47. Projekti päättyi, mutta itse prosessi on nyt alkamassa!

Kitinojan Koto-projektia oli hieno tehdä! Määräaika tuli täyteen huhtikuussa, joten taustarahoitus on nyt käytetty, loppuraportit laadittu ja byrokratiat pyöritelty. Nyt onkin sitten alkamassa varsinainen prosessi!

Kitinojalla tapahtuu

Ensimmäisellä tontilla on tehty perustuksia, ja ensimmäisen pohjalaistalon hirsiä veistetään parhaillaan. Tontille ne tuodaan juhannuksen jälkeen, ja sitten alkaa pystytys. Tätä prosessia pääsette seuraamaan "Vaniljan valkoista" -blogista, johon löytyy linkki tästä Koskenrannalta-blogin sivureunasta. Toiselle tontille on mahdollisesti tulossa siirrettävä vanha pohjalaistalo, mutta aikataulusta ei vielä ole tarkempaa tietoa. 

Kitinojan ensimmäisen uudis-pohjalaistalon veistäjä on alajärveläinen Rakennus Luoma Oy, joka on perehtynyt Koto-projektilla tuotettuihin pohjalaistalon rakennustapaohjeisiin ja ilmoitti pari vuotta sitten, että aikoo ottaa haasteen vastaan. Totisesti minä sanon teille - hyvin tuntuu olevan homma hanskassa. Käykääpä katsomassa toinenkin linkkinä löytyvä blogi "Pohjalaista unelmaa", jossa näette saman firman tekemän toisen pohjalaistalon pystytettynä. Kolmannenkin tiedän jo nousseen samoin periaattein, ja tarjouspyyntöjä kuuluu tulevan : )

Pohjalaistalon rakentamisesta

Pohjalaistalon voi tehdä monella tapaa. Sen voi tehdä myös modernina tyylitelmänä jossa on vain vaikutteita pohjalaisuudesta - mutta silloin en enää puhuisi pohjalaistalosta vaan modernista talosta, jossa on pohjalaisia vaikutteita. Hyvä niinkin, koska vaikutelmat ovat tärkeitä. Sitten pohjalaistalon voi tehdä miksaamalla esimerkiksi siten, että sen ulkoasu selkeästi viestii pohjalaisuudesta ja määrittää talon luonnetta, mutta siihen on lisätty epätyypillisiä piirteitä kuten vaikka erkkereitä, parvekkeita, terasseja tai muita nykyajan asumisessa suosittuja ulokkeita ja lisäkkeitä. Kivasti voi onnistua näinkin, mutta en minä ihan vieläkään puhuisi silloin pohjalaistalosta, vaan modernisoidusta pohjalaistalosta. Hyvä esimerkki voisi löytyä jonkin talopakettifirman kuvastosta, joissa kaupataan pohjalaistalomallia mahdollisesti ihan perinnetalo-nimikkeellä - on siinä sitä jotain, mutta perinnettä siinä on vain markkinointijipon verran. Sitten tietysti on se kolmas rakentamisen tapa, jolla päästään aitouteen asti: perinnerakentaminen ja tiettyjen sääntöjen noudattaminen. Eron edellisiin huomaa.  Valinnanvaraa siis riittää erilaisten rakentajien erilaisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin, ja positiivista on kaikki missä paikallisuus pääsee esiin tavalla tai toisella pitäen yllä ympäröivän maiseman omaleimaisuutta ja kulttuurista jatkumoa.  

Paikallisuudesta puheen ollen: pohjalaistalon voi rakentaa moneen paikkaan. Sen voi tehdä vaikkapa Ruotsiin tai sen voi pykätä vaikka Iisalmeen. Onhan Pohjanmaallakin sveitsiläismallisia alppitaloja ja espanjalaistyyppisiä valkeita tiilitaloja. Makuja on monia, ja niin pitää ollakin. Minä maistan alppitalon lakian reunalla aika mauttomana, eikä espanjalaistalokaan Kyrönjokivarressa ihan vastaa kokemuksia hyvästä mausta. Saan olla tätä mieltä henkilökohtaisesti - eihän pohjalaistalokaan ole kaikkien mieleen! Mutta jos pohjalaistalo miellyttää, pitää nähdä se omassa kulttuurisessa yhteydessään, vähän laajemmin kuin vain pelkkänä rakennuksena. Pohjalaistalo ja pohjalaismaisema ovat parivaljakko, joka on kasvanut kiinni toisiinsa historian aikana. Samoin esimerkiksi hämäläistalo ja hämäläinen kulttuurimaisema. Ja näitä parivaljakkoja löytyy Suomen jokaisesta maakunnasta niin, että jos perinnetalon rakentaminen houkuttaa, on mahdollista rakentaa kauniisti omaan ympäristöön sopivalla tavalla, joka kunnioittaa paikallisuutta ja oman asuinympäristön kulttuuria. 

Lisää pohjalaistaloja!

On hieno ilmiö, että Pohjanmaalla kunnostetaan tai siirretään pohjalaistaloja oman kulttuurialueen sisällä ja rakennetaan perinteistä paikallista rakentamistapaa jatkaen myös uusia. Kunnostajat, siirtäjät ja rakentajat perustelevat valintaansa monin tavoin - käyttökelpoista kannattaa kunnostaa, perinnerakentaminen on luonnonmukaista ja kestävää rakentamista, valinnassa vaikuttaa halu asua terveellisesti, ja pohjalaistalo miellyttää sekä silmää että sielua. Vanhan siirtämisessä ja kunnostamisessa vaikuttaa muun muassa mieltymys vanhan talon tuntuun, pintoihin ja rakennustapaan - hyviksi havaittuja ja arvostettuja ominaisuuksia kaiken kaikkiaan. Rakennuksen historia antaa oman kiinnostavan lisänsä kokonaisuudelle. Toisilla on kyse sukutalosta, toisille yleensä perinteen jatkamisesta ja omien sivujen lisäämisestä jatkoksi talon historiankirjoihin. Uudisrakentajat ovat tärkeä lisä perinnerakentajien joukossa - he osoittavat muille, ettei mikään estä jatkamasta vanhaa rakentamistapaa, jos sellainen kiinnostaa!  Se on täysin mahdollista, vaikka rautakaupassa tai paikallisessa rakennusvalvonnassa taivuteltaisiinkin tekemään tavanomaiset ratkaisut, että rakentaminen olisi "helpompaa ja nopeampaa". Helposti ja nopeasti on tehty moni moderni talo, jossa on tarvittu remonttia jo viiden vuoden sisällä valmistumisesta ; ) 

Kitinojan perinnekylän rakennustapaohje on vapaasti käytettävissä. Se on tarkoitettu erityisesti uudisrakentajille, mutta siitä löytyy myös yleistä tietoa ratkaisuista, joilla pääsee hyvään lopputulokseen. Vanhan talon siirtäjä siirtää talon sellaisena kuin se on. Huom: ohjeistuksen mallit ovat esimerkkejä pohjalaistalosta. Toisin sanoen Kitinojan rakennustapaohje ei suinkaan määritä versiota ainoasta oikeasta pohjalaistalon mallista, vaan esikuvan voi löytää esimerkiksi oman asuinpaikkansa ympäristössä olevista vanhoista, alkuperäisistä pohjalaistaloista. Niitä on kovin monenlaisia, persoonallisia, kauniita, toisistaan paljonkin poikkeavia - suorakaiteen muotoisia, ällänmallisia, isoja, pieniä, vaatimattomia, prameita, kuistillisia, kuistittomia, vaikka mitä. Yhteistä niille on esimerkiksi hirsirakentamisessa ominainen muoto, mittasuhteiden ja aukotusten säännöllisyys, rakentamisen tapa ja esimerkiksi perinteiset pintakäsittelyt, joilla estetään monia nykyrakentamiseen liittyviä ongelmia.    

Minulta saa edelleen hankkeen päättymisestä riippumatta apua yksityiskohtaisiin kysymyksiin - olen päivittänyt yhteystietoni blogin reunapalkkiin!  

              

  

43. Kitinojan Koto-projekti palkittiin kunniakirjalla

"Maaseudun kehittämistyön tulosten esittelemiseksi ja erityisten helmien löytämiseksi Suomen maaseutuverkosto julkaisi maaseudun toimijoille Parhaat Käytännöt 2012 -kilpailun. Sillä viestittiin Suomen maaseudun kehittämisohjelmien puitteissa syntyneestä, suomalaisesta maaseutuyrittäjyydestä ja maaseudun elinvoimaisuutta lisäävistä kehittämishankkeista. 

Maaseutugaalassa 8.11.2012 edistyksellisestä maaseudun kehittämistyöstä palkittiin kilpailusarjan "Leader - oiva paikallisteko" finalistina Koto eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan."


Kitinojan kyläseuran traditionalistisen rakentamisen pilotti, Koto-projekti pääsi hyvään seuraan. Sadoista maaseudun kehittämishankkeista finaaliin valikoitui hieno otos mitä erilaisimpia voimannäyttöjä eri puolilta Suomea. Palkintojen jako tapahtui Maaseutugaalassa Musiikkiteatteri Palatsissa Tampereella. 

38.Kitinojan perinnekylä ja kestävä kehitys

1. Puurakentaminen on yksi keino hillitä ilmastonmuutosta. Hyvin tehty hirsitalo pysyy pystyssä jopa vuosisatoja ja näin se samalla toimii hiilivarastona. Puurakenteinen talo kuluttaa vähemmän luonnonvaroja ja aiheuttaa vähemmän ympäristöhaittoja kuin betoni-, tiili- tai teräsrakenteinen talo. Puuseinän rakentamisen aiheuttama ympäristökuormitus on noin puolet vastaavien betoni- ja tiiliseinien kuormituksesta. Puurakentaminen on ekotehokasta. 

2. Puu on sataprosenttisesti uusiutuva rakennusmateriaali. Kun puutuotteet poistetaan käytöstä, niitä voidaan käyttää uudelleen usein sellaisenaan. Kitinojalla suositaan rakennusosien kierrätystä. Esim. vanhojen puutalojen hirret, ikkunat, ovet ja listat ovat kysyttyä tavaraa perinnerakentamisessa. Aikanaan poltettaessa puun hiili palaa takaisin luonnon kiertokulkuun. 

3. VTT:n LCA-House -mallilla tehty ulkoseinävertailu antaa selkeän tuloksen: puurakenteisenseinän valmistamisessa käytetään eniten uusiutuvaa energiaa ja vähiten fossiilista energiaa. Tiivis ja matala asuinrakentaminen on ekologisesti kestävä ratkaisu. Kitinojalla yhtenäinen tonttialue luo perinteistä ryhmäkylää, joka on tiivistä ja matalaa rakentamista. Ryhmäkylä on paluuta aikaan ennen isojakoa, joka hajotti tiiviit kylät ja loi hajarakentamisen. 

4. Perinnerakentamisessa kaikki rakennusmateriaali on luonnonmukaista - esim. eristeet ovat puukuitu- tai pellavaeristeitä ja maalit keittomaaleja. Rakentamisessa ei hyväksytä esim. muoveja, akrylaattimaaleja, alumiini-ikkunoita tai pihan asvaltointia. Rakentajille suositellaan uusiutuvien energiamuotojen käyttämistä lämmityksessä ja esim. saunan rakentamista pihapiiriin sisätilojen sijasta. Ensisijaisesti käytetään paikallista puutavaraa ja rakennus- sekä asiantuntijapalveluita. Puu on puhdas ja turvallinen rakennusmateriaali. Luonnonmukaiset rakennusmateriaalit tasaavat huoneilman kosteutta mikä parantaa sisäilman laatua ja asukkaiden terveyttä. 

5. Kitinoja sijaitsee arvokkaassa kulttuurimaisemassa. Perinteistä paikallista rakentamistapaa jatkaen kansallismaiseman arvo voidaan ottaa haltuun entistä paremmin. Maiseman oleellisiin arvoihin kiinnitetään konkreettista huomiota ja sen kulttuurisia piirteitä pyritään vaalimaan paitsi säilyttämällä jäljellä olevaa, myös palauttamalla jo kadonnutta. Katoamassa oleva paikallinen rakentamistapa saa uudenlaista huomiota. Alueelle vähitellen muodostuva uusi asuinalue muodostaa malliesimerkin paikalliseen kulttuuriin kuuluvan rakentamistavan jatkamisesta, joka on Suomessa lähes käyttämätön tapa säilyttää kulttuuriympäristöjä. 

6. Hanke perustuu käyttäjälähtöisyyteen ja asumisen megatrendeihin: asukkaiden arvomaailman muutokseen, jossa asuminen on elämäntavan ja identiteetin ilmentymä, ja jossa ekologisuus, esteettiset ja kulttuuriset arvot sekä paikallisuus ja perinteet painottuvat. Ympäristön ja sille annettujen merkitysten arvostaminen on kestävän elämäntavan omaksumista. 

7. Ihmisen elinkaari voidaan huomioida eri kokoluokkien taloilla - ison päärakennuksen sijasta voi rakentaa pihapiiriin kuuluvan pienemmän "paapantuvan". Perinteisesti pohjalaistaloja on myös laajennettu tarvittaessa. Asuntoalue sijoittuu kyläkeskuksen palveluiden läheisyyteen. Naapurikylän Halkosaaren palveluihin on matkaa ainoastaan 7 km. Sijainniltaan Kitinoja on kaupungin läheistä maaseutua. 

8. Perinnerakentaminen on hyviksi miellettyjä arvoja sisältävän hyvän asuinympäristön rakentamista. Hyvä ympäristö lisää viihtymistä ja yhteisöllisyyttä. Viihtyisässä ympäristössä esim. ilkivalta vähenee merkittävästi. Yhteisöllisyys luo turvallisuutta. 

9. Hanke vaikuttaa kulttuuriympäristötietoisuuteen sekä päättäjien että käyttäjien taholla paitsi paikallisesti, myös laajemmalla alueella. Hankkeen tiedotuksella vaikutetaan ihmisen, ympäristön ja tulevaisuuden välisen suhteen muodostumiseen. 

"Meitäkin on toivotettu tervetulleiksi Kitinojalle. Niittyjä hoitamaan ja olemaan ihmisille iloksi ja hyödyksi!"
Kuva: Rauni Hautamäki

36. Kitinojan perinnetonttien rakentamisesta

Tonttien koot ovat 4.000 - 5.400 m2 ja niitä on yhteensä kaksitoista. Tontti numero kolme on myyty, tontista numero viisi on alustava varaus. 

Kahdesta ensimmäisestä tontista on tehty rakennuspaikan pohjatutkimus. Kairauspisteiden kohdalla maanpintaa peittää humuskerros, paksuudeltaan 0,2 -0,3 m. Pintakerroksen alapuolella esiintyy pintaosastaan löyhähkö ja keskitiivis siltti, joka 0,7 - 1,2 m syvyydellä muuttuu tiiviiksi siltiksi. "Kairaus pisteessä 1 lopetettiin tiiviiseen silttikerrokseen 3,0 m syvyydellä ja kairaukset pisteissä 2 ja 3 päättyivät moreenin kiviin tai kallioon 2,3 - 3,7 m syvyydellä nykyisestä maanpinnasta". Tämä tarkoittaa sitä, että rakennusten kantavat rakenteet voidaan perustaa maanvaraista anturaperustusta käyttäen massanvaihdon varaan poistamalla pinnassa oleva humus ja pehmeä maakerros. Leikkausmassoja voidaan käyttää täytemateriaalina esim. viheralueella. 

Tontin myyntihinta on 4 €/m2. Hintaan sisältyy, että Kitinojan kyläseura ry rakentaa tonteille kunnallistekniikan, sähkön ja tien. Luonnollisesti liittymismaksut tulevat erikseen. Kauppaehdoissa rakentaja sitoutuu noudattamaan Kitinojan perinnekylän rakennustapaohjetta.  

Parhaillaan selvitetään hakelämpökeskuksen rakentamista, jolloin talot voisivat yhdessä liittyä siihen ja järjestää lämmitysenergian saannin tätä kautta - käyttäen kotimaisia, uusiutuvia luonnonvaroja.   

Selkeä kuva löytyy rakennustapaohjeesta sivulta 42

Tonttien kaavakuvassa päärakennukset on rasteroitu ja sijainti määritelty. Pihapiirin muiden rakennusten muodot ja sijoittelu toimivat esimerkeinä. Sivuilta suojatun perinteisen umpipihan muodostus kuitenkin edellyttää tontilla päärakennuksen lisäksi vähintään kahta ulkorakennusta.   

30. Kesäkuulumisia Koto-projektilta

Tuleva maaseutuarkkitehti työssään

Tässä näette kitinojalaisen Olli Kukkamäen rakentamassa komiaa pohjalaista pihapiiriä legoista. Kyseessä on Koto-projektin tilaustyö pienoismallista, joka otettiin mukaan Helsingin Senaatintorille Pikkuusen Häjympiin Pitoihin kesäkuussa. Siitä tuli mainio vetonaula Kitinojan perinnetonttien, Töysän kylien ja Jalasjärven kylien yhteisosastolle: 

Puolitoistafooninkinen rakentuu myös legoista!

  

Komia kuisti, vai mitä!

Auto on pysäköity porttiin, hevonen saa porkkanaa ennen ajelua,

 ja kissat jahtaavat hiirtä kanakopin edustalla.

Olli tilasi tarvittavia osia useasta osoitteesta aina ulkomaita myöten, että rakennuksista tuli sellaisia kuin Kitinojan perinnekylän rakennustapaohjeistuksessa esitetään. Valmis pienoismalli houkutti lapset tutkimaan pihapiiriä ja vanhemmat juttelemaan luonnollista kokoa olevista toteutuksista. Jos pienoismalli olisi ollut myynnissä, se olisi tehnyt kovasti kauppaansa Senaatintorilla. 

Fiilikset eteläpohojalaasista piroosta Senaatintorilta

Esimerkiksi lukuisten ulkorakennusten käyttötarkoitus tänä päivänä innosti ihmisiä miettimään, mitä itse tekisivät kaikilla tiloilla. Moni olisi käyttänyt esimerkiksi tallia edelleen hevosia varten, mutta autojakin niihin kaavailtiin - ja kovin monella tuli mieleen mahdollisuus kunnollisista työtiloista oman kodin yhteydessä. Asumisen kalleutta pääkaupunkiseudulla päiviteltiin useaan otteeseen ja muutama totesi, että ahtaan kaupunkiasunnon vaihtaisi mielellään pohjalaistaloon Seinäjoen seudulla - jos vain löytyisi töitä. Hmmm... Seinäjoella ja lähiseudulla on varsin kattavasti töitä tarjolla tänä päivänä. Hallitseeko ihmisten mieliä vanha mielikuva töiden saamisen vaikeudesta Etelä-Pohjanmaalla? Kannattaa vilkaista tätä. 

Vaikka meno Senaatintorin eteläpohjalaistapahtumassa oli melkoista tungosta ja musiikin säestämää markkinahumua, ehti silti saada sen käsityksen, että täälläkin nousi esiin kysyntä ekologisille asioille - puurakentamiselle, omien vihannesten ja yrttien kasvattamiselle, lähiruoalle, kierrätykselle ja muille seikoille, joista taas asia kääntyi kylämäisen perinnerakentamisen ja maaseutuasumisen puoleen!

Ulkomaisia turisteja oli liikkeellä runsaasti, ja myös heitä kiinnosti Kitinojan esittelemä perinteinen pohjalainen rakentamisen tapa. Oli tiedossa, että heitä tulee - mutta aikaa ei jäänyt englanninkielisen esittelymateriaalin tekemiselle. Suomenkielinen uusi esite ehti tapahtumaan mukaan, ja niitä lähti sitten mm. japanilaisten matkaan. Niiden ohessa tiedusteltiin matkailuesitteitä talonpoikaisarkkitehtuuriin liittyvistä kohteista. Myös muissa yhteyksissä Koto-projektin aikana on tullut esiin, että pohjalainen rakennusperinne kannattaisi tuotteistaa matkailupaketiksi, jossa sen historia, arkkitehtuuri ja käyttötarkoitukset ennen ja nyt tulisivat esiin, hyvän oheisohjelman kera tietenkin. 

Yleisö sai arvata, mitä sana "kaksfooninkinen" tarkoittaa. Vaihtoehdot olivat "kaksinaamaista", "kaksikerroksista" tai "kaksimielistä". Niin hauskalta kuin se pohojalaasesta tuntuukin, vastaus ei suinkaan ollut itsestäänselvyys, vaan vähän piti auttaa välillä. Ruotsin kielestähän se tulee - våningista on tullut fooninki pohjalaismurteissa. Pohjalaistalon kahta kerrostahan se silloin tarkoittaa. 

Kitinojan rakennustapaohje kiinnosti mm. suomalaista arkkitehtuurin tutkijaa, useita perinnerakentajia jotka hakivat perusohjeita hirsirakentamiseensa toisaalla, entisiä eteläpohjalaisia jotka kertoivat omia muistojaan pohjalaistaloista, ihmisiä joilla on unelma maalle muuttamisesta joskus tulevaisuudessa - ja ihmisiä jotka tunsivat muita perinnerakentamisesta kiinnostuneita. Koto-projektin kaltaisen pilotin kannattaa olla esillä tämänkaltaisissa tapahtumissa pelkän puskaration vuoksi - koskaan ei tiedä, millaisia teitä pitkin tieto kulkeutuu, kunnes osuu tulevaan uuteen pohjalaistalon rakentajaan! 

Kitinojasta Seinäjoen asuntomessujen sivukohde vuonna 2016?

Sanomalehti Ilkan toimittaja oli kuullut tällaisesta asiasta, ja tiedusteli, pitääkö se paikkansa. Siinä sitten puhelimessa pikaisesti miettimään, että mitä tällaiseen kysymykseen tohtii vastata, kun ei asiasta ole virallisten tahojen kanssa mitään puhuttu! Itse idea on peräisin Ilkan toimittaja Maiju Lemettisen pääkirjoituksesta Ilkassa 13.2.2012, kun päätös asuntomessujen järjestämisestä Seinäjoella tuli tietoon: "Kitinojan pohjalaistalojen alue olisi hyvä saada vuoteen 2016 mennessä siihen vaiheeseen, että myös sitä voitaisiin esitellä vieraille. Samalla kun näytettäisiin uusinta uutta ja poikkeuksellista pohjalaista arkkitehtuuria, perehdytettäisiin suomalaiset perinteiseen, jo häviämässä olevaan rakennuskulttuuriin. Kitinojan pohjalaiskylässä, joka suunnitellaan saumattomaksi jatkeeksi jo olemassa olevalle kylän rakennuskannalle, on myös valtakunnallista kiinnostavuutta". Myös Kokkolan asuntomessuilla viime kesänä sivukohteena oli 1700-luvulta peräisin oleva Knapen talo Neristanissa, Kokkolan vanhassa puukaupunginosassa. Se oli vasta korjausasteella, mutta veti vaihtoehdoista kiinnostunutta väkeä samoin kuin Loviisan wanhojen talojen tapahtuma vetää omalla tahollaan joka kesä, seudun suurimpana kesätapahtumana. 

Komia asuminen 2025 -seminaarissa Seinäjoella minulla oli tilaisuus esittää kysymys Kitinojan perinnekylän soveltuvuudesta asuntomessujen sivukohteeksi suurilukuiselle yleisölle, jossa oli mukana kaikkien Seinäjoen seudun kaupunkien ja kuntien edustajia, rakentamisen ammattilaisia, asumisen markkinoijia ja muita tulevaisuuden asumisesta kiinnostuneita ja siihen vaikuttavia ihmisiä. Äänestys tehtiin heti paikan päällä lähettämällä tekstiviesti, ja viesteistä rakentui seinälle heijastettu pylväsdiagrammi, joka osoitti selkeän enemmistön olevan sitä mieltä, että kyllä se sopisi. 

Jos siis vuoteen 2016 mennessä Kitinojan perinnetonteilla on rakenteilla ja rakentuneina vaikkapa kolmesta viiteen pohjalaistaloa pihapiireineen, voisi olla ihan mahdollista esitellä niitä asuntomessujen sille yleisön osalle, joka haluaa niihin tutustua. Mutta tässä vaiheessa asia on täysin ajatuksen asteella. Mitä siihen sanoo Seinäjoen asuntomessuja valmisteleva työryhmä, mitä siihen sanovat Kitinojan perinnerakentajat - ratkaisu on heidän hallussaan. Vanhana tarinankertojana ja kulttuurimatkailun konkarina tosin jo kuvittelen mielessäni, millaisia opastettuja bussikierroksia alueella itse vetäisin ; D 

Kitinojan esteettis-ekologisen kulttuurirakentamisen valtakunnallinen kiinnostavuus

Keväällä joukko Vaasan yliopiston aluetieteen opiskelijoita ja opettajia teki ekskursion Seinäjoelle, tutustuen ajankohtaisiin aluekehittämisen teemoihin ja käytännön aluekehittämistyöhön mm. Kitinojalla. Aluetieteen professori, VTT Hannu Katajamäki kutsui tuolloin Kitinojan perinnerakentamista edelläkävijämeiningiksi ja kysyi, olisiko se mahdollista konseptoida hyödynnettäväksi myös muualla Suomessa. Kun Hannu Katajamäki on lisäksi maa- ja metsätousministeriön maaseutuasumisen teemaryhmän puheenjohtaja, kommentti on minun mielestäni kehotus tehdä niin.

Suomen kuntaliitossa toimiva arkkitehti ja rakennusvalvonta-asiantuntija Markku Axelsson on jo vuosia kehottanut kuntapäättäjiä kiinnittämään suurempaa huomiota kulttuuriympäristöihin,  paikkojen erityisyyteen ja historian merkitykseen myös silloin, kun päätetään maankäytöstä ja rakentamisesta. Ympäristöministeriön ja kuntaliiton oppaassa, joka on osoitettu kuntapäättäjille, sanotaan näin: "Muutos on pysyvä tila. Ajan myötä yksilö, yhteiskunta ja ympäristö muuttuvat. Aika ei pysähdy edes kohteissa, joissa kulttuurihistorialliset arvot ovat päällimmäisiä, eikä muutoksia sinänsä pidä kaihtaa. Suhteellinen pysyvyys eli muutoksen hallinta sosiaalinen, kulttuurinen, ekologinen ja taloudellinen kestävyys huomioiden on keskeinen tavoite kulttuuriperinnön vaalimisessa". "Paikkakunnan julkikuva ja historialliset piirteet tuovat mukanaan laatutekijän. Määrätietoinen, harkittu ja ennakkoluuloton panostaminen ympäristöön tukee elinkeinoja ja lisää tunnettuutta ja vetovoimaa." "Jos kunta haluaa parantaa imagoaan, lähtökohdaksi voi ottaa kunnan omaleimaisuuden kehittämisen. Oleellisinta on katsoa ympäristöä monipuolisesti, esimerkiksi maisemarakenteen, historian ja ympäristökuvan näkökulmista."

Kitinojan Koto-projekti on valtakunnallisessa Maaseutuverkoston Parhaat käytännöt 2012 -kilpailussa  "oiva paikallisteko" -sarjassa neljän finalistin joukossa. Kilpailun tuomaristo valitsee lokakuussa finalistien joukosta kunkin sarjan voittajan, ja voittajat julkistetaan Maaseutugaalassa 8. marraskuuta Tampereella. Pakkohan tätä on tulkita niin, että perinnerakentamisella on paitsi olemassaoleva kohderyhmä ja paikallinen merkitys, myös valtakunnallista kiinnostavuutta : D            

   

   

  

28. Ensimmäiset tonttivaraukset

Kitinojan perinnerakentamiselle varatulta alueelta on kaksi ensimmäistä tonttia varattu. Toiseen  siirtyy poikkeuksellisen hieno vanha pohjalaistalo lähialueelta, ja toiseen piirretään parhaillaan uusista materiaaleista rakennettavaa kokonaisuutta. 

Kitinojan perinnekylän rakennustapaohjeisto löytyy nyt internetistä tulostettavana versiona  Moderni puukaupunki -hankkeen sivuilta tulossa olevista kohteista, Kitinojan internetissä toimivista paikallissanomista, tämän blogin sivupalkista jossa on perinnerakentamiseen liittyviä linkkejä - ja tästä.  

Siirrettävissä taloissa säilytetään niiden alkuperäiset detaljit. Uudisrakentamisessa rakennustapaohjeistuksen merkitys on suurempi - pohjalaistalon historian luotaaminen esittelemällä sen perinteisiä mittasuhteita, tyylipiirteitä ja yksityiskohtia toimii samalla rakennustapaohjeena. Säännöt siirrettäville vanhoille rakennuksille ja uudisrakentamiselle ovat siis hyvin pitkälti samat.

Koto eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan -hanke jatkuu kakkosvaiheella, jonka aikana mm. 
*   ratkaistaan sähkölinjoihin, viemäröintiin ja tien rakentamiseen liittyvät kysymykset sekä jatketaan yhteistyötä Seinäjoen kaupungin kaavoitus- ja rakennustarkastusviranomaisten kanssa prosessin eteen päin viemiseksi
*   tehdään maaperätutkimus kaikista rakennettavista tonteista  
*   järjestetään Kitinojan perinnerakentajille ja myös muille perinnerakentamisesta kiinnostuneille tutustumiskäyntejä ja teemailtoja, joissa pureudutaan niihin asioihin joista rakentajat haluavat saada lisää tietoa
*   kootaan perinnerakentajia palvelevasta verkostosta jäsennetty ja helppolukuinen osaajarekisteri sekä painettuna, että nettiversiona
*   luodaan facebookiin "pohjalainen rakennusapteekki", jossa yksityiset ja yritykset voivat ilmoittaa ilmaiseksi perinnerakentamiseen liittyviä ostetaan- ja myydään- ilmoituksia, sivustolle laitettujen ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti
*   teetetään perinteisen pohjalaisen talon mallipiirustukset ja rakennusohjeet. Peruspiirustuksia voi hyödyntää muokaten, muuntaen ja soveltaen yksilölliseksi loppuratkaisuksi, jolloin taloista ei tule toistensa kopioita, vaan ne ovat jokainen omanlaisensa samasta tyylisuunnasta huolimatta. 
*   pyritään lisäämään perinnerakentamiseen liittyvää tietoa, taitoa, ja etiikkaa, sekä paikallisen perinteisen rakentamistavan arvostusta yleensä
*   käydään neuvotteluja mahdollisesta rakennusperinteeseen ja perinnerakentamiseen liittyvästä yhteistyöstä Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Ruotsin Hälsinglandin välillä 

Ihan erityisesti haluan mainita, että hanke on saanut useita yhteydenottoja ihmisiltä, joilla on omaa kokemusta vanhan rakennuksen siirtämisestä ja asumisesta, sielun paloa pohjalaisen talon ja maiseman puolesta, varteenotettavia neuvoja ja hyviä vinkkejä - sekä ystävällisiä tarjouksia asiantuntija-avusta ja tutustumiskäynneistä heidän omille kohteilleen. Kiitämme sydämen pohjasta ja otamme takuulla tarjoukset vastaan!  

Lämpimiä terveisiä kaikille perinnerakentamisesta kiinnostuneille!   
     
 

25. Kitinojan perinnekylän sijainti

Visualisointi pohjoisesta

Kitinojalla suunnittelualue joka halutaan varata perinnerakentamista varten, on yleiskaava-aluetta, jossa suunnittelualue sijoittuu osittain AP-2-alueelle,  eli pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi osoitetulle, osittain M-alueeksi eli maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi merkitylle paikalle. Osa suunnittelualueesta on siis jo tällä hetkellä varattu väljään haja-asutusluontoiseen rakentamiseen. Kaikkiaan alue on määritelty ma-2 -alueeksi eli maisemallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi, jolle rakennettaessa tulee ottaa huomioon kulttuurimaiseman arvot. Tästä syystä nimenomaan perinteiset pohjalaistalot pihaiireineen sopivat alueelle kaikkein parhaimmin. Maisemallisesti arvokkaat peltoalueet, jotka tulee suojella rakentamiselta, sijaitsevat toisaalla.

Suomenselkää lukuunottamatta pohjalainen maiseman on varsin tasaista. Vanhin asutus on keskittynyt viljavien jokilaaksojen varteen, jossa maaperä on pääosin savea. Täällä on aina ensisijaisesti rakennettu kulkyväylien, jokien ja myöhemmin teiden varrelle, vaikkei rakentamiselle sopivimpia kuivia kumpareita kaikille riittänytkään. Se on yksi syy siihen, miksi hirsiarina kehitettiin talojen perustusten alle. 

Merkittävää Kitinojan perinnekylän suunnitteluhankkeessa on, että sen tekeminen on lähtenyt ruohonjuuritasolta, eikä ylhäältä käsin.  Seinäjoen kaupunki on voinut hyödyntää paikallista aloitteellisuutta ja kyläläiset itse, jotka parhaiten tuntevat oman alueensa, ovat etsineet tarkoitukseen soveltuvan alueen ja perustelleet sen. Alueella on valmiiksi vanhaa rakennuskantaa. Tavoitteena on, että perinteistä asumisen tapaa arvostavat voivat rakentaa paikkaan, jossa myös naapuri rakentaa samoin periaattein, eikä vaarana ole että naapuritontille nousee peltihalli tai moderni valkoinen tiilitalo. Perinteisen talon rakentamiseen käytetty työ ja raha säilyttävät arvonsa, kun ympäristö tukee "paikan henkeä" ja miljöö on kokonainen. 

Kitinojan kylässä tiedetään, missä ovat rakentamiskelpoiset maat. Yksi niiden määrää rajoittava tekijä on Kyrönjoki, joka voi kerran sadassa vuodessa tulvia varsin korkeisiin metrilukemiin. Perinnerakentamisen suunnittelualue sijaitsee korkeimman tulvarajan yläpuolella.

Rakentamisen kustannuksia suunnittelualueella vähentävät mm., että sähkö, vesi ja laajakaista ulottuvat lähelle. Hyvä puoli paikan sijainnissa on myös se, että koulu ja kyläkeskuksen muut palvelut ovat kävelymatkan päässä. Seinäjoelle ja Lapualle on 15-20 minuutin automatka.

Kitinojan perinnekylä koostuu kahdestatoista pihapiiristä. Hirvilammintien eteläpuolelle on sijoitettu kolme tonttia, joiden asuinrakennusten pääjulkisivut kääntyvät perinteiseen tapaan tielle päin ja pihat etelään. Hirvilammintien pohjoispuolella suunnittelualuetta jakaa uusi tie, jonka molemmin puolin maasto nousee. Tien itäpuolella sijaitsee viisi tonttia. Suunnittelualuetta visualisoivassa ilmakuvassa näkyy, miten päärakennukset tukeutuvat metsän reunaan ja pihapiiri avautuu luontevasti länteen. Tien länsipuolella sijaitsee neljä tonttia, joiden pihapiirit avautuvat etelään. Väljät tontit mahdollistavat paitsi umpipihan rakentamisen myös kotieläinten pidon. Ajatus on, että alueella viihtyisivät ihmisten lisäksi niin hevoset kuin lampaatkin. Tienkään ei tarvitse päättyä viimeisten talojen luona, vaan siitä voi lähteä esim. metsänreunaa noudatteleva polku kohti kyläkeskusta. Luonteeltaan kylänmuodostus on ryhmäkylää, palaten tavallaan aikaan ennen isojakoa, joka hajotti ryhmäkylät ja loi hajarakentamisen.

 Jos rakentajia tulee alkuvaiheessa samanaikaisesti useampia, heidän on mahdollista harkita esim. yhteistä lämpölaitosta. Sitä mukaa, kun rakentajia tulee, he voivat itse osallistua asuinalueensa jatkokehittämiseen monin tavoin. Jos esim. pellon puoleisille tonteille ei tule rakentajia, ne voivat jäädä rakentamatta. Jos taas tontit joskus tulevaisuudessa loppuvat ja rakentajia tulisi lisää, perinnerakentamiselle on kerrottu siinä tilanteessa löytyvän lisää tilaa samaisen Hirvilammintien varresta.

--> -->

24. Kitinojan perinnekylän suunnitelma

Suunnitelmaan sisältyvää tyypillistä pihapiiriä

Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy:n Kitinojan perinneasuinalueen mallikuvat ja rakentamistapaohjeet siirretään kokonaisena tiedostona internetiin lähiaikoina, minkä jälkeen ne ovat kaikkien kiinnostuneiden tutkittavissa ja tulostettavissa. Linkki tulee mm. tänne blogiin! 

Arkkitehdin sanoin Kitinojan rakennustapaohjeiden pyrkimyksenä on kertoa, mitkä osatekijät tekevät pohjalaistalosta pohjalaistalon. Mitkä ovat ne erityispiirteet, jotka tekevät pohjalaistalosta aidon? Tavoitteena on antaa kysymykselle vastaus ja näin jatkaa vuosisataista hirsirakennusperinnettä vanhaa rakennustapaa kunnioittaen. 

Pohjalaisen rakentamiskulttuurin maantieteellinen alue

Pohjanmaa, johon kuuluuvat Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan, osittain myös Pohjois-Pohjanmaan maakunnat, on kansatieteellisesti tyypillisesti länsisuomalainen. Paikallisia eroja esiintyy rakennusten yksityiskohdissa, mutta pääosin talonpoikainen rakennuskulttuuri Pohjanmaalla on melko yhtenäinen.

Suomen maakunnilla on oma rakennushistoriansa, josta eri alueilla voidaan ammentaa omaa paikallisuutta rakentamiseen. Juuri siihen sisältyy idean mielekkyys. Pohjalaistalo kuuluu Pohjanmaalle, hämäläistalon paikka on Hämeessä ja karjalaistalo voisi kokea uuden tulemisen itäisimmässä Suomessa. Paikallisuus vahvistaa alueiden muista erottuvaa ja omaleimaista luonnetta sekä vetovoimaa. Paikallisella perinteisellä rakentamistavalla on mahdollista "kapinoida" tasapäistyvää maisemakehitystä ja kylien lähiöitymistä vastaan, säilyttää ympäristöjen kulttuurinen tunnistettavuus ja identiteetti, sekä tuoda asumisessa ja rakentamisessa vallalla olevaan yhtenäiskulttuuriin perusteltu vaihtoehto. 

Rakennustapaohjeista

Pohjalaiseen taloon kuuluu pihapiiri useine rakennuksineen. Niinpä Kitinojalla tonttien minimikoko on 4000 m2, ja päärakennuksen lisäksi tontilla on oltava vähintään kaksi muuta rakennusta. Rakennusten sijoittaminen ei ole summittaista, vaan sillä tavoitellaan suojaisien umpipihojen syntymistä. Ulkorakennusten tulee olla perinteisiä, mutta niiden käyttötarkoitus voi olla moderni. Aittoihin, luhteihin, ja piharateihin voidaan kätkeä esim. varasto, verstas, askartelutilat, autotalli, lämpökeskus, sauna jne. Sauna voi olla myös omana rakennuksenaan tontin reunalla. Porttiaukko voi toimia autokatoksena. Renkitupa tai paapantupa voi olla vierasmajoitustilana, työtiloina, pihapuotina tai vaikka päärakennuksena, mikäli asukkailla ei ole isomman asuintilan tarvetta.

Siirrettävissä rakennuksissa pitäydytään niiden omien detaljien säilyttämisessä. Uudisrakennusten mittasuhteet, aukotukset, materiaalit ja väritys noudattavat alkuperäisiä esikuviaan.  Periaatteena voi pitää, että vanhan ja uuden rakennuksen välillä ei ole mainittavaa eroa muussa, kuin rakennusosien iässä.  Kun puut ja pensaat saavat mittaa, puutarhat,  kryytimaat, niityt ja haat kasvavat, ja taloissa on eletty jonkin aikaa, niiden voisi uskoa kuuluvan seudun vanhimpiin. Mikäli Kitinojalla kaikki suunnitelmaan luonnostellut tontit rakennetaan, syntyy uutta tien varteen sijoittuvaa ryhmäkylää.    

Rakennusten materiaalina on päistään kapeneva massiivinen hirsi. Pitkänurkat ja varaukset tehdään perinteisellä tavalla. Hirret liitetään yhteen tapeilla ja varaus täytetään pellavariveellä tai -nauhalla. Lämpöeristykset tehdään luonnonmukaisin materiaalein. Ikkunat ja ovet ovat puurakenteisia. Sokkelissa tulee näkyvin osin olla porakivi tai luonnonkivi. Katteena hyväksytään esim. saumapelti tai aito savitiili. Savupiippu tehdään vanhan mallin mukaan niin, että se kapenee keskiosaltaan ja levenee porrastetusti yläosaltaan. Värit ovat perinteiset - esim. punamultaa seinissä, taitettua valkoista, keltaokraa ja kimröökiä yksityiskohdissa. Lämmitysmuodoksi suositellaan uusiutuvia energiamuotoja. Yksityiskohtiin yleensä kiinnitetään suurta huomiota. Tekniikka integroidaan siten, ettei se näy julkisivuissa, esim. IV-ulospuhallus johdetaan muurattuun savupiipun kanavaan ja sähkökaappi sijoitetaan ulkorakennukseen tai kuistin sisälle.

Lähtökohtana tulee siis aina olla pohjalaistalon alkuperäisen tyylin tyypilliset yksityiskohdat ja materiaalit. Uusia ns. huoltovapaita julkisivumateriaaleja ei tule kälyttää. Huoltovapaita ns. ikuisia materiaaleja ei ole olemassakaan. Sen sijaan on materiaaleja, joita ei voi korjata. Niinpä esim. profiilipelti tai muovipaneeli eivät kuulu perinnerakentamiseen. 

-->

 

18. Kitinojan perinneasuinalueen toteutuminen saa tukea

Seinäjoen kaupungin kaavoitusviranomaiset kannustavat

Seinäjoen väkiluku on tällä hetkellä n. 58.500 asukasta. Useamman vuoden ajan asukasmäärän vuosittainen nousu on ollut 1,5 %:n luokkaa. Kuntaliitoksissa kaupungin pinta-ala on 11-kertaistunut ja selkeä osa siitä on nyt maaseutua. Kitinoja sijaitsee niillä etäisyyksillä, joilla halutaan asua. 

Kitinojalle halutaan maaseutumaista rakentamista. Jo Ylistaron kunnan aikana alueelle valmistui oikeusvaikutteinen osayleiskaavaehdotus, jolla Kitinoja on osoitettu haja-asutusalueeksi. On mahdollista toteuttaa Kitinojan perinneasuinalue Koto-projektissa laadittavan suunnitelman mukaisella tavalla niin, että raskasta asemakaavaprosessia ei tarvita, vaan maanhankintaa ja rakentamista voidaan ohjata pehmeämmin ratkaisuin, jotka ovat myös nopeampia. 

Tonttikauppaa perinneasuinalueella tullaan siis tekemään yksityisten välillä ja periaate rakentamisessa on sama kuin haja-asutusalueilla yleensä - mutta tässä tapauksessa suunnitelman toteutuminen voidaan turvata käyttäen esimerkiksi suunnittelutarveratkaisua /palstoitusta /tarkistamalla yleiskaavaa ja liittämällä siihen alueellinen rakennusjärjestys. Rakentamismääräykset ovat aina neuvoteltavissa. Seinäjoen kaupungin kaavoituspäällikkö Hilkka Jaakola sanoo, että kun suunnitelma valmistuu, kehitetään lainmukaiset keinot ja mietitään yhdessä suunnitelman toteutumisen turvaavat jatkotoimenpiteet. 

Mukaan kansalliseen Moderni puukaupunki -hankkeeseen

Moderni puukaupunki -hanke (1997-2013) on valtakunnallinen sateenvarjoprojekti, jonka tehtävänä on saada aikaan puurakentamisen avulla konkreettisia asuinmiljöitä sekä muita puurakentamisen esimerkki- ja pilottikohteita eri puolille Suomea. 

Hankkeessa on ideoitu ja toteutettu mm. puukerrostalokohteita, tiiviitä kaupunkipientaloalueita, kaupunkien tydennysrakennushankkeita, puisia kaupunkikyliä, maaseutumaisia puutalomiljöitä ja vapaa-ajan rakentamisen alueita. Hankkeessa kiinnitetään huomiota pelkistä teknisistä ratkaisuista ja yksittäisistä rakennuksista laajempiin miljöökysymyksiin, asumisviihtyisyyteen ja asukaslähtöisyyteen sekä lisätään konkreettisten rakennettujen esimerkkien avulla suomalaisen puurakentamisen kansallista ja kansainvälistä näkyvyyttä, uskottavuutta ja kilpailukykyä. Yhtenä pääpainopistealueena on viime vuosina ollut puurakentamisen ympäristökilpailukyky ja energiatehokkuus. 

Maaseutumaiseen ympäristöön sijoittuvia puurakentamishankkeita Moderni puukaupunki -hankkeella on tähän  mennessä ollut kolme; Hankasalmi, Kurikka ja Vihannin kaupunkikylähanke. Kitinojan perinneasuinalueesta tulee neljäs. Osallistumista ei siis ole rajattu pelkästään kaupungeille, vaan kaikki hyvät puuhankkeet kiinnostavat. Mukaan otetaan hankkeet, jotka toteutuvat järkevällä aikavälillä - pelkät suunnitelmat eivät riitä. 

Moderni puukaupunki -hankkeen luotsaaja, TkT Markku Karjalainen pitää Kitinojan sijaintia lähietäisyydellä maakunnan molemmista kasvukeskuksista erinomaisena. Perinteisen paikallisen rakentamistavan jatkamiseen perustuva suunnitelma on mielenkiintoinen. Hänen mielestään rakentamisen nykymääräykset ovat rajoittavia, mutta Kitinojan hanke sisältää asioita, jotka voisivat toimia kokeiluna. 

Moderni puukaupunki -hankkeessa toteutettuihin kohteisiin voi tutustua Puuinfo Oy:n nettisivuilla /Modernit puukaupungit. Kitinojan suunnitelma lisätään sivustolle kohtaan "tulevia kohteita" sen valmistuttua. 

Suunnittelualueella Kitinojan kyläseuran pj Keijo Kitinoja, yleiskaava-arkkitehti Jyrki Kuusinen, arkkitehti Gunilla Lång-Kivilinna, kaavoituspäällikkö Hilkka Jaakola sekä TkT Markku Karjalainen Moderni puukaupunki -hankkeesta.

14. Kitinojan pohjalaiskylän suunnittelija on valittu

Suunnittelualue

Kitinojan perinteiselle pohjalaiselle rakentamiselle varattu asuinalue suunnitellaan Miilunmäen luoteis-, länsi- ja lounaspuolille peltoon molemmin puolin väliin jäävää Hirvilammintietä. Hirvilammintien pohjoispuolella tulvarajan yläpuolella sijaitsevan suunnittelualueen pinta-ala on 4,5-5 ha ja eteläpuolella hehteerin verran lisää - yhteensä 5,5-6 hehtaaria. 

Lähtökohtana alueen etsimisessä on ollut realismi kunnallistekniikan sijainnin suhteen, kylän palvelujen läheisyys, sekä mahdollisimman hyvä maisemallinen sijoittuminen niin, että alueen tuntumassa olisi ennestään perinteistä rakennuskantaa ja niin, että asuinalue voisi muodostua perinteisellä tavalla ryhmä- tai nauhakyläksi yhtenäiselle alueelle, näkyisi kauniisti alkaessaan rakentua, ja omaisi tarvittaessa myös laajenemisen mahdollisuudet. Suunnittelualue on peltoa, mutta sijainti on silti perusteltu. Se on paitsi kunnallistekniikan, myös valokaistan vieressä, kylän palvelut ovat kävelymatkan päässä, alueella on entisestään perinteisiä pohjalaisia rakennuksia, alue sijoittuu molemmin puolin kulkuväylää, alue tulee näkymään kauniisti eri suuntiin, ja sillä on laajentamisen mahdollisuuksia tarvittaessa. Suunnittelualue viettää molemmilta reunoiltaan jonkin verran alueen keskikohtaan, mikä voidaan huomioida esim. tien sijoittamisena matalimpaan kohtaan.

Perinteinen pohjalainen rakentaminen ei sijoitu metsään. Se sijoittuu metsien reunoille ja kumpareille - tai sitten jokivarsiin tai tienvarsiin molemmin puolin kulkuväylää peltojen keskelle. Pohjalaistalojen kukoistuskaudella metsät olivat vähissä, kun ne käytettiin tervanpolttoon, valtakunnan laivanrakennukseen, tai kotitarpeiksi - vielä vanhoissa valokuvissa voi nähdä, että talot ja kylät ovat usein melkoisen aukeassa ympäristössä. Pihapuita uudelle asuinalueelle toki istutetaan, ja ne kasvavat omaan tahtiinsa kuten aina ennenkin.

Gunilla Lång-Kivilinnan kirjallisuutta

Suunnittelijaksi Gunilla Lång-Kivilinna

"Koto eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan" -hanke sai määräaikaan mennessä kolme tarjousta em. alueen maankäytön suunnittelusta ja rakennustapaohjeistuksen tekemisestä. Kitinojan kyläseura ry:n kokouksessa todettiin, että parhaiten tarjouspyynnön kriteerit täytti Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy:n antama tarjous. Gunilla Lång-Kivilinnalla on erityisen hyvä asiantuntemus pohjalaisesta rakennusperinteestä sekä aikaisempaa kokemusta saman tyyppisten asuinalueiden suunnittelusta. Lisäksi hän asuu siirtoprojektina toteutetussa pohjalaistalossa Stundarsissa, joka on esikuva Kitinojan projektille - joten hänen tuntumansa aiheeseen voi sanoa olevan sataprosenttinen. 

Gunilla Lång-Kivilinna aloittaa työt juhannuksen jälkeen. Juuri nyt on oikea aika ottaa yhteyttä, jos oma koto Kitinojan pohjalaiskylässä kiinnostaa - nyt on mahdollisuus sisällyttää oma uudistalo tai oma hirsiensiirtoprojekti suoraan alkuperäiseen suunnitelmaan niin, että pääsee vaikuttamaan tulevan asuinympäristönsä luonteeseen ja omien rakennustensa sijoittumiseen alueella. Tonttien koko tulee vaihtelemaan, mutta kovin pieniä niistä ei tehdä - päärakennukselle sekä pihapiirin muille rakennuksille ynnä kryytimaalle ja muille toiminnoille jätetään tilaa tarpeiden mukaan.


Toki on koko ajan muistettava, että maankäyttösuunnitelman valmistuttua prosessin jatko siirtyy Seinäjoen kaupungille asemakaavoitusta varten - ja vasta sen valmistuessa itse rakentaminen tulee mahdolliseksi. Mitä enemmän hankkeessa on vakavasti suhtautuvia rakentajia jo tässä vaiheessa, sitä nopeammin prosessin voi odottaa etenevän maankäyttösuunnitelman valmistumisen jälkeen myös kaupungin taholla. 

12. Eteläpohjalainen talo facebookissa

 
Eteläpohjalainen talo

Mainosta myös omaa sivuasi

Facebook on varsin hyvä kanava keskustelulle ja mielipiteiden vaihtamiselle. Tällä sivulla voi helposti osallistua jutusteluun ja esimerkiksi ottaa kantaa siihen, millainen perinteinen pohjalaistalo ylipäätään on. Mikä erottaa perinteisen pohjalaistalon muista taloista? Miten sellainen on rakennettu, ja mistä materiaaleista? Mitä siinä on ehdottomasti oltava? Mikä siihen ei kuulu  missään tapauksessa? Näkökulmia on monesta eri vinkkelistä, ja ne kaikki kiinnostavat.

Kaikkien fb-sivulla oman kommenttinsa 1.6.2011 mennessä esittäneiden kesken arvotaan Hannu Rinteen "Perinnemestarin Remonttikirja", joka perustuu TV:stä tuttuun Perinnemestari-sarjaan.

Keskustelusta ja kommentoinnista toivotaan löytyvän aineksia siihen rakennustapaohjeistukseen, joka Koto-projektissa luodaan Kitinojan perinteistä paikallista rakentamistapaa varten varatun asuinalueen taloille ja ulkorakennuksille.

10. Energiamääräysten vaikutus perinnerakentamiseen

Miten uudet energiamääräykset vaikuttavat vanhojen talojen korjausrakentamiseen silloin, kun ne korjataan paikallaan? 

Miten uudet energiamääräykset vaikuttavat, kun vanhan talon hirsikehikko siirretään uuteen paikkaan ja pystytetään uudelleen? Voidaanko vanhan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan talon uusi elämä toteuttaa edelleen tavalla, joka säilyttää talon arvon?

Entä jos haluaa kokonaan uuden hirsitalon, joka on rakennettu mahdollisimman pitkälle paikallista, perinteistä rakentamitapaa noudattaen - miten pitkälle siinä voidaan energiamääräykset huomioon ottaen soveltaa ko. rakentamistapaa?

Ympäristöministeriön vastauksia

Kysymyksiin sain vastauksia ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osastolla toimivalta yli-insinööri Jyrki Kauppiselta:  

Korjausrakentamisen osalta valmistelu on vielä alkuvaiheessa, mutta jo tässä vaiheessa on varsin selvää, että rakentamismääräyksissä on otettava huomioon myös kuvatunlaiset tapaukset nimenomaan niin, että korjausrakentamisen yhteydessä parannetaan rakennuksen kokonaisenergiatehokkuutta vain niiltä osin kuin se on kustannustehokkuudesta, virallisesta suojelusta, rakennuksen ominais- ja erityispiirteistä tai rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaalimisesta johtuvien seikkojen valossa mahdollista. 

Kokonaisenergiatehokkuutta voi parantaa ottamalla käyttöön uusiutuvaa omavaraista energiaa esimerkiksi lämmitykseen, valaistukseen sekä taloussähköön. Myös teknisissä järjestelmissä sekä automaatiossa ja laitteissa sekä kodinkoneissa voidaan ottaa huomioon energiatehokkuuden parantaminen. Edellä luetellut eivät välttämättä edes näy päällepäin.

Rakennusmateriaalit ja kokonaisuus määrittyvät pätevien suunnittelijoiden toimesta, kun korjaustarpeesta johtuva hanke on lähdössä liikkeelle. 

Mitä tulee uuden talon rakentamiseen, se on Kauppisen mukaan uudisrakentamista myös silloin, kun käytetään kierrätettyjä rakennusosia. Voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 171.1 § antaa kuitenkin kunnalle tai kaupungille erityisestä syystä mahdollisuuden myöntää poikkeuksen mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista. 

Rakennusjärjestyksen paikallisuuden kehittämisestä 

Markku Axelsson Suomen kuntaliitosta kirjoittaa mm. näin:

Yksittäisessä kunnassa ja kuntayhteistyössä paikallisuuden ja oman identiteetin merkitys korostuu. Kuntien päättäjät ovat keskeisessä asemassa siinä, miten oma paikallisuus tulevaisuudessa kehittyy. Kunnat, jotka pystyvät puolustamaan paikallista omaleimaisuutta, ovat tärkein vastavoima suunnittelun yhdenmukaisuudelle ja keskittävälle kehitykselle. Rakennusjärjestys on työväline, jolla kunnan roolia voidaan terävöittää ja jolla voidaan tukea paikallisuutta. 

Valtakunnallisia rakentamisen säännöksiä soveltamalla ei ole mahdollista kestävällä ja yksilöidyllä tavalla kehittää omaa paikallisuutta. Siksi kunnan rakennusjärjestykselle on annettu valtuutus paikallisten olojen vaalimiseen. Rakennusjärjestyksen säännökset voivat olla erilaisia kunnan eri alueilla. Suomen kuntaliitto kannustaa kuntia kehittämään rakennusjärjestyksiään.

Koto-projektin näkökulmasta

halutaan saada Seinäjoen kaupungin kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomaiset mukaan Kitinojan pohjalaiskylän suunnitteluun heti maankäyttösuunnitelman, rakennusjärjestyksen ja rakentamistapaohjeistuksen valmistelun alkumetreillä niin, että paikallinen omaehtoinen kehittäminen voi edetä yhteisymmärryksessä virallisen kanssa.

Projektin ohjausryhmä on hyvä kohtauspaikka perinnerakentamisen asiantuntijoiden ja kaupungin viranomaisten väliselle keskustelulle ja linjavedolle siitä, miten esim. energiamääräykset on mahdollista ottaa huomioon niin, että rakennuksen ulkoasu, hengittävyys ja terveellisyys eivät kärsi, mutta lämpö pysyy ja kulutus jää minimiin. 

Perinteisessä rakentamistavassa on nerokkaiksi osoittautuneita ratkaisuja, joiden hyödyntämistä ei kannata hylätä pitäytymällä pelkästään modernia rakentamistapaa varten luoduissa määräyksissä. Perehtyminen perinteisiin menetelmiin osoittaa, että ne eivät olekaan niin vanhanaikaisia kuin joskus luullaan. Itse asiassa ne ovat monella taholla jo osa uutta, ekologista rakennussuunnittelua.

Kirjoitan lisää energiamääräysten vaikutuksista, kun hanke etenee! 

9. Tutustumismatkan jälkipuintia

Malkakoskea

Matka Sulvan Stundarsista Vaasaan on suunnilleen sama kuin Malkamäeltä ja Kitinojalta Seinäjoelle - n. 20 minuuttia. Kitinojalta on lisäksi yhtä lyhyt matka myös Lapualle, joka on toinen Etelä-Pohjanmaan kasvukeskuksista. Sulvan omat palvelut ovat hyvät, on mm. ravintola, pankki, koulu, päiväkoti, kauppa - ja kirkko. Kitinojalla on mm. oma koulu, kirkko sekä päivittäistavarakauppa jonka palveluihin kuuluvat myös myymäläauto, lääkevarasto, asiamiesposti, polttoainemyynti sekä kotiinkuljetuspalvelut. Kitinojan viereisessä Halkosaaren kylässä on mm. äskettäin laajennettu koulu ja samassa tilassa toimiva päiväkoti, kaksi ryhmistä, neuvola, nuorisotilat, grilli sekä pankki. Tätä sopii miettiä, jos epäilee että Kitinoja olisi jollain tavalla "syrjässä". 

Talkoohenki kukoistaa sekä Stundarsissa että Kitinojalla. Kitinojan kyläseura toimii kyläläisten omaehtoisen ja aktiivisen kehittämisen organisaationa. Hankkeina on toteutettu esim. kylätalo urheilusaleineen ja kerhotiloineen, jääkiekkokaukalo, jalkapallo- ja pesäpallokenttä, Hietasaaren valaistu pulkkamäki ja uimaranta laitureineen, sekä veneluiska Kyrönjokeen. Käytössä on myös monikymmenkilometrinen valokuituverkko, joka mahdollistaa toimivat tietoliikenneyhteydet sekä kyläyhteisön toimintojen organisoinnin ja kattavan paikallistiedotuksen. Harrastusmahdollisuuksien ja vapaa-ajan vieton suhteen Malkamäki ja Kitinoja ovat lähietäisyydellä kaikesta, mitä kukin omakseen tuntee. 

Alajokilakeutta

Pohjanmaan rannikolla Stundars rajautuu Söderfjärdeniin, joka on yksi maailman parhaiten säilyneistä meteoriittikraatereista. Söderfjärdeniä on kuivatettu jo 1700-luvulla, mutta 1900-luvun alussa aloitettiin valtava kuivatushanke, joka valmistui vuonna 1927. Ympäröivät kylät saivat suuria lisäalueita, maata äestettiin ja Söderfjärdenistä tuli latojen valtakunta. Vastaavasti Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoella pantiin alulle jo v. 1786 Ruotsin valtakunnan suurisuuntaisin suonraivaushanke, joka jatkui 1900-luvulle asti. Se Ilmajoen alajokimaisema, joka nykyään tunnetaan eteläpohjalaisena lakeutena, kuokittiin miesten ja naisten käsivoimilla - ja rajaa Kitinojan kylää lakeuden länsilaidalla. Latomerestä on kummallakin alueella jäljellä enää rippeitä. Söderfjärdenin alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi, samoin Ilmajoen Alajoki. Kitinojan ja Malkamäen kylät sijaitsevat lisäksi valtakunnallisesti arvokkaaksi luokitellussa Kyrönjokilaakson kulttuurimaisemassa.  

Tutustumismatkan jälkipuinnissa keskusteltiin Koto-projektin tavoitteista myös Seinäjoen kaupungin näkökulmasta. Kaupungilla on projektin myötä mahdollisuus nostaa imagoaan eteläpohjalaisen kulttuuriperinnön kohottajana, tiiviin ja matalan ekologisen puurakentamisen tukijana, sekä mallikelpoisen vaihtoehtoasumisen mahdollistajana. Projektin kohderyhmä ei halua asua kaupunkikeskustassa joten projekti ei vaikuta keskustan asukkaiden lukumäärään - mutta voi vaikuttaa siihen, että kaupungilla on esittää kohderyhmän toivomia vaihtoehtoja omien rajojensa sisällä. Edetessään projektin saama huomio saattaa lisääntyä, ja jos kaupunki osaa olla ovela, se osaa hyödyntää myös tämän huomion. Asukaslähtöinen kyläsuunnittelu on maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua osallistumista ja käytännön demokratiaa. Parhaat tulokset saavutetaan, kun vapaamuotoinen ja virallinen suunnittelu tukevat toisiaan. 


Seinäjoen kaupunki on hakemassa valtakunnalliseen kansalliseen kaupunkipuistoverkostoon vyöhykkeellä, joka ulottuu Törnävältä Kitinojalle ja Malkakoskelle. Kansallinen kaupunkipuisto velvoittaa kaupunkia vaalimaan alueen kulttuurihistoriallisia ja luonnonmaisemallisia arvoja. Ympäristöministeriön ylitarkastajan Jukka-Pekka Flanderin mukaan Seinäjoenkin täytyy vielä täydentää hakemustaan kaavasuunnitelmilla, jotka kertovat arvojen säilyttämistahdosta. 

Koto-projektin ohjausryhmässä olevan arkkitehdin Airi Kentalan sanoin "vaikka ymmärsinkin jo aikaisemmin, mitä projektilla tavoitellaan, nyt ymmärrän sen vielä paremmin". Tämä pätee varmasti koko Stundarsissa vierailleeseen ryhmään. Stundars toimii silmien avaajana. Vahinko, ettei mukana ollut yhtäkään Seinäjoen kaupungin kaavapuolen edustajaa - onni, että heitä on projektin ohjausryhmässä! 

KOTO-projekti. Kitinojan ja Malkamäen perinnekylähanke

Kitinojan kylämaisemia ilmasta käsin

Maaseudun vetovoima kasvaa

Aluerakenne keskittyy kaupunkiseuduille - mutta samaan aikaan on käynnissä toisensuuntainen muutosprosessi, jossa kasvavien kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne hajautuu. Yhä voimakkaampia rakentamispaineita kohdistuu kaupunkien ulkokehien hyvin saavutettaviin taajamiin, joista osa on vanhoja maalaiskyliä. Kylien tärkeimpiä vetovoimatekijöitä on kylämaisema. Kylämaisemat ovat kehittyneet perinteisesti hitaasti, joten kehityksen hallintaan ja kylän keskeisen resurssin säilyttämiseen tarvitaan maaseudulle sopivia ratkaisuja. Ei ole tavoiteltavaa, että esikaupunkielämä ja -maisema sellaisenaan tuodaan kylään, vaan on pyrittävä löytämään uusia asumis- ja rakennustypologioita sekä liikkumisen ympäristöjä maaseudun omista lähtökohdista. (Jukka Aaltonen, Ari Hynynen, Staffan Lodenius 2010 /Kylät kehällä -loppuraportti)

Malkamäen ja Kitinojan asutus sijoittuu Kyrönjoen molemmin puolin. Jokivarsineen ja peltolakeuksineen kylät ovat osa eteläpohjalaista kansallismaisemaa, joka on valtioneuvoston periaatepäätöksessä arvioitu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Leimaa-antavia asutukselle ovat vielä nykyäänkin 1800-luvun lopun pohjalaistyyliset talot. Erityisesti Malkamäen kylä on säilynyt perinteistä pohjalaismaisemaa muuttaneelta viime vuosikymmenien uudisrakentamiselta. Valtakunnallisesti merkittävän kulttuurihistoriallisen ympäristön status antaa kylän asukkaille vahvan perustan puolustaa maiseman säilymistä sekä maisemaa kunnioittavaa uudisrakentamista. 

Kitinojan ja Malkamäen kylissä asuu moderni yhteisö, joka arvostaa paikallisuutta ja pitää sitä vahvuutena. Siksi niissä halutaan myös maankäyttösuunnitelmissa hyödyntää olemassa olevaa eteläpohjalaista identiteettiä ja imagoa, säilyttää kulttuurimaiseman omaleimaisuus ja välttää rakennuskannan tasapäistyminen samannäköiseksi kuin missä tahansa muussa suomalaisessa kylätaajamassa. 

Asumisen megatrendejä

Arvomaailman muutokset, joissa asuminen ilmentää elämäntapaa ja identiteettiä, ovat tämän päivän asumisen megatrendejä. Ekologisuus, esteettiset ja kulttuuriset arvot sekä paikallisuus ja perinteet painottuvat. Muita traditionalistisen rakentamisen kohderyhmällä olevia arvoja voivat lisäksi olla mm. turvallisuus ja yhteisöllisyys.

Puu on sataprosenttisesti uusiutuva rakennusmateriaali. Ihmisen elinkaari voidaan huomioida eri kokoluokkien taloilla (vrt. eteläpohjalaiset "paapantuvat"), sekä  mahdollisuudella laajentaa taloa, kuten on tehty perinteisesti ennenkin. Traditionalistisella rakentamisella voidaan ekologisesti ja kulttuurisesti kestävällä tavalla vaikuttaa ympäristön maisema-arvoon, matkailijoiden kiinnostukseen, asukkaiden yleiseen viihtyvyyteen sekä uusien asukkaiden houkuttamiseen. 

Myös kuntaliitto kehottaa kuntia suosimaan paikallisen rakentamistavan jatkamista yhtenä keinona lisätä alueiden vetovoimaa ja kilpailukykyä sekä asumisviihtyvyyden, että kulttuuri- ja matkailuyrittäjyyden vuoksi. "Kunnat, jotka pystyvät puolustamaan paikallista omaleimaisuutta, ovat tärkein vastavoima suunnittelun yhdenmukaisuudelle ja keskittävälle kehitykselle" (Kuntaliiton rakennusvalvonta-asiantuntija Markku Axelsson). "Alueiden välisessä kilpailussa menestyvät ne, jotka tunnistavat imagon ja identiteetin merkityksen ja osaavat huomioida ne aluetta kehitettäessä" (Kaj Zimmerbauer väitöskirjassaan "Alueellinen imago ja identiteetti liikkeessä" 2008).

KOTO-projekti

"Koto eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan" on Kitinojan kyläseura ry:n pilottihanke, jolle on saatu rahoitus Seinäjoen seudun kehittämisyhdistys Liiveri ry:ltä Euroopan maaseuturahastosta. Hankkeella lähdetään tavoittelemaan kymmenen vuotta sitten virinneen perinnekyläajatuksen toteutumista. Käytännössä hankkeen aikana pyritään löytämään yhtenäinen maa-alue, jolle Seinäjoen kaupunki voi laatia asemakaavan ja jolle uusi, perinteisen paikallisen rakentamistavan jatkamiseen perustuva asuntoalue voi hiljakseen rakentua. Maankäyttösuunnitelman lisäksi laaditaan kaavaan sidottava rakentamistapaohjeistus, joka määrittää mitä perinteinen eteläpohjalainen rakentaminen tässä tapauksessa tarkoittaa ja millaisia rakennuksia tonteille tulee nousemaan. Mahdolliset rakentajat voivat hankkeen aikana itse vaikuttaa ohjeistuksen sisältöön! Myös vanhojen rakennusten siirtäminen on mahdollista, jos ne ilman siirtämistä olisivat tuhoon tuomittuja alkuperäisellä paikallaan. 

Vanhatkin talot olivat kerran uusia - uuden talon asukkaat luovat talolleen oman historian ja kirjovat sen seinät ja kynnykset omilla tarinoillaan, jotka sitten jäävät osaksi talon vaiheita tulevina vuosikymmeninä, ihan kuin aina ennenkin. Ulkoisesti perinteinen talo voi olla sisäpuoleltaan kaikki nykyajan mukavuusvaatimukset täyttävä, viihtyisä koti. Asuntoaluetta markkinoidaan ihmisille, jotka arvostavat perinteistä eteläpohjalaista kylämaisemaa ja haluavat rakentaa oman kotonsa vanhan, aikaa kestävän mallin mukaan. Sen ei siis ole tarkoitus kiinnostaa kaikkia, vaan sykähdyttää juuri niitä jotka kaipaavat tällaista vaihtoehtoa, mutta eivät löydä sitä muualta. Paikallisen rakentamistavan jatkamiseen perustuva asuntoalue on keino erottaa Kitinoja ja Malkamäki muista kyläympäristöistä ja osuttaa asukasmarkkinointi rajattuun kohderyhmään. 

Ideana on, että syntyy uusi eteläpohjalainen ryhmäkylä taikka kylänraitti vuosikymmenten tauon jälkeen. Talotehtaiden tyyppitalona tämä idea ei tule etenemään, koska paikallinen rakentamistapa sisältää myös moraaliset ja eettiset näkökulmat. Rahalla saa - mutta olisiko eteläpohjalaistalo oikeassa paikassa keskellä Vantaata tai vaikka Kuusamossa? Kullakin maakunnalla on oma rakennushistoriansa, josta eri alueilla voidaan ammentaa omaa paikallisuutta sikäläiseen rakentamiseen. Jos haluaa eteläpohjalaistalon, voi tulla Etelä-Pohjanmaalle ja hankkia sen täällä. Vaikkapa Kitinojalla tai Malkamäellä! 

maaseuturahasto