19. Kitinoja on vuoden eteläpohjalainen kylä

Eteläpohjalaiset kylät ry teki vaikean, mutta yksimielisen valinnan vuoden eteläpohjalaiseksi kyläksi - tunnustuksen sai (Seinäjoen) Ylistaron Kitinojan kylä. Vuoden kylä -toimikunnan puheenjohtaja Eila Salimäki kertoo, että valinnassa tärkeimmäksi kriteereiksi nousi Kitinojan pitkäjänteinen kylän kehittämistyö. 

Kitinojalla rakennettiin talkootyöllä oma kirkko vuonna 1952, ja kyläläiset hoitavat sekä kirkkoa että hautausmaata edelleen. EU-rahoitusta on osattu hyödyntää - koulun yhteyteen valmistui talkootyönä toteutettu kylätalo vuonna 2001. Se toimii koulun liikuntatilana ja ruokalana, sekä erilaisten urheilu- ja juhlatilaisuuksien pitopaikkana.  Vuonna 2004 valmistui valokuituverkko joen molemmin puolin. Se mahdollistaa Kitinojan, Halkosaaren ja Malkamäen alueille toimivan tietoliikenneyhteyden. Sen ansiosta kaikki tv-ohjelmatkin pystytään katsomaan yhdeltätoista kanavalta kaksi viikkoa jälkeenpäin, jos jokin tärkeä ohjelma on päässyt livahtamaan ohi.Yhdessä on rakennettu myös jääkiekkokaukalo, jalkapallo- ja pesäpallokenttä, pulkkamäki, uimaranta laitureineen, sekä veneluiska Kyrönjokeen. Patikointi- ja hiihtoreitistöjä kunnostetaan - ja kylässä toimii kymmenen erilaista yhdistystä. Itse asiassa yksi uusi yhdistys taisi tulla perustettua viime viikolla kylän historian keräämistä,  kirjoittamista ja julkaisemista varten!

Yksi vahva peruste valinnassa oli myös Kitinojan kyläseuran hallinnoima perinnekylän suunnitteluhanke - Koto-projekti. Valitsijaraati pitää sitä aikamoisena ponnistuksena kyläläisiltä. Samoin netissä toimivat kyläläisten omat paikallissanomat mainittiin valintaperusteissa. Ne ovat askel eteenpäin siirryttäessä perinteisiltä nettisivuilta käyttämään valokaistan sallimia, paljon monipuolisempia tiedotusmahdollisuuksia.   

Tällä hetkellä Kitinojalla rakennetaan kahdeksaa uutta omakotitaloa. Koulussa on tällä hetkellä 36 oppilasta ja muutaman vuoden sisällä määrä kasvaa kymmenellä. Kolmatta opettajaa odotetaan.

Ulkopuolisena - joka en  itse asu Kitinojalla - sekä maaseutukehittäjänä, joka on ehtinyt viidentoista vuoden aikana nähdä monenlaisia kuntia, kyliä, ihmisiä ja aktiivisuuden eri asteita, uskallan sanoa että vuoden kylä -valinta meni ihan nappiin! Lämpimät onnittelut kitinojalaisille!

18. Kitinojan perinneasuinalueen toteutuminen saa tukea

Seinäjoen kaupungin kaavoitusviranomaiset kannustavat

Seinäjoen väkiluku on tällä hetkellä n. 58.500 asukasta. Useamman vuoden ajan asukasmäärän vuosittainen nousu on ollut 1,5 %:n luokkaa. Kuntaliitoksissa kaupungin pinta-ala on 11-kertaistunut ja selkeä osa siitä on nyt maaseutua. Kitinoja sijaitsee niillä etäisyyksillä, joilla halutaan asua. 

Kitinojalle halutaan maaseutumaista rakentamista. Jo Ylistaron kunnan aikana alueelle valmistui oikeusvaikutteinen osayleiskaavaehdotus, jolla Kitinoja on osoitettu haja-asutusalueeksi. On mahdollista toteuttaa Kitinojan perinneasuinalue Koto-projektissa laadittavan suunnitelman mukaisella tavalla niin, että raskasta asemakaavaprosessia ei tarvita, vaan maanhankintaa ja rakentamista voidaan ohjata pehmeämmin ratkaisuin, jotka ovat myös nopeampia. 

Tonttikauppaa perinneasuinalueella tullaan siis tekemään yksityisten välillä ja periaate rakentamisessa on sama kuin haja-asutusalueilla yleensä - mutta tässä tapauksessa suunnitelman toteutuminen voidaan turvata käyttäen esimerkiksi suunnittelutarveratkaisua /palstoitusta /tarkistamalla yleiskaavaa ja liittämällä siihen alueellinen rakennusjärjestys. Rakentamismääräykset ovat aina neuvoteltavissa. Seinäjoen kaupungin kaavoituspäällikkö Hilkka Jaakola sanoo, että kun suunnitelma valmistuu, kehitetään lainmukaiset keinot ja mietitään yhdessä suunnitelman toteutumisen turvaavat jatkotoimenpiteet. 

Mukaan kansalliseen Moderni puukaupunki -hankkeeseen

Moderni puukaupunki -hanke (1997-2013) on valtakunnallinen sateenvarjoprojekti, jonka tehtävänä on saada aikaan puurakentamisen avulla konkreettisia asuinmiljöitä sekä muita puurakentamisen esimerkki- ja pilottikohteita eri puolille Suomea. 

Hankkeessa on ideoitu ja toteutettu mm. puukerrostalokohteita, tiiviitä kaupunkipientaloalueita, kaupunkien tydennysrakennushankkeita, puisia kaupunkikyliä, maaseutumaisia puutalomiljöitä ja vapaa-ajan rakentamisen alueita. Hankkeessa kiinnitetään huomiota pelkistä teknisistä ratkaisuista ja yksittäisistä rakennuksista laajempiin miljöökysymyksiin, asumisviihtyisyyteen ja asukaslähtöisyyteen sekä lisätään konkreettisten rakennettujen esimerkkien avulla suomalaisen puurakentamisen kansallista ja kansainvälistä näkyvyyttä, uskottavuutta ja kilpailukykyä. Yhtenä pääpainopistealueena on viime vuosina ollut puurakentamisen ympäristökilpailukyky ja energiatehokkuus. 

Maaseutumaiseen ympäristöön sijoittuvia puurakentamishankkeita Moderni puukaupunki -hankkeella on tähän  mennessä ollut kolme; Hankasalmi, Kurikka ja Vihannin kaupunkikylähanke. Kitinojan perinneasuinalueesta tulee neljäs. Osallistumista ei siis ole rajattu pelkästään kaupungeille, vaan kaikki hyvät puuhankkeet kiinnostavat. Mukaan otetaan hankkeet, jotka toteutuvat järkevällä aikavälillä - pelkät suunnitelmat eivät riitä. 

Moderni puukaupunki -hankkeen luotsaaja, TkT Markku Karjalainen pitää Kitinojan sijaintia lähietäisyydellä maakunnan molemmista kasvukeskuksista erinomaisena. Perinteisen paikallisen rakentamistavan jatkamiseen perustuva suunnitelma on mielenkiintoinen. Hänen mielestään rakentamisen nykymääräykset ovat rajoittavia, mutta Kitinojan hanke sisältää asioita, jotka voisivat toimia kokeiluna. 

Moderni puukaupunki -hankkeessa toteutettuihin kohteisiin voi tutustua Puuinfo Oy:n nettisivuilla /Modernit puukaupungit. Kitinojan suunnitelma lisätään sivustolle kohtaan "tulevia kohteita" sen valmistuttua. 

Suunnittelualueella Kitinojan kyläseuran pj Keijo Kitinoja, yleiskaava-arkkitehti Jyrki Kuusinen, arkkitehti Gunilla Lång-Kivilinna, kaavoituspäällikkö Hilkka Jaakola sekä TkT Markku Karjalainen Moderni puukaupunki -hankkeesta.

17. Sipoon Talman Varpula

Samalla reissulla, kun kävimme Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, vierailimme myös Jari Vesasen ja Riitta Rantasen luona Sipoossa. Sillä tuli kruunatuksi muutenkin hyvä matka! Oli kovin kotoonen olo siinä pohjalaistuvassa istuskellessa, etenkin kun emäntä tarjosi meille oikiaa kropsua ja itse viljellystä luomumansikasta tehtyä hilloa. Niitä pistelimme poskeemme hyvällä halulla eli "kura suupiälistä roiskuen" kaffin kanssa. Samalla kerroimme kuulumisia Kitinojalta ja viimeisimpiä tietoja perinnerakentamiselle varatun asuinalueen suunnittelusta - isäntä kun on ollut jo useaan otteeseen Kitinojalla käymässä ja tukee prosessia täysin sydämin. 

Kyllä voi taloo olla komia! Täydellisen sopusuhtainen ulkomuoto. Pohjalaiset korkeat ja isot huoneet, tilan tuntu, kuusiruutuisista lankeava valo, korkoossänky etehittineen, kaapit ja penkit ja isoo pöytä ja kaikki. Riuska emäntä olisi kertonut talosta tarinaa vaikka kuinka paljon, mutta isäntä lyhensi sen ytimekkääksi ja asialliseksi - huomaa, että hänellä on pohjalaiset sukujuuret. Kokemusta ja asiantuntemusta heille on kertynyt talonsiirtoprosessissa runsain mitoin, ja se on arvokasta tietoa meille muille. Runtisti sanottuna esimerkiksi talon riisumiseen ja hirsien numerointiin Kauhavalla kului 700 tuntia, kaksi tukkirekkaa purki hirsiä yhteensä 24 konetuntia, ja rikkinäisen kehikon kokoonpanoon meni 500 tuntia. Hyvin monipuolisesti siirtoprosessin vaiheita on selvitetty Varpulan omilla sivuilla, joten tässä en niitä enempää selosta - käykää katsomassa!

Mitä hintoihin tulee, Jari Vesanen alleviivaa, ettei vanhan talon korjaaminen tai siirtäminen ole niin kallista kuin kuvitellaan. Varpulassa on teetetty suuri osa työstä ulkopuolisilla ja rakennettu täysimittainen kellari, jonka yksittäiset kustannukset olivat urakassa suurimmasta päästä. Silti talon kustannukset kaikkineen tulevat olemaan täysin kilpailukykyiset alueen tavanomaisiin neliöhintoihin nähden. Kellaria isäntä ei enää tekisi talon alle, vaan sijoittaisi toiminnot pihapiirin ulkorakennuksiin. 

Vielä riittää tekemistä, ennen kuin talo on valmis - nyt aika on kulunut mm. luomumansikoiden viljelyssä, lampolan rakentamisessa ja lampaiden hoitamisessa. Emännällä on riittänyt kiirettä erilaisten kurssien järjestämisessä. Tämän syksyn ohjelmistoon kuuluvat ainakin ruisleipäkurssit, värttinällä kehräämisen kurssi, olkipukkikurssi sekä joulupaja!

Henkilökohtaisesti käynti tässä talossa antoi myös ihan extraa - kun talon hirret alunperin veistettiin Lapuan kirkon seiniksi, kirkkoherrana oli esi-isäni suoraan takenevassa polvessa. Johannes Asproth näki aikamoisen vaivan kirkon rahoittamisen eteen, ehti nähdä sen valmiina ja vielä toimittaa virkaansa sen seinien suojassa ennen kuolemaansa. Hänen tyttärensä Christina vihittiin kappalaisen, Anders Wargelinin kanssa. Antti puolestaan teki työtään pappina näiden seinien sisällä peräti 65 vuotta. Ja heidän poikansa Iisak vihittiin Lapuan kirkkoherra Gummeruksen tyttären, Elisabetin kanssa. Pitkä liuta monen eteläpohjalaisen esi-isiä ja -äitejä on harjoittanut kristillistä oppia enemmän tai vähemmän hurskaasti näiden hirsien sitä todistaessa. Veisannut virsiä ja tuntenut väkevästi pyhän läsnäolon - taikka sitten haukotellut ja nuokkunut pitkien saarnojen aikana ja miettinyt kolottavaa polvea ja käyntiä parantajalla. Sen tiedostaminen toi Varpulan talon hirsien silmäilyyn aivan oman ulottuvuutensa. Samoja hirsiä katselivat hekin. Osaisipa lukea hirsiä. Ollapa hirsien muistina ja vierittää aikaa taaksepäin. Saisipa edes käsiinsä Lapuan ensimmäisen historian, jonka Antti Wargelin kirjoitti!

...ja olisinpa kirjoittanut Varpulan vieraskirjaan jotain muuta, kuin tylsän "kävimme vierailulla".

16. Loviisan Wanhat talot

Viideltä aamulla elokuun viimeisenä lauantaina lähti Kitinojalta pieni ryhmä kohti Loviisaa nähdäkseen, millainen on Wanhat talot -tapahtuma. Kaupunki oli täynnä vanhojen talojen vuoksi tulleita ihmisiä. Torit pursusivat antiikkia ja keräilytavaraa, ja värikkäitä kirppareita oli pystytetty yhteen jos toiseenkin pihapiiriin sekä katujen varsille. Tarjolla oli ammattilaisten luotsaamaa remonttiseminaaria ja korjausklinikkaa, taidenäyttelyitä, musiikkiesityksiä, laadukkaita käsityötuotteita, tunnelmallisia kahviloita, lähi- ja luomuherkkuja - ja yli kolmekymmentä kiinnostavaa talokohdetta, joiden omistajat pitivät avoimia ovia ja ystävällisesti esittelivät paitsi kotejaan, myös upeita puutarhojaan.   

 Kaksi päivää jäi lyhyeksi ajaksi tutustua kaikkeen kiinnostavaan. Oli mahdollista seurata vierestä vanhojen ikkunoiden ja ovien kunnostusta, tutkia perinnerakentamista koskevaa kirjallisuutta, hankkia varaosia, tutustua vanhojen rakennusosien uudistuotantoon, tehdä kysymyksiä ja saada asiantuntevia vastauksia. Ja ne kodit - ehdimme vierailla hätinä puolessa kaikkein lähimpänä sijaitsevassa, koska näkemistä ja tutkittavaa oli niin paljon ja koska niiden kodikkuus ja tunnelma pihapiireineen, kukkineen ja runsaine yksityiskohtineen houkutti viipymään pitkään. Monta tarinaa jäi kuulematta, joten viiden tunnin matka Etelä-Pohjanmaalta etelärannikon pikkukaupunkiin tulee taittumaan näiden talojen ja niissä asuvien ihmisten vuoksi toisenkin kerran. 

Tontit eivät ole suuria, mutta rakennusten reunustamat pihat muodostavat suojaisia, yksityisiä tiloja, joissa on oma rauhansa. Niissä on riittävästi tilaa kaikelle, mitä sielu halajaa - pihoissa näki kasvimaita, hedelmäpuita, kauniita istutuksia, oleskelukeitaita, pihakeittiöitä, lemmikkieläimiä, lasten leikkejä... luovia asetelmia, upeita ikkunanpuitteita ja harmonisia väriyhdistelmiä. Sisätiloissa katse kiinnittyi valokatkaisimiin, ikkunansalpoihin, lankkulattioihin, lautakattoihin, paperitapetteihin, koristeellisiin kakluuneihin, puuhelloihin - ja tottakai sisustuksellisiin yksityiskohtiin, jotka paljastivat jotain talon asujien persoonasta ja elämäntavasta. Taloja on korjattu, mutta niitä ei ole korjattu kuoliaiksi. Vanhaa ja uutta oli yhdistetty usein hyvin taitavasti ja vanhat esineet olivat usein arkipäivän käytössä - eivät pelkkinä koristeina. Monissa kodeissa näkyi runsaasti kirjallisuutta, taidetta ja käsityötä. Televisiot ja tietokoneet olivat käytössä, mutta eivät huonetilaa ja elämää hallitsevissa rooleissa. 

Poimintoja kävijöiden huudahduksista: "Tällaisen keittiön minäkin haluaisin!", "Äiti, äiti - täällä tehdään tauluja!", "Katsokaa, miten isoksi kasvanut kurpitsa!", "Isi tule katsomaan, täällä ulkona on kilpikonna!", "Uskomaton veranta", "Ihanaa!", "Oooooh!" ja sitten myös "Voi hyvänen aika, aurinko paistaa katon läpi!" - osa taloista oli nimittäin vasta tulossa korjattaviksi. Parrakas nuori mies seisoo kädet ristissä harvakattoisen uuden hankintansa permannolla ja näyttää ylpeältä. Vähän vanhempi mies osoittelee innokkaasti seiniä ja tekee ehdotuksia materiaalivalinnoista. Epäuskoiset ulkopuoliset kuuntelevat korvat höröllä suunnitelmia, joiden myötä tämäkin talo tulee vielä muuttumaan yhdeksi noista toisista, hyvin hoidetuista ja elämää pursuavista kodeista. Se on uniikki, sillä on historia, sen uudet omistajat tunnistavat sen arvon ja sen seinien sisällä on lähtemässä käyntiin arvokas jatkumo. Sitä ei revitä maan tasalle kerrostalon tai esitteestä poimitun tusinatalon tieltä. 

Myös täydentävää uudisrakentamista tehdään, eikä sitäkään tehdä tusinatyyliin. Mariankadulle on tämän ja viime vuoden kuluessa noussut elementtiratkaisuna "yhden perheen asuinrakennus, jossa on 7 huonetta, keittiö ja saunaosasto, sekä talousrakennus joka sisältää varaston, autokatoksen, askartelutilan ja ateljeen". Julkisivu kadulle päin on perinteinen - lähinnä ikkunoista ja sokkelista näkee, ettei se ole vanha. Sisäpihan puolella nuoruuden näkee muista seikoista. Millainen se olisi ollut huonetiloiltaan, sitä ei ollut mahdollista päästä katsomaan ainakaan tänä vuonna. Joka tapauksessa on mukava nähdä, että uudisrakentamisessa kunnioitetaan ympäristöä ja tyyli pysyttelee näin lähellä alueelle leimaa-antavan vanhan rakennuskannan luonnetta poikkeamatta siitä liikaa. Se sulautuu hyvin maisemaansa ja luo historiallista jatkumoa omalla hienolla tavallaan. Sillä on jo nyt oma syntytarinansa kerrottavanaan, ja pian sen asukkaat alkavat luoda sille lisää tarinoitavaa. Tämä talo kiinnostaa rakennusteknisiltä ratkaisuiltaan niin paljon, että toivon sen tulevan avoimien ovien tapahtumaan mukaan tulevina vuosina. Haluaisin tietää tarkemmin, mistä se on tehty ja onko se todella sitä, miltä ulospäin näyttää - eli onko se rakennettu niin, että se on paikoillaan vielä sadan vuoden kuluttua. Siinä voi piillä se varsinainen ero viereisiin isomummo- ja isovaaritaloihin verrattuna. 

Planjatalo Oy / Iin Fasadi Oy; puisto- ja katujukisivut

Mariankadun uudisrakennus

Paluumatkalla kävimme keskustelua siitä, miten voisi luonnehtia Loviisan vanhojen talojen asukkaiden elämäntapaa ja ajatusmaailmaa. Totesimme, että tapaamiamme talonomistajia yhdisti ylpeys tehdystä työstä arvokkaiksi katsottujen talojen hyväksi. Talot antoivat omistajilleen paljon takaisin. Niissä oli lämmin henki ja rauhaa huokuva ilmapiiri, joka varmasti helpottaa monen asukkaan arkeen kuuluvaa kiirettä. Niissä sai vaikutelman kiireettömyydestä ja turhan hössötyksen sivuuttamisesta, eikä se varmaan aivan hatusta vedetty vaikutelma ollutkaan. Puutarhat saivat kasvaa romanttisen rehevinä, pintoja ei uusittu vain sen takia että niiden tulisi jostain syystä olla sileitä ja kiiltäviä, eikä remontoidessakaan hötkyilty nopean valmistumisaikataulun tahtiin vaan harkiten ja alkuperäistä säästäen sen sijaan, että olisi ensin revitty ja sitten uusittu. Ihmiset vaikuttivat meidän silmissämme työtäpelkäämättömiltä mutta rennoilta, taiteellisilta, luovilta ja innostuvilta. Sellaisilta,joiden joukossa ei näy mitään "tekokynsi-ihmisiä eikä pintaliitäjiä", vaan ahkeria ja itse käsillä tekeviä persoonia. Kenenkään ei kuultu valittavan työn määrästä tai epämukavuudesta - elämän laatua oli parannettu ryhtymällä sellaisiin tekoihin, jotka nähtiin arvokkaiksi. Jos jossain kohdin on luovuttu modernina pidetystä mukavuudesta, tilalle on saatu perinteistä mukavuutta, luonnonmukaisuutta, kauneutta ja mielihyvää tehdyistä valinnoista. Kun pohjalaiseurue toteaa yhteen ääneen jotain tällaista, se tarkoittaa tunnustuksen antamista ja ilmineeraa hyväksyntää ja kunnioitusta : )  

15. Kokkolan asuntomessut

Elämää pullotaloissa? 

Kävin sunnuntaina Kokkolan asuntomessuilla. 
Talot ovat isolla rahalla rakennettuja, oman kohderyhmänsä silmissä varmasti tyylikkään hienostuneita, moderneja ja toimivia. Niissä oli kokeiltu uusia, kiinnostavia ratkaisuja, ja energiatehokkuuden nimiin vannottiin kaikkialla. Kiersin taloja, kiipesin portaita, tutkin esitteitä ja odotin orgastista elämystä, mutta totesin että en taida kuulua näiden asuntomessujen otollisimpaan kohderyhmään. 

Kuuluin siihen porukkaan, jonka silmissä talot olivat hengettömiä, kliinisiä, ja rakennettu siten että tekniset vempaimet ovat täysin pakollisia, että niissä voisi enää elää terveesti. Muovipintoja, laminaattia, terästä, alumiinia, lasia, asvalttia... ekologisia ratkaisuja? Pullossa elämistä, koneellistettua, automatisoitua, isosta rahasta huolimatta ahtaan oloista - ja kylmä merituuli suurimman osan vuodesta. Ehkä taloihin tulee vielä jonkinasteista kodikkuutta, kunhan asukkaat pääsevät muuttamaan niihin? 

Messuilla jaettiin mm. Omakoti-sanomia (nro 3/2011), jossa Aarne Jussila kirjoittaa näin: "Kun uusia energiamääräyksiä on suunniteltu koko 2000-luvun ajan, siinä työssä oli tosi paljon insinöörejä ja tohtoreita, muttei lääkäreitä eikä omakotirakentajia. Taas kerran tehtiin määräyksiä kysymättä tärkeimmiltä osapuolilta mitään." "Tavoitteeksi otettiin pullotalo, jonka sisäilmaa on helppo hallita. Ilman todellista vaihtamista ja ilman puhtautta tarkastellaan teoriassa, mutta ei käytännössä. Määräysten tavoite ja sisältökin on pääsääntöisesti hyvä, mutta kyllä näitä säännöksiä pitäisi pystyä tekemään avoimemmassa foorumissa, jossa todelliset osapuolet ovat asiaa valmistelemassa." "Nyt rakennusvalvojia koulutetaan valvomaan toisaalla ja suunnittelijoita koulutetaan tekemään selvitystyötä ja laskelmia toisaalla - ja lopputuloksena on pelkkää teoriaa."

En ollenkaan lähde kiistelemään siitä, mikä rakentamisessa ja asumisessa on kaunista ja hyvää. Kauneus on katsojan silmissä ja silmiä on monenlaisia. Minkä uskotaan 2010-luvulla olevan paras mahdollinen ratkaisu, lienee 2020-luvulla taas jotain ihan muuta. Kun mietin rakentamisen valtakulttuuria ja asumisen vaihtoehtoja, tuntuu siltä että Kokkolan tarjonta pyrkii esittäytymään ainoana hyväksyttävänä tulevaisuuden suuntauksena. Kohderyhmiä - meitä rakentamisesta ja asumisesta kiinnostuneita ja omia valintojamme ja niiden ilmastovaikutuksia punnitsevia - on kuitenkin useampia kuin yksi. 

Asuntomessujen sivukohde, Knapen talo

Kävin myös Kokkolan asuntomessujen sivukohteena olevassa Knapen talossa Neristanissa, vanhassa kaupungissa. Vaikka talon korjaus oli täysin kesken, lahonneet hirret paistoivat keittiön ikkuna-aukon laidassa, ja pressut peittivät osaa oviaukoista, fiilis oli täysin toisenlainen. Miten upeasti uusittu katto! Ajatella, että katon vanhat tuohikerrokset olivat pitäneet talon korjauskelpoisena lähes kahdensadan vuoden ajan! Kas - tuosta menee hirsiä vaihtoon. Voi miten kauniit ikkunanhelat! Miten levolliset huoneet! Keittiöstä tulee upea! Katsohan Rianna - tuo tonttu liikahti. Ne lähtevät liikkeelle sitten, kun täältä ovat kaikki ihmiset illalla lähteneet pois!

Minä en ole yksin näiden fiilisteni kanssa. Se kohderyhmä, johon minä ja moni muu kuulumme, etsii aitoutta, kierrätettävyyttä, hengittäviä materiaaleja, pitkäikäisiä ja luonnonmukaisia ratkaisuja, identiteettiä ja sukupolvien jatkumoa, ynnä monia muita sellaisia arvoja, joista ei näy jälkeäkään Kokkolan asuntomessujen päätarjonnassa. 

Siksi lähdenkin seuraavaksi vähän toisenlaisille "asuntomessuille". Lähden Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan elokuun viimeisenä viikonloppuna katsomaan, mikä ihme on nostanut sen Itä-Uusimaan suurimmaksi yleisötapahtumaksi.

Knapen talon kuistilta

Hienoa sadevesijärjestelmää

14. Kitinojan pohjalaiskylän suunnittelija on valittu

Suunnittelualue

Kitinojan perinteiselle pohjalaiselle rakentamiselle varattu asuinalue suunnitellaan Miilunmäen luoteis-, länsi- ja lounaspuolille peltoon molemmin puolin väliin jäävää Hirvilammintietä. Hirvilammintien pohjoispuolella tulvarajan yläpuolella sijaitsevan suunnittelualueen pinta-ala on 4,5-5 ha ja eteläpuolella hehteerin verran lisää - yhteensä 5,5-6 hehtaaria. 

Lähtökohtana alueen etsimisessä on ollut realismi kunnallistekniikan sijainnin suhteen, kylän palvelujen läheisyys, sekä mahdollisimman hyvä maisemallinen sijoittuminen niin, että alueen tuntumassa olisi ennestään perinteistä rakennuskantaa ja niin, että asuinalue voisi muodostua perinteisellä tavalla ryhmä- tai nauhakyläksi yhtenäiselle alueelle, näkyisi kauniisti alkaessaan rakentua, ja omaisi tarvittaessa myös laajenemisen mahdollisuudet. Suunnittelualue on peltoa, mutta sijainti on silti perusteltu. Se on paitsi kunnallistekniikan, myös valokaistan vieressä, kylän palvelut ovat kävelymatkan päässä, alueella on entisestään perinteisiä pohjalaisia rakennuksia, alue sijoittuu molemmin puolin kulkuväylää, alue tulee näkymään kauniisti eri suuntiin, ja sillä on laajentamisen mahdollisuuksia tarvittaessa. Suunnittelualue viettää molemmilta reunoiltaan jonkin verran alueen keskikohtaan, mikä voidaan huomioida esim. tien sijoittamisena matalimpaan kohtaan.

Perinteinen pohjalainen rakentaminen ei sijoitu metsään. Se sijoittuu metsien reunoille ja kumpareille - tai sitten jokivarsiin tai tienvarsiin molemmin puolin kulkuväylää peltojen keskelle. Pohjalaistalojen kukoistuskaudella metsät olivat vähissä, kun ne käytettiin tervanpolttoon, valtakunnan laivanrakennukseen, tai kotitarpeiksi - vielä vanhoissa valokuvissa voi nähdä, että talot ja kylät ovat usein melkoisen aukeassa ympäristössä. Pihapuita uudelle asuinalueelle toki istutetaan, ja ne kasvavat omaan tahtiinsa kuten aina ennenkin.

Gunilla Lång-Kivilinnan kirjallisuutta

Suunnittelijaksi Gunilla Lång-Kivilinna

"Koto eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan" -hanke sai määräaikaan mennessä kolme tarjousta em. alueen maankäytön suunnittelusta ja rakennustapaohjeistuksen tekemisestä. Kitinojan kyläseura ry:n kokouksessa todettiin, että parhaiten tarjouspyynnön kriteerit täytti Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy:n antama tarjous. Gunilla Lång-Kivilinnalla on erityisen hyvä asiantuntemus pohjalaisesta rakennusperinteestä sekä aikaisempaa kokemusta saman tyyppisten asuinalueiden suunnittelusta. Lisäksi hän asuu siirtoprojektina toteutetussa pohjalaistalossa Stundarsissa, joka on esikuva Kitinojan projektille - joten hänen tuntumansa aiheeseen voi sanoa olevan sataprosenttinen. 

Gunilla Lång-Kivilinna aloittaa työt juhannuksen jälkeen. Juuri nyt on oikea aika ottaa yhteyttä, jos oma koto Kitinojan pohjalaiskylässä kiinnostaa - nyt on mahdollisuus sisällyttää oma uudistalo tai oma hirsiensiirtoprojekti suoraan alkuperäiseen suunnitelmaan niin, että pääsee vaikuttamaan tulevan asuinympäristönsä luonteeseen ja omien rakennustensa sijoittumiseen alueella. Tonttien koko tulee vaihtelemaan, mutta kovin pieniä niistä ei tehdä - päärakennukselle sekä pihapiirin muille rakennuksille ynnä kryytimaalle ja muille toiminnoille jätetään tilaa tarpeiden mukaan.


Toki on koko ajan muistettava, että maankäyttösuunnitelman valmistuttua prosessin jatko siirtyy Seinäjoen kaupungille asemakaavoitusta varten - ja vasta sen valmistuessa itse rakentaminen tulee mahdolliseksi. Mitä enemmän hankkeessa on vakavasti suhtautuvia rakentajia jo tässä vaiheessa, sitä nopeammin prosessin voi odottaa etenevän maankäyttösuunnitelman valmistumisen jälkeen myös kaupungin taholla. 

13. Arkkitehti Panu Kailan luennolta

Eristys 

Kun parannetaan vanhan talon lämpötaloutta, yksinkertaiset toimenpiteet kannattavat. Silloin tiivistetään ilmavuotoja, lisätään eristettä rakenteita avaamatta ullakolle, ja säädetään lämmitysjärjestelmä. Tutkimuksen mukaan yläpohjan eristys sekä patteriventtiilien säätö ovat tehokkain tapa säästää energiaa. Sen sijaan ulkoseinien lisäeristäminen tai ikkunoiden uusiminen kolmilasisiksi maksaa itsensä takaisin vain poikkeustapauksissa. 

Uudessa talossa lisäeristys laitetaan ulkopuolelle. Hirret varaavat lämpöä, joten ne jäävät eristyksessä sisäpuolelle. Saumakohdat eristetään tarkasti, ja ulkopuolelle laitetaan tuulensuoja. Sisäpuolelle ei saa jäädä ilmavuotoja. Tiiviys on tärkeintä, sillä tuuli imee lämmön. Vanhassa talossa eristyksen lisääminen ulkopuolelle voi pilata talon ulkonäön. Ikkunat jäävät syvennykseen ja ikkunalaudat likaantuvat - ne tulisi eristysremontin yhteydessä siirtää seinän ulkopintaan ja samalla pidentää räystäitä. Sen sijaan sisäpuolella lisäeristys voidaan tehdä huone huoneelta tarpeen mukaan vain siellä, missä on eristystarve. 

Digilämpömittari on hyvä keino käydä läpi talon vuotokohdat. Vuotoa voi olla esim. ikkunoissa ja jalkalistoissa, jolloin liimapaperi ja ikkunoiden korjaus ovat paras ratkaisu. Jos ikkunalasi helisee, se vuotaa ja on kitattava. Oikein tehty korjaaminen, kittaus ja liimapaperointi ovat ylivoimaisesti paras tapa tiivistää ikkunat. Tulos vastaa kolmilasisten odernien ikkunoiden tiiviyttä. Jos haluaa lisätä ikkunoihin tiivisteet, niitä ei saa lisätä väkisin - ensin on oltava tilaa tiivisteelle, vasta sitten tiiviste. Toimistopaperin suikale ja sen kiinnittäminen tapettiliisterillä ajavat kuitenkin saman asian. Lisäksi liimapaperi lähtee pois lämpimällä vedellä, maalipintojen kärsimättä.  

Märkätilat 

Asuntomessuilla on esitelty uutuutena idea kosteusmittarin sijoittamisesta märkätilan lattian alle - tuleeko tästä seuraava uusi rakentamismääräys? Jälleen haetaan yksinkertaiseen asiaan ratkaisua koneista! Parempi on, kun ei rakenneta märkätiloja sisälle vaan ulos erilliseen rakennukseen. Jos märkätiloja rakennetaan sisälle, veden käyttö tlee ratkaista hallitusti: ammeesta ja suihkukaapista vesi menee suoraan viemäriin, riittää kun laittaa pyyhkdeen lattialle. Suihkukaapin kattoon voi asentaa pleksilasin, johon kosteus tiivistyy ja tiputtuaan kulkee lattiakaivon kautta suoraan viemäriin.  Jo suihkuallas ja -verho auttavat asiaa niin, ettei vesi pääse lattialle. Muualla Euroopassa on yleistä käyttää kokolattiamattoa kylpyhuoneessa, koska siellä ei kaadeta vettä lattioille. 

Kosteus

Hengittämättömät materiaalit estävät paitsi kastumisen myös kuivumisen, kun vettä aina joka tapauksessa menee johonkin. Tiiviit materiaalit hautovat kosteutta ja aiheuttavat hometta. Perinteisessä rakentamistavassa kaiken A ja O on hengittävyys. Siinä ei ole ilmavuotoja, vaan kostumis- ja kuivamiskyky!

Kosteudesta puhuttaessa on suuri haitta, että tekniikassa sanat merkitsevät toista kuin yleiskielessä. Veden olomuodot ovat kiinteä, neste, sekä höyry/kaasu. Lumi on kiinteää ja kuivaa eikä itsessään kastele mitään, ellei sula. Sisäilman kosteus eli vesihöyry on näkymätöntä ja kuivaa - sekin kastelee vasta nesteeksi tiivistyneenä. Höyrynsulku on kaasun sulkua, eli eri asia kuin nesteen ulos sulkeminen. Hengittävyys puolestaan ei tarkoita reikäisyyttä vaan samaa kuin vaatteissa eli sitä, että hengittävä materiaali pystyy sekä kastumaan että kuivumaan - muovivaatteen alla hikoillaan märäksi asti, eikä kosteus haihdu, kun taas hengittävä vaate haihduttaa kosteuden pois ja iho pääsee kuivumaan. 

Ilmanläpäisevyys ei ole hengittämistä, eikä maalikalvon vesihöyryn läpäisevyys kerro mitään sen hengittävyydestä. Hengittävä seinä ei ole vetoinen, vaan se voi olla yhtä ilmatiivis kuin höyrynsululla varustettu. Ilmansulkupaperin vesihöyryn läpäisevyys on suunnilleen sama kuin muovikelmun, mutta se on hengittävä toisin kuin kelmu. Puujulkisivun lahottava lateksimaali on "reikäinen", mutta ei hengittävä - sen sijaan tiivis öljymaali vanhenee hengittäväksi. 

Myös saunasuojan käyttäminen tekee puulle muovikalvon. Sillä pilataan puuseinän pinta ja hengittävyys. Saunasuojalla käsittelyn jälkeen puu ei enää hengitä eikä tuoksu. Miksi kaikki puupinnat pitää käsitellä?
Testitilanteessa verrattiin kahta puupintaista huonetta, joissa oli täysi ilmanvaihto kahden tunnin välein. Toisessa seinäpinta oli jätetty käsittelemättä, toisessa se oli maalattu lateksimaalilla. Maalatussa huoneessa tuli ensin tukalan kosteaa, ja tuuletuksen jälkeen liian kuivaa. Ilma oli vuorotellen kostea ja kuiva, taas kostea ja kuiva, jne. Puupintaisessa huoneessa kosteus pysyi tasaisena ja oleskelu oli mukavaa. 

Miten voi testata, hengittääkö seinä? Räiskäistään vettä seinälle. Kun seinä kastuu, mutta kuivuu itsekseen, hengittävyys toimii. Jos vesi valuu seinäpinnasta eikä pinta kastu, pinta ei hengitä. Nykyisin lähes kaikissa tapeteissa - myös paperitapetteina myydyissä - on muovitus. (Muovittamattomia tapetteja saa esim. Pihlgren & Ritolalta ja esim. Uulatuotteen Into tai liimamaali ovat hengittäviä, jos on tarve maalata sisäpintoja).  

Home

Mineraalivilla + höyrynsulku = katastrofi. Rakenne on tiivis, mutta jos ja KUN tähän rakenteeseen pääsee vettä, se on pilalla. Se ei kestä elämää, eikä ole toipumiskykyinen. Kaikki hometalot ja -koulut on rakennettu määräysten mukaan, "hyvää rakentamistapaa" noudattaen. Tästä rakentamistavasta on aiheutunut massiivinen katastrofi. 

Hengittämätön, koneilmastoinnilla varustettu rakennustapa on johtanut siihen, että ihmisten sairauskustannukset ylittävät vuosittain rakennusten lämmityskustannukset. Sisäilman haitat aiheuttavat Suomessa n. 3 miljardin euron kustannukset vuodessa, kun 600 000 - 800 000 ihmistä altistuu homeelle joka päivä. Hometalojen sisäilmastosta löytyy vahvoja solumyrkkyjä, jotka tuhoavat ihmisen vastustuskyvyn, jolloin kaikki sairaudet pääsevät vaikuttamaan. Nyt tiiviyttä ja hengittämättömien materiaalien käyttöä halutaan lisätä. Rakentajille vakuutetaan materiaalien paremmuutta, yritykset kannattavat ja tuottavat valtiolle verotuloa - mutta ihmistn asumisterveyden kustannuksella. 

Kun höyrynsulullisessa talossa käytetään lämpöpumppua, sitä EI SAA käyttää jäähdyttämiseen, sillä höyrynsulku jää silloin väärälle puolelle. Lisäksi lämpöpumpun huolto tulisi tehdä kerran viikossa, mutta puolet ihmisistä ei huolla sitä koskaan. Huoltamaton lämpöpumppu on homepumppu. 

Miten talo säilyy terveenä - vai pitäisikö kysyä myös, miten ihminen säilyy terveenä talossa? Passiivitaloja on mahdollista tehdä myös käyttäen luonnonkuitueristettä (Selluvillaa, Ekovillaa tms. ) ja muita hengittäviä materiaaleja. Kaksilokeroinen seinärakenne torjuu pystysuunnan konvektiovirtausta. Hirsitalo voi olla passiivitalo. Koneellinen ilmastointi ei ole pakollista. Painovoimainen ilmanvaihto sen sijaan on edelleen mahdollista. 

Jokaisella on oikeus asua terveessä asunnossa. Ei pidä yrittää tehdä paremmin kuin ennen, vaan yhtä hyvin kuin ennen - silloin lopputulos on paras mahdollinen. 

12. Eteläpohjalainen talo facebookissa

 
Eteläpohjalainen talo

Mainosta myös omaa sivuasi

Facebook on varsin hyvä kanava keskustelulle ja mielipiteiden vaihtamiselle. Tällä sivulla voi helposti osallistua jutusteluun ja esimerkiksi ottaa kantaa siihen, millainen perinteinen pohjalaistalo ylipäätään on. Mikä erottaa perinteisen pohjalaistalon muista taloista? Miten sellainen on rakennettu, ja mistä materiaaleista? Mitä siinä on ehdottomasti oltava? Mikä siihen ei kuulu  missään tapauksessa? Näkökulmia on monesta eri vinkkelistä, ja ne kaikki kiinnostavat.

Kaikkien fb-sivulla oman kommenttinsa 1.6.2011 mennessä esittäneiden kesken arvotaan Hannu Rinteen "Perinnemestarin Remonttikirja", joka perustuu TV:stä tuttuun Perinnemestari-sarjaan.

Keskustelusta ja kommentoinnista toivotaan löytyvän aineksia siihen rakennustapaohjeistukseen, joka Koto-projektissa luodaan Kitinojan perinteistä paikallista rakentamistapaa varten varatun asuinalueen taloille ja ulkorakennuksille.

10. Energiamääräysten vaikutus perinnerakentamiseen

Miten uudet energiamääräykset vaikuttavat vanhojen talojen korjausrakentamiseen silloin, kun ne korjataan paikallaan? 

Miten uudet energiamääräykset vaikuttavat, kun vanhan talon hirsikehikko siirretään uuteen paikkaan ja pystytetään uudelleen? Voidaanko vanhan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan talon uusi elämä toteuttaa edelleen tavalla, joka säilyttää talon arvon?

Entä jos haluaa kokonaan uuden hirsitalon, joka on rakennettu mahdollisimman pitkälle paikallista, perinteistä rakentamitapaa noudattaen - miten pitkälle siinä voidaan energiamääräykset huomioon ottaen soveltaa ko. rakentamistapaa?

Ympäristöministeriön vastauksia

Kysymyksiin sain vastauksia ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osastolla toimivalta yli-insinööri Jyrki Kauppiselta:  

Korjausrakentamisen osalta valmistelu on vielä alkuvaiheessa, mutta jo tässä vaiheessa on varsin selvää, että rakentamismääräyksissä on otettava huomioon myös kuvatunlaiset tapaukset nimenomaan niin, että korjausrakentamisen yhteydessä parannetaan rakennuksen kokonaisenergiatehokkuutta vain niiltä osin kuin se on kustannustehokkuudesta, virallisesta suojelusta, rakennuksen ominais- ja erityispiirteistä tai rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaalimisesta johtuvien seikkojen valossa mahdollista. 

Kokonaisenergiatehokkuutta voi parantaa ottamalla käyttöön uusiutuvaa omavaraista energiaa esimerkiksi lämmitykseen, valaistukseen sekä taloussähköön. Myös teknisissä järjestelmissä sekä automaatiossa ja laitteissa sekä kodinkoneissa voidaan ottaa huomioon energiatehokkuuden parantaminen. Edellä luetellut eivät välttämättä edes näy päällepäin.

Rakennusmateriaalit ja kokonaisuus määrittyvät pätevien suunnittelijoiden toimesta, kun korjaustarpeesta johtuva hanke on lähdössä liikkeelle. 

Mitä tulee uuden talon rakentamiseen, se on Kauppisen mukaan uudisrakentamista myös silloin, kun käytetään kierrätettyjä rakennusosia. Voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 171.1 § antaa kuitenkin kunnalle tai kaupungille erityisestä syystä mahdollisuuden myöntää poikkeuksen mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista. 

Rakennusjärjestyksen paikallisuuden kehittämisestä 

Markku Axelsson Suomen kuntaliitosta kirjoittaa mm. näin:

Yksittäisessä kunnassa ja kuntayhteistyössä paikallisuuden ja oman identiteetin merkitys korostuu. Kuntien päättäjät ovat keskeisessä asemassa siinä, miten oma paikallisuus tulevaisuudessa kehittyy. Kunnat, jotka pystyvät puolustamaan paikallista omaleimaisuutta, ovat tärkein vastavoima suunnittelun yhdenmukaisuudelle ja keskittävälle kehitykselle. Rakennusjärjestys on työväline, jolla kunnan roolia voidaan terävöittää ja jolla voidaan tukea paikallisuutta. 

Valtakunnallisia rakentamisen säännöksiä soveltamalla ei ole mahdollista kestävällä ja yksilöidyllä tavalla kehittää omaa paikallisuutta. Siksi kunnan rakennusjärjestykselle on annettu valtuutus paikallisten olojen vaalimiseen. Rakennusjärjestyksen säännökset voivat olla erilaisia kunnan eri alueilla. Suomen kuntaliitto kannustaa kuntia kehittämään rakennusjärjestyksiään.

Koto-projektin näkökulmasta

halutaan saada Seinäjoen kaupungin kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomaiset mukaan Kitinojan pohjalaiskylän suunnitteluun heti maankäyttösuunnitelman, rakennusjärjestyksen ja rakentamistapaohjeistuksen valmistelun alkumetreillä niin, että paikallinen omaehtoinen kehittäminen voi edetä yhteisymmärryksessä virallisen kanssa.

Projektin ohjausryhmä on hyvä kohtauspaikka perinnerakentamisen asiantuntijoiden ja kaupungin viranomaisten väliselle keskustelulle ja linjavedolle siitä, miten esim. energiamääräykset on mahdollista ottaa huomioon niin, että rakennuksen ulkoasu, hengittävyys ja terveellisyys eivät kärsi, mutta lämpö pysyy ja kulutus jää minimiin. 

Perinteisessä rakentamistavassa on nerokkaiksi osoittautuneita ratkaisuja, joiden hyödyntämistä ei kannata hylätä pitäytymällä pelkästään modernia rakentamistapaa varten luoduissa määräyksissä. Perehtyminen perinteisiin menetelmiin osoittaa, että ne eivät olekaan niin vanhanaikaisia kuin joskus luullaan. Itse asiassa ne ovat monella taholla jo osa uutta, ekologista rakennussuunnittelua.

Kirjoitan lisää energiamääräysten vaikutuksista, kun hanke etenee! 

9. Tutustumismatkan jälkipuintia

Malkakoskea

Matka Sulvan Stundarsista Vaasaan on suunnilleen sama kuin Malkamäeltä ja Kitinojalta Seinäjoelle - n. 20 minuuttia. Kitinojalta on lisäksi yhtä lyhyt matka myös Lapualle, joka on toinen Etelä-Pohjanmaan kasvukeskuksista. Sulvan omat palvelut ovat hyvät, on mm. ravintola, pankki, koulu, päiväkoti, kauppa - ja kirkko. Kitinojalla on mm. oma koulu, kirkko sekä päivittäistavarakauppa jonka palveluihin kuuluvat myös myymäläauto, lääkevarasto, asiamiesposti, polttoainemyynti sekä kotiinkuljetuspalvelut. Kitinojan viereisessä Halkosaaren kylässä on mm. äskettäin laajennettu koulu ja samassa tilassa toimiva päiväkoti, kaksi ryhmistä, neuvola, nuorisotilat, grilli sekä pankki. Tätä sopii miettiä, jos epäilee että Kitinoja olisi jollain tavalla "syrjässä". 

Talkoohenki kukoistaa sekä Stundarsissa että Kitinojalla. Kitinojan kyläseura toimii kyläläisten omaehtoisen ja aktiivisen kehittämisen organisaationa. Hankkeina on toteutettu esim. kylätalo urheilusaleineen ja kerhotiloineen, jääkiekkokaukalo, jalkapallo- ja pesäpallokenttä, Hietasaaren valaistu pulkkamäki ja uimaranta laitureineen, sekä veneluiska Kyrönjokeen. Käytössä on myös monikymmenkilometrinen valokuituverkko, joka mahdollistaa toimivat tietoliikenneyhteydet sekä kyläyhteisön toimintojen organisoinnin ja kattavan paikallistiedotuksen. Harrastusmahdollisuuksien ja vapaa-ajan vieton suhteen Malkamäki ja Kitinoja ovat lähietäisyydellä kaikesta, mitä kukin omakseen tuntee. 

Alajokilakeutta

Pohjanmaan rannikolla Stundars rajautuu Söderfjärdeniin, joka on yksi maailman parhaiten säilyneistä meteoriittikraatereista. Söderfjärdeniä on kuivatettu jo 1700-luvulla, mutta 1900-luvun alussa aloitettiin valtava kuivatushanke, joka valmistui vuonna 1927. Ympäröivät kylät saivat suuria lisäalueita, maata äestettiin ja Söderfjärdenistä tuli latojen valtakunta. Vastaavasti Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoella pantiin alulle jo v. 1786 Ruotsin valtakunnan suurisuuntaisin suonraivaushanke, joka jatkui 1900-luvulle asti. Se Ilmajoen alajokimaisema, joka nykyään tunnetaan eteläpohjalaisena lakeutena, kuokittiin miesten ja naisten käsivoimilla - ja rajaa Kitinojan kylää lakeuden länsilaidalla. Latomerestä on kummallakin alueella jäljellä enää rippeitä. Söderfjärdenin alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi, samoin Ilmajoen Alajoki. Kitinojan ja Malkamäen kylät sijaitsevat lisäksi valtakunnallisesti arvokkaaksi luokitellussa Kyrönjokilaakson kulttuurimaisemassa.  

Tutustumismatkan jälkipuinnissa keskusteltiin Koto-projektin tavoitteista myös Seinäjoen kaupungin näkökulmasta. Kaupungilla on projektin myötä mahdollisuus nostaa imagoaan eteläpohjalaisen kulttuuriperinnön kohottajana, tiiviin ja matalan ekologisen puurakentamisen tukijana, sekä mallikelpoisen vaihtoehtoasumisen mahdollistajana. Projektin kohderyhmä ei halua asua kaupunkikeskustassa joten projekti ei vaikuta keskustan asukkaiden lukumäärään - mutta voi vaikuttaa siihen, että kaupungilla on esittää kohderyhmän toivomia vaihtoehtoja omien rajojensa sisällä. Edetessään projektin saama huomio saattaa lisääntyä, ja jos kaupunki osaa olla ovela, se osaa hyödyntää myös tämän huomion. Asukaslähtöinen kyläsuunnittelu on maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua osallistumista ja käytännön demokratiaa. Parhaat tulokset saavutetaan, kun vapaamuotoinen ja virallinen suunnittelu tukevat toisiaan. 


Seinäjoen kaupunki on hakemassa valtakunnalliseen kansalliseen kaupunkipuistoverkostoon vyöhykkeellä, joka ulottuu Törnävältä Kitinojalle ja Malkakoskelle. Kansallinen kaupunkipuisto velvoittaa kaupunkia vaalimaan alueen kulttuurihistoriallisia ja luonnonmaisemallisia arvoja. Ympäristöministeriön ylitarkastajan Jukka-Pekka Flanderin mukaan Seinäjoenkin täytyy vielä täydentää hakemustaan kaavasuunnitelmilla, jotka kertovat arvojen säilyttämistahdosta. 

Koto-projektin ohjausryhmässä olevan arkkitehdin Airi Kentalan sanoin "vaikka ymmärsinkin jo aikaisemmin, mitä projektilla tavoitellaan, nyt ymmärrän sen vielä paremmin". Tämä pätee varmasti koko Stundarsissa vierailleeseen ryhmään. Stundars toimii silmien avaajana. Vahinko, ettei mukana ollut yhtäkään Seinäjoen kaupungin kaavapuolen edustajaa - onni, että heitä on projektin ohjausryhmässä! 

8. Tontit ja rakentamismääräykset Stundarsissa

Tähän saakka Stundarsin perinnetaloalue on kehittynyt asukkaidensa tahdonvoimalla. Kaava ja siihen sidottu rakennusjärjestys on saatu vasta hiljattain, ja turvaa nyt merkittävällä tavalla alueen erityisyyden säilymisen. Vielä äsken sinne ehti nousta myös muulla kuin perinteisellä rakentamistavalla toteutettuja rakennuksia. Näimme esimerkin - se oli varsin mukavan näköinen, tavallinen uudistalo, mutta selvästi väärässä ympäristössä. Lupaa sen rakentamiselle oli perusteltu sillä, että "perinnetalona" se sopii ympäröivään maisemaan. Oli kuitenkin kaikkien nähtävissä, etteivät erkkerit, ulokkeet, alumiini-ikkunat, mittasuhteet, materiaalit jms. olleet laisinkaan sitä, mitä ympäristön muissa taloissa. Pelkkä punainen väri ja valkoiset vuorilaudat, tai talofirman markkinoinnissaan käyttämä termi "perinnetalo", eivät tee talosta perinteiseen pohjalaiseen miljööseen sopivaa.

Kaavassa oleville tonteille saa Stundarsissa ainoastaan siirtää vanhoja, hirsirakenteisiä pohjalaisrakennuksia. Täysin uusista materiaaleista tehtyjä rakennuksia ei hyväksytä. Tontilla on oltava vähintään kolme rakennusta ja pihapiireistä pyritään  muodostamaan suljettuja. Rakennusten ulkoväreiksi hyväksytään ainoastaan perinteisiä maaleja, keittomaaleja - punamultaa sekä okraa ynnä valkoista. Tontit ovat 2000-3000 -neliöisiä eli riittävän suuria kaikille pihapiiriin kuuluville rakennuksille sekä puutarhoille ja muille toiminnoille. 

 Alue on savipohjaista entistä peltoa, jossa peruskallio on metrien syvyydessä. Jokainen talo on perustettu huolellisesti. Matalat rakennuspaikat on korotettu notkosta muuta maastoa ylemmäksi. Pohjia on täytetty soralla ja siirtomaalla. Alkuperäinen kivijalka tuodaan rakennuksen mukana ja käytetään uudelleen. Perustuksessa alimpana voi olla harkkoja, mutta vanhat perustuskivet asetetaan paikoilleen harkkojen päälle niin, että päälle näkyy vain vanha kivijalka. Numeroitu hirsikehikko kootaan kivijalan päälle. Vanhat ikkunat ja ovet on säilytetty aina, kun se on ollut mahdollista. Jos on tarvittu uusia, ne on teetetty samanlaisiksi kuin alkuperäiset. 

Siirretyt hirsitalot ovat uudessa paikassa uudistalon rakentamista, ja niitä koskevat samat määräykset kuin uudisrakentamista yleensä. Riippuen paikallsista viranomaisista joitain oikkeuksia voi olla mahdollista neuvotella. Stundarsissa siirtoprojekteja ei lueta uudisrakentamiseksi vaan peruskorjaukseksi. Asukkaiden mielestä taloja voi verrata museorakennuksiin, joita ei voi, eikä saa pilata moderniin rakentamiseen tarkoitetuilla rakennusmääräyksillä. Mustasaaren kunta arvostaa Stundarsia eikä tyrkytä sinne uusimpia rakennusmääräyksiä. Stundarsissa pätevät omat määräykset. 


Mitä tulee matalanergia- ja nollaenergiarakentamiseen, pitäisi tukea Panu Kailan näkemyksiä terveellisestä rakentamisesta ja käyttää järkeä. Poikkeuksellisia taloja ei saa pilata yleispätevillä määräyksillä. 1970-luvulla oli sama tilanne: energiakriisin vuoksi tuli lisäeristämisvaatimuksia, joiden ongelmat tulivat esiin vasta myöhemmin. Yleensäkään seinien paksu lisäeristäminen ei ole hyödyllistä, koska seinien läpi ei vuoda niin paljon lämpöä. Metrin vahvuinen seinä ei paranna lämmönpitävyyttä. Lisäeristys kannattaa paremmin yläpohjassa. Tuuletus toimii, kun poltetaan puuta takassa tai avataan ikkunaa kesällä. Täydellistä ilmastointilaitteistoa ei ole missään Stundarsin taloista.

Stundarsissa siis käytetään perinnerakentamiseen soveltuvia menetelmiä ja materiaaleja. Seinät eristetään ulkopuolelta hengittävin materiaalein, ulkovuoraus tehdään laudoittamalla alkuperäsien mallin mukaan, muovia ja pinnat sulkevia materiaaleja ei käytetä edes sisämaalaus- tai tapetointivaiheessa. Ikkunat ovat ulkolaudoituksen kanssa linjassa, eivätkä jää syvänteeseen. Sisäpuolella sen sijaan on ikkunalautasyvennys, jolle voi sijoittaa vaikka ruukkukasveja. 

Landgärdsien kuistilla

Kuisteja oli monessa paikassa suurennettu ja komistettu alkuperäisestä, mutta tyyliin täysin sopivalla mallilla. Carl-Erik Forth puolusti myös avokuistia perinteisenä ratkaisuna, joka tulee maksamaan paljon vähemmän kuin iso, runsasikkunainen suljettu kuisti. 

Lämmitysmuodot vaihtelevat. Eteiskaappeihin tai esim. uuninpankkokaappeihin on mahdollista piilottaa tekniikkaa, jos sitä on. Esim. Bergströmeillä on maalämmitys, jonka tekniikka on sijoitettu kuistille seinäkaappiin. Sieltä lämpö johdetaan lattialämmityksenä taloon. Esim. Johan Smedsillä oli aikaisemmin öljylämmitys ja pannuhuone ulkorakennuksessa - nyt sinnekin on asennettu maalämpö ja länsipäätyyn on ilmestynyt ilmalämpöpumppu. Ilmalämpöpumput ovat rumia, pitävät ääntä ja niitä on huollettava säännöllisesti, mutta niitäkin siis on tällä hetkellä. Aurinkopaneeleista keskustellaan. Niitä ei haluta katoille eikä seinille, mutta esim. puutarhassa maan tuntumassa ne eivät näkyisi häiritsevästi.

Varsinaisen lämpöjärjestelmän lisäksi kaikissa nähdyissä taloissa oli perinteinen pohjalainen avotakka. Ehkä enemmän tunnelman kuin lämmittävyyden vuoksi, vaikka niiden sisällä on osittain myös varaavia rakenteita. Kaikkien takkojen kyljessä oli myös uuni ja rautahella. Jos sähkö jostain syystä lakkaa toimimasta, ruoanlaitto ei tyssää ainakaan siihen. Jotkut käyttävät niitä säännöllisesti, toisille ne ovat asiaankuuluva yksityiskohta ja vaihtoehto tarvittaessa. 

Tommy ja Sara Bergströmin uutuuttaan hohtava pohjalaistakka

Kaikissa taloissa on liesituulettimet ja koneellinen ilmanvaihto märkätiloissa. Muissa paitsi näissä tiloissa on mahdollista toteuttaa painovoimainen ilmanvaihto. Paras vaihtoehto olisi sijoittaa märkätilat erillisiin ulkorakennuksiin. Suihkukaapin käyttäminen mahdollistaa hengittävät materiaalit myös pesutiloissa niin, että turhaa laatoitusta voi vähentää.

Useissa pihapiireissä on enemmän kuin vaaditut kolme rakennusta. Missä rakennukset eivät kokonaan sulje pihapiiriä, siellä on saatettu rajata pihaa puuaidoin. Eräässäkin pihassa koko pihapiiri oli suljettu sekä rakennuksin että puuaidoin niin, että koirat saivat olla vapaasti tontilla pääsemättä portista karkuteille. Yksi pihapiirin muista rakennuksista saa olla esim. "syytinkitupa", jolloin samassa pihapiirissä voi asua kaksi taloutta. Syytinkitupaa voidaan käyttää myös vieraiden majoitustilana tai muussa tarkoituksessa. Erään pitkän aittarakennuksen koko yläkerta oli lämmintä asuinhuonetilaa. Alaosassa oli portti ja varastotiloja. 

Tämän perheen koirat pysyvät tallessa umpipihassa

Autoja ei ajeta porraspäähän tai pihoihin, vaan ne jätetään laidalle, ulkorakennuksiin sijoitettuihin autotalleihin tai portteihin. Tiet eivät ole asvaltoituja eivätkä korotettuja, vaan sorapintaisia ja matalalla rakennuksiin nähden. Ulkovalaistusta kartettiin aluksi, mutta myöhemmin päädyttiin valopylväisiin, joiden malli soveltuu alueen henkeen mahdollisimman hyvin. Postilaatikot, roskakatokset jms. on suunniteltu samalla tavoin.

Stundarsin perinnealueelle kaikkineen - siis myös museoalue mukaanluettuna - on siirretty yli sata rakennusta. Lähes jokainen niistä on purettaessa osoittautunut ennenkin siirretyksi. Osa on nyt jopa neljättä kertaa uudessa paikassa. Perinteisellä tavalla rakennettu hirsitalo on niin ekologinen, että se on mahdollista ottaa mukaan, kun muuttaa! Kuitenkin, kun joku on muuttanut Stundarsista ja myynyt talonsa, hän on saanut siitä huippuhinnan. Myyntivaiheessa asuntojen neliöhinnat ovatkin samaa luokkaa kuin Vaasassa, mikä on poikkeuksellista näinkin etäällä kaupungista olevalla maaseutualueella. 

7. Stundarsin tarina

Peter Båsk kertoo Stundarsista

Parikymmentä Kitinojan ja Malkamäen Koto-projektista sekä perinnerakentamisesta kiinnostunutta retkeläistä oli mukana tutustumismatkalla Sulvan Stundarsissa tammikuun viimeisenä lauantaina. Peter Båsk ja Carl-Erik Forth kertoivat Stundarsin tarinan alusta tähän päivään saakka. 

Sulva oli 1970-luvun alussa vielä itsenäinen kunta, jossa suunniteltiin paikalle kerrostaloja sekä useita moderneja omakotitaloja. Peter & kumppanit olivat hiljattain olleet Ruotsissa perinnerakentamista koskevassa seminaarissa, eivätkä pitäneet ajatuksesta, että omaan kylään alkaisi nousta korkeita betonielementtejä. Peter puhui puolelleen vaikuttajia. Silloinen Sulvan kunnansihteeri ja myöhempi Mustasaaren kunnan asuntosihteeri Brage Räfsbäck lähti tukemaan ajatusta vanhoista pohjalaistaloista koostuvan asuinmiljöön rakentumisesta. Hänestä tuli myös yksi ensimmäisistä talonsiirtäjistä.

Oli mielenkiintoista verrata kaavapiirrosta, joka sisälsi säntilliset suunnitelmat kerrostaloista ja omakotitonteista ja verrata niitä sittemmin toteutuneeseen kaavaan, jossa tontit ovatkin isompia ja niiden rakennuskanta muodostuu kylämäisesti vanhoista pohjalaistaloista umpipihoineen. Jos kunnan alkuperäiset suunnitelmat olisivat toteutuneet, alue olisi nyt kuin mikä tahansa 70-luvulla tärvelty suomalainen taajama, eikä olisi milloinkaan tullut valituksi yli tuhannen kilpailijaehdokkaan joukosta Suomen parhaaksi asuinalueeksi vuonna 2006. Kävijöiden on vaikea uskoa, että talot ovat sijainneet täällä vasta lyhyen ajan, koska kylän idylli on viehättävän ajaton, maaseutumainen ja pittoreski - kuin Carl Larssonin tauluissa. 

Tietous vanhojen talojen korjaamisen oikeista tavoista on lisääntynyt, ja 1990-luvun lopulta lähtien siirretyt talot ovat nyt kaikkein toimivimpia malleja niille, jotka haluavat nähdä perinteisen rakentamistavan niksit kytännössä. Niissä ei enää ole käytetty yhtään muovia, ja rakennusteknisesti niissä on jo osattu tehdä kaikki oikein. Niissä ei vedä, ne ovat lämpimiä, niissä asutaan nykyaikaisesti ja mukavasti - mutta asumismukavuudella on aivan erityinen lisäarvo, joka tulee perinteisen rakentamistavan noudattamisesta. Sen vuoksi alueella käy vuosittain useita satoja tutustujia, joita kiinnostaa ekologisuus, perinteiset arvot, maiseman huomioon ottaminen, rakennustekniikka, siirtoprojektien toteuttaminen, kokemus kustannuksista jne. 

Jokainen alueen asukas on esitellyt kotiaan lukuisia kertoja vuosien varrella, ja tulee tekemään sitä vastakin. Asukkaat ovat syystä  ylpeitä asuinalueestaan, ja haluavat tukea vastaavien prosessien toteutumista myös muualla. Kävijämäärät Sulvan muissa kohteissa ovat lisääntyneet vastaavasti. Esimerkiksi viereisellä Stundarsin ulkomuseolla on useita päätoimisia työntekijöitä, alueella sijaitseva Hemmerin talo toimii ravintolana ja näyttelypaikkana, erilaisia kursseja ja tapahtumia järjestetään, kesäisin toimii paikallisten käsityöläisten tuotteita myyvä puoti, lapsille on tarjolla elämyksellisiä koululaisretkiä, ja kesäteatterikin tekee taas paluuta. 

Alkuun alueelle muodostettiin yhdeksän tonttia. Nyt alueella asuu kahdeksantoista perhettä, joiden mukana kylään on tullut paljon lapsia. Sulvalle on juuri rakennettu uusi päiväkoti. Uusista rakennuspaikoista on ollut pulaa pitkään, eikä kysyntään ole kyetty vastaamaan. Nyt tontteja on onnistuttu saamaan pari lisää.  

Näimme yhden myynnissä olevista tonteista. Siinä oli alunperin ollut perinteinen pohjalaistalo, joka oli aikanaan madallettu ja modernisoitu niin, että alkuperäinen malli ei ollut enää lainkaan tunnistettavissa. Uudet materiaalit ja 70-luvulla parempana pidetty nykyaikainen rakennustekniikka eivät ole kestäneet tähän päivään saakka. Talo on mennyt korjauskelvottomaksi. Tontti on nyt arvokas, mutta ei talon modernisoinnin ansiosta, vaan ympäristössä tapahtuneen kehityksen vuoksi. Perinteisellä rakentamistavalla toteutettu asuinalue on haluttu ympäristö ja haaveena monella kodinrakentajalla.








 

KOTO-projekti. Kitinojan ja Malkamäen perinnekylähanke

Kitinojan kylämaisemia ilmasta käsin

Maaseudun vetovoima kasvaa

Aluerakenne keskittyy kaupunkiseuduille - mutta samaan aikaan on käynnissä toisensuuntainen muutosprosessi, jossa kasvavien kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne hajautuu. Yhä voimakkaampia rakentamispaineita kohdistuu kaupunkien ulkokehien hyvin saavutettaviin taajamiin, joista osa on vanhoja maalaiskyliä. Kylien tärkeimpiä vetovoimatekijöitä on kylämaisema. Kylämaisemat ovat kehittyneet perinteisesti hitaasti, joten kehityksen hallintaan ja kylän keskeisen resurssin säilyttämiseen tarvitaan maaseudulle sopivia ratkaisuja. Ei ole tavoiteltavaa, että esikaupunkielämä ja -maisema sellaisenaan tuodaan kylään, vaan on pyrittävä löytämään uusia asumis- ja rakennustypologioita sekä liikkumisen ympäristöjä maaseudun omista lähtökohdista. (Jukka Aaltonen, Ari Hynynen, Staffan Lodenius 2010 /Kylät kehällä -loppuraportti)

Malkamäen ja Kitinojan asutus sijoittuu Kyrönjoen molemmin puolin. Jokivarsineen ja peltolakeuksineen kylät ovat osa eteläpohjalaista kansallismaisemaa, joka on valtioneuvoston periaatepäätöksessä arvioitu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Leimaa-antavia asutukselle ovat vielä nykyäänkin 1800-luvun lopun pohjalaistyyliset talot. Erityisesti Malkamäen kylä on säilynyt perinteistä pohjalaismaisemaa muuttaneelta viime vuosikymmenien uudisrakentamiselta. Valtakunnallisesti merkittävän kulttuurihistoriallisen ympäristön status antaa kylän asukkaille vahvan perustan puolustaa maiseman säilymistä sekä maisemaa kunnioittavaa uudisrakentamista. 

Kitinojan ja Malkamäen kylissä asuu moderni yhteisö, joka arvostaa paikallisuutta ja pitää sitä vahvuutena. Siksi niissä halutaan myös maankäyttösuunnitelmissa hyödyntää olemassa olevaa eteläpohjalaista identiteettiä ja imagoa, säilyttää kulttuurimaiseman omaleimaisuus ja välttää rakennuskannan tasapäistyminen samannäköiseksi kuin missä tahansa muussa suomalaisessa kylätaajamassa. 

Asumisen megatrendejä

Arvomaailman muutokset, joissa asuminen ilmentää elämäntapaa ja identiteettiä, ovat tämän päivän asumisen megatrendejä. Ekologisuus, esteettiset ja kulttuuriset arvot sekä paikallisuus ja perinteet painottuvat. Muita traditionalistisen rakentamisen kohderyhmällä olevia arvoja voivat lisäksi olla mm. turvallisuus ja yhteisöllisyys.

Puu on sataprosenttisesti uusiutuva rakennusmateriaali. Ihmisen elinkaari voidaan huomioida eri kokoluokkien taloilla (vrt. eteläpohjalaiset "paapantuvat"), sekä  mahdollisuudella laajentaa taloa, kuten on tehty perinteisesti ennenkin. Traditionalistisella rakentamisella voidaan ekologisesti ja kulttuurisesti kestävällä tavalla vaikuttaa ympäristön maisema-arvoon, matkailijoiden kiinnostukseen, asukkaiden yleiseen viihtyvyyteen sekä uusien asukkaiden houkuttamiseen. 

Myös kuntaliitto kehottaa kuntia suosimaan paikallisen rakentamistavan jatkamista yhtenä keinona lisätä alueiden vetovoimaa ja kilpailukykyä sekä asumisviihtyvyyden, että kulttuuri- ja matkailuyrittäjyyden vuoksi. "Kunnat, jotka pystyvät puolustamaan paikallista omaleimaisuutta, ovat tärkein vastavoima suunnittelun yhdenmukaisuudelle ja keskittävälle kehitykselle" (Kuntaliiton rakennusvalvonta-asiantuntija Markku Axelsson). "Alueiden välisessä kilpailussa menestyvät ne, jotka tunnistavat imagon ja identiteetin merkityksen ja osaavat huomioida ne aluetta kehitettäessä" (Kaj Zimmerbauer väitöskirjassaan "Alueellinen imago ja identiteetti liikkeessä" 2008).

KOTO-projekti

"Koto eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan" on Kitinojan kyläseura ry:n pilottihanke, jolle on saatu rahoitus Seinäjoen seudun kehittämisyhdistys Liiveri ry:ltä Euroopan maaseuturahastosta. Hankkeella lähdetään tavoittelemaan kymmenen vuotta sitten virinneen perinnekyläajatuksen toteutumista. Käytännössä hankkeen aikana pyritään löytämään yhtenäinen maa-alue, jolle Seinäjoen kaupunki voi laatia asemakaavan ja jolle uusi, perinteisen paikallisen rakentamistavan jatkamiseen perustuva asuntoalue voi hiljakseen rakentua. Maankäyttösuunnitelman lisäksi laaditaan kaavaan sidottava rakentamistapaohjeistus, joka määrittää mitä perinteinen eteläpohjalainen rakentaminen tässä tapauksessa tarkoittaa ja millaisia rakennuksia tonteille tulee nousemaan. Mahdolliset rakentajat voivat hankkeen aikana itse vaikuttaa ohjeistuksen sisältöön! Myös vanhojen rakennusten siirtäminen on mahdollista, jos ne ilman siirtämistä olisivat tuhoon tuomittuja alkuperäisellä paikallaan. 

Vanhatkin talot olivat kerran uusia - uuden talon asukkaat luovat talolleen oman historian ja kirjovat sen seinät ja kynnykset omilla tarinoillaan, jotka sitten jäävät osaksi talon vaiheita tulevina vuosikymmeninä, ihan kuin aina ennenkin. Ulkoisesti perinteinen talo voi olla sisäpuoleltaan kaikki nykyajan mukavuusvaatimukset täyttävä, viihtyisä koti. Asuntoaluetta markkinoidaan ihmisille, jotka arvostavat perinteistä eteläpohjalaista kylämaisemaa ja haluavat rakentaa oman kotonsa vanhan, aikaa kestävän mallin mukaan. Sen ei siis ole tarkoitus kiinnostaa kaikkia, vaan sykähdyttää juuri niitä jotka kaipaavat tällaista vaihtoehtoa, mutta eivät löydä sitä muualta. Paikallisen rakentamistavan jatkamiseen perustuva asuntoalue on keino erottaa Kitinoja ja Malkamäki muista kyläympäristöistä ja osuttaa asukasmarkkinointi rajattuun kohderyhmään. 

Ideana on, että syntyy uusi eteläpohjalainen ryhmäkylä taikka kylänraitti vuosikymmenten tauon jälkeen. Talotehtaiden tyyppitalona tämä idea ei tule etenemään, koska paikallinen rakentamistapa sisältää myös moraaliset ja eettiset näkökulmat. Rahalla saa - mutta olisiko eteläpohjalaistalo oikeassa paikassa keskellä Vantaata tai vaikka Kuusamossa? Kullakin maakunnalla on oma rakennushistoriansa, josta eri alueilla voidaan ammentaa omaa paikallisuutta sikäläiseen rakentamiseen. Jos haluaa eteläpohjalaistalon, voi tulla Etelä-Pohjanmaalle ja hankkia sen täällä. Vaikkapa Kitinojalla tai Malkamäellä! 

maaseuturahasto