Kuka korjaisi tai rakentaisi pohjalaistalon? - yritysverkosto vahvaksi uudella hankkeella

Vaasan yliopisto
Viestintä
31.3.2016

Ensi kesän asuntomessujen oheiskohteeksi tuleva Widgrenin pohjalaistalo Kitinojan perinnekylässä Seinäjoella.
Kuva: Elina Widgren

Pohjalaistaloverkostoon kuuluvien yritysten yhteistyötä kehitetään uudella hankkeella. Vaasan yliopiston Levón-instituutti on saanut POVER Pohjalaistaloverkoston yhteisvoima -hankkeelle rahoituksen Etelä-Pohjanmaan Ely-keskukselta. Hankkeen EU-rahoitus tulee Euroopan maaseuturahastosta kohdistuen Etelä-Pohjanmaan maakuntaan.

– Pohjalaistaloverkosto on ryhmä, johon kuuluu pohjalaistalokulttuurin kehittämisestä kiinnostuneita yrityksiä sekä valittu joukko vanhoja pohjalaistaloja omistajineen. Mukana on myös pohjalaista rakennusperintöä tutkiva Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, kertoo hankkeesta vastaava projektipäällikkö Taina Hautamäki Vaasan yliopistosta.

Hautamäen mukaan vanhojen rakennusten omistajat ovat yhä tietoisempia kulttuuriarvoista ja kiinnostuneita oikeiden korjausmenetelmien ja -materiaalien käyttämisestä. Heidän on kuitenkin varsin vaikea löytää asiantuntevaa korjausrakentamisen neuvontaa ja yrityksiä, jotka vastaavat heidän erityistarpeisiinsa.

– Ongelma on, että alan yritykset ovat pieniä ja niiden on vaikea panostaa tunnettuuteen, saatavuuteen, tuotekehitykseen ja uusiin avauksiin yksinään, sanoo Hautamäki.

Yhteismarkkinointia ja yhteistyötä

POVER-hankkeessa autetaankin mukaan tulevia yrityksiä luomaan olemassa olevista tuotteistaan ja palveluistaan pohjalaistalokulttuurin säilyttämistä ja kehittämistä tukeva kokonaisuus markkinoitavaksi yhdessä.

Hankkeessa kehitetään verkoston yritysten keskinäistä yhteistyötä, verkoston tunnettuutta, saatavuutta, kilpailukykyä ja tehokasta resurssien käyttöä markkinoinnissa.

Tunnettuus ja yhteistyö vahvistuvat muun muassa internet-portaalilla, johon kootaan pohjalaistalokulttuuriin liittyvää tietoa sekä tietoa alan yrityksistä ja osaajista Etelä-Pohjanmaalla niin, että tiedot löytyvät jatkossa yhdestä paikasta.

Luvassa on myös yhteinen esite, lehti-ilmoituksia, radiokampanjaa, messunäkyvyyttä Seinäjoen asuntomessuilla ja etenkin messujen oheiskohteessa Kitinojan perinnekylässä.

– Hankkeen loppupuolella tavoitteena on kehittää Pohjalaistaloverkostolle laadun takeena oleva tavaramerkki, jonka käyttämisen ehdoista sovitaan erikseen, Hautamäki kertoo.

Kysyntää auttaa, että kuluttamisen kulttuuri on muuttumassa. Myös rakennushankkeilta halutaan ekologisia, energiaa ja luontoa säästäviä sekä entistä puhtaampia, turvallisempia ja terveellisempiä ratkaisuja.

Tilaa perinteen säilyttäjille ja sen kehittäjille

Hautamäen mukaan Pohjalaistaloverkoston nykyisten jäsenten lisäksi hankkeeseen voivat osallistua myös muut sellaiset yritykset, joiden tuotanto ja osaaminen palvelevat vanhojen rakennusten asiantuntevaa korjaamista, perinteistä rakentamisen kulttuuria kunnioittavaa uudisrakentamista sekä pohjalaistaloon suunniteltua kalustamista ja sisustamista.

Eikä hanke ole tarkoitettu vain vanhan säilyttäjille, vaan myös pohjalaistalokulttuurin kehittäjille.

– Osallistujat voivat jakautua sekä vanhalle perinteelle jatkumoa hakeviin, että alkuperäisen pohjalta tuotantoa modernisoiviin eteläpohjalaisiin yrityksiin, Hautamäki lupaa.

Hautamäen mukaan verkoston täydentämiseksi tarvitaan lisää yrityksiä ja ammattilaisia. Lista on varsin pitkä.

– Esimerkiksi hirsirakentamiseen erikoistuneet yritykset, luonnonmukaisia eristeitä valmistavat yritykset, erikoistarpeita ymmärtävät LVIS-suunnittelijat, saumapelti-, tiili- ja huopakatteiden asentajat, sekä vuorilautoja ja listoja ynnä muita erityisiä puutuotteita valmistavat sahat ja höyläämöt ovat tarpeen täydentämään verkostokokonaisuutta. Vastaaville mestareille on kysyntää, perinteisen muurauksen taitajia kaivataan, ja hyviä kirvesmiehiä tarvitaan aina. Mukaan tarvitaan myös muotoilijoita, jotka voivat suunnitella pohjalaistaloon sopivia keittiökaapistoja ja muita kalusteita sekä puuseppiä, jotka osaavat toteuttaa suunnitelmat, Hautamäki sanoo.

Lisää tarjontaa halutaan myös pohjalaistalon sisustuksen suunnitteluun. Koristemaalausten tekijät ja käsityöläiset, jotka valmistavat käyttöesineitä kuten lamppuja, mattoja ja huonetekstiilejä, ovat Hautamäen mukaan tärkeä osa pohjalaistalokulttuurin kehittämistä. Myös pohjalaistalon piharakentaminen kaipaa osaavia ammattilaisia.

– Oleellista on, että hankkeeseen osallistuvilla on eteläpohjalaisen rakennusperinteen ja asumisen kulttuurin tuntemusta tai halu perehtyä niihin siten, että niitä voidaan verkostoyhteistyöllä vahvistaa ja kehittää, Hautamäki kuvailee.

Lisätiedot:

Projektipäällikkö Taina Hautamäki, Vaasan yliopiston Seinäjoen toimipiste, puh. 029 449 8256, taina.hautamaki(at)uva.fi

48. Miksi rakentaa perinnetontille Kitinojan kylässä?

Knuuttilan kylänraittia Härmässä juhannusyönä 2012

Paikallisuuden, estetiikan ja ekologisuuden vuoksi

Pohjanmaalla asutettiin ensiksi jokivarret ja ne rakennettiin tiiviiksi nauhakyliksi. Joet toimivat kulkuväylinä ja rakennukset olivat rykelminä vierekkäin kulkuväylän varrella. Kun asutus levisi edemmäksi, taloja rakennettiin tien varteen samalla tavalla. Sitten isojako hajotti vanhat pohjalaiset ryhmäkylät 1800-luvun alkupuolella. Syynä oli pyrkimys tehostaa maataloutta mm. lohkomalla tiloja sekä kokoamalla tilojen maita suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Sen myötä taloja siirrettiin lähemmäksi kunkin tilan saamia tiluksia ja alkoi syntyä haja-asutusta. Nykyisin Pohjanmaalla on vain harvoja paikkoja, joissa voi vielä nähdä tyypillistä pohjalaista nauha-asutusta. Tällaisia ovat esimerkiksi Knuuttilanraitti Alahärmän Voltin kylässä. Myös esimerkiksi Ylihärmän Kankaankylässä on säilynyt pätkä nauha-asutusta, jossa vanhimmat talot ovat 1800-luvun alusta. Kokonainen ryhmä pohjalaistaloja on siis harvinainen, mutta sitäkin vaikuttavampi näky. Tarvitseeko tällaisten näkymien olla harvinaisia ja sitten lopulta kadota kokonaan?

Nykyään ympäristöministeriö sekä kuntien kaavoittajat ja rakennusviranomaiset suosivat tiivistä, pienimittakaavaista  puurakentamista osana ekologisen rakentamisen toimenpideohjelmaa.  Kaikkien suomalaisten pakettitalolähiöiden rinnalle Kitinojan perinnetonttialue tuo ajatuksen siitä, että pienimittakaavainen, tiivis puurakentaminen tarjoaa modernin mahdollisuuden panostaa paikallisuuteen ja tuoda perinteinen raittikylä takaisin maisemaan. Koska Kitinoja on keskellä eteläpohjalaista kulttuurimaisemaa, siellä kyseinen tonttialue on luonnollisesti varattu perinteisiä pohjalaistaloja ja niihin kuuluvia pihapiirejä varten. 

Perhe, joka haluaa perinteisen pohjalaistalon, arvostaa varmasti myös sitä että talo sijaitsee perinteisessä ympäristössä. Kitinojan perinnetonttien etu moneen muuhun ympäristöön nähden on siinä, että niiden näkymät avautuvat vastedeskin eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan - metsänreunaan, viljeltyihin peltoihin, toisiin perinteisiin taloihin ja kylätielle. Sitä riskiä ei ole, että naapuriin voisi tulla teollisuushalli, rivitalo tai totaalisesti toista arkkitehtuuria edustava moderni asumus. Se summa joka rakentamiseen investoidaan maiseman ja ympäristön vuoksi, säilyttää arvonsa jatkossakin.   

Perinteistä ryhmäkylää Teerijärvellä toukokuussa 2013

Aitouden, luonnonmukaisuuden ja kestävyyden vuoksi

Kitinojan perinnetonteilla rakennetaan perinteistä paikallista rakentamistapaa jatkaen, tuomalla takaisin sellaista joka on jo maisemasta hävinnyt. Koska perinteinen paikallinen rakentamistapa poikkeaa merkittävästi nykyrakentamisesta, sille on oltava määritelmä. Kitinojan perinnetonttien rakentamistapaohjeessa esikuvaksi on otettu 1800-luvun loppuun mennessä huippunsa saavuttanut eteläpohjalainen rakentamisen tapa, ja määritelty ne seikat joilla uudisrakennuksesta on mahdollista tehdä eteläpohjalaisten esikuviensa kaltainen. 

Perinnerakentamisessa kaikki rakennusmateriaali on luonnonmukaista. Rakennusosia voidaan kierrättää aina kokonaisesta hirsirungosta lähtien, mikä on ekologisinta mahdollista rakentamista. Perinnerakentaminen on hyviksi miellettyjä arvoja sisältävän hyvän asuinympäristön rakentamista, ja ympäristön sekä sille annettujen merkitysten arvostaminen ovat kestävän elämäntavan omaksumista. 

Rakennustapaohje voi vaikuttaa alkuun ankaralta - mutta viimeistään rakennusten valmistuessa käy kaikille muillekin selväksi, miksi tietyissä asioissa ei kannata tinkiä. Jos tavoitteena on hakea aitoutta, yksityiskohtiin kannattaa kiinnittää huomiota. Perehtymiseen käytetty aika ja aitouteen panostaminen maksavat itsensä takaisin monin tavoin. Rakennustapaohjeen noudattaminen sisältyy kauppaehtoihin, mikä takaa samat säännöt kaikille rakentajille. Sisätiloihin niissä ei puututa. 

Ennen Kitinojan ensimmäisten talojen valmistumista voi olla vaikea kuvitella, miltä kylä tulee näyttämään tulevaisuudessa. Käykääpä siis katsomassa TÄMÄ LINKKI, jossa kuvat Mustasaaren Sulvan vastaavasta asuinalueesta antavat kelpo viitteen!  Kylä näyttää siltä kuin olisi ollut siinä aina, vaikka alue onkin vasta kolmikymmenvuotias. Tonttimaaksi otettu pelto on jo pitkään ollut  kukkivina puutarhoina. Kitinojalla tontit ovat hieman suurempia ja niillä mahtuu hyvin pitämään perunamaata, hyötypuutarhaa ja vaikka hevosia. Lisää laidunmaata löytyy tarvittaessa. 

Pohjalaistalot näyttävästi rinnakkain Ilmajoella 2012

Sijainnin sekä perinnerakentamisen osaajaverkoston vuoksi

Kitinojan perinnetontit ovat tarkoituksenmukaisia - riittävän suuria ja edullisia sekä sijainniltaan erinomaisella etäisyydellä maakunnan kasvupisteistä ja työpaikoista. 

Kitinojan kylän väki tukee vahvasti perinnetonttien rakentajia. Kyläseura on valmistanut tontteja rakentamiskuntoon pitkin kevättä, ja kökkäpäivä tarjotaan rakentajan haluamaan työvaiheeseen tarvittaessa koneineen päivineen. 

Siirrettävää vanhaa pohjalaistaloa etsiviä autetaan löytämään sopiva kohde, uudisrakennuksen suunnitteluun saa ohjeita, ja piirustuksiin saa arviointeja.  Yhteistyökumppaneina on alan vahvoja asiantuntijoita, joilta löytyy tarkempaa tietoa ja neuvoja rakennustapaohjeesta herääviin kysymyksiin sekä suunnittelussa ja käytännön rakentamisessa eteen tuleviin ongelmiin. Kyläseuralla on luettelo maakunnan ja lähiympäristön perinnerakentamisen osaajista, joilta on saatavissa kaikki tarvittava apu käytännön rakentamiseen (julkaistaan liitteenä lähiaikoina). Rakentajien omien kokemusten kautta ratkaisumallit lisääntyvät ja naapurille karttunut tietotaito auttaa myös uusia rakentajia.

       

47. Projekti päättyi, mutta itse prosessi on nyt alkamassa!

Kitinojan Koto-projektia oli hieno tehdä! Määräaika tuli täyteen huhtikuussa, joten taustarahoitus on nyt käytetty, loppuraportit laadittu ja byrokratiat pyöritelty. Nyt onkin sitten alkamassa varsinainen prosessi!

Kitinojalla tapahtuu

Ensimmäisellä tontilla on tehty perustuksia, ja ensimmäisen pohjalaistalon hirsiä veistetään parhaillaan. Tontille ne tuodaan juhannuksen jälkeen, ja sitten alkaa pystytys. Tätä prosessia pääsette seuraamaan "Vaniljan valkoista" -blogista, johon löytyy linkki tästä Koskenrannalta-blogin sivureunasta. Toiselle tontille on mahdollisesti tulossa siirrettävä vanha pohjalaistalo, mutta aikataulusta ei vielä ole tarkempaa tietoa. 

Kitinojan ensimmäisen uudis-pohjalaistalon veistäjä on alajärveläinen Rakennus Luoma Oy, joka on perehtynyt Koto-projektilla tuotettuihin pohjalaistalon rakennustapaohjeisiin ja ilmoitti pari vuotta sitten, että aikoo ottaa haasteen vastaan. Totisesti minä sanon teille - hyvin tuntuu olevan homma hanskassa. Käykääpä katsomassa toinenkin linkkinä löytyvä blogi "Pohjalaista unelmaa", jossa näette saman firman tekemän toisen pohjalaistalon pystytettynä. Kolmannenkin tiedän jo nousseen samoin periaattein, ja tarjouspyyntöjä kuuluu tulevan : )

Pohjalaistalon rakentamisesta

Pohjalaistalon voi tehdä monella tapaa. Sen voi tehdä myös modernina tyylitelmänä jossa on vain vaikutteita pohjalaisuudesta - mutta silloin en enää puhuisi pohjalaistalosta vaan modernista talosta, jossa on pohjalaisia vaikutteita. Hyvä niinkin, koska vaikutelmat ovat tärkeitä. Sitten pohjalaistalon voi tehdä miksaamalla esimerkiksi siten, että sen ulkoasu selkeästi viestii pohjalaisuudesta ja määrittää talon luonnetta, mutta siihen on lisätty epätyypillisiä piirteitä kuten vaikka erkkereitä, parvekkeita, terasseja tai muita nykyajan asumisessa suosittuja ulokkeita ja lisäkkeitä. Kivasti voi onnistua näinkin, mutta en minä ihan vieläkään puhuisi silloin pohjalaistalosta, vaan modernisoidusta pohjalaistalosta. Hyvä esimerkki voisi löytyä jonkin talopakettifirman kuvastosta, joissa kaupataan pohjalaistalomallia mahdollisesti ihan perinnetalo-nimikkeellä - on siinä sitä jotain, mutta perinnettä siinä on vain markkinointijipon verran. Sitten tietysti on se kolmas rakentamisen tapa, jolla päästään aitouteen asti: perinnerakentaminen ja tiettyjen sääntöjen noudattaminen. Eron edellisiin huomaa.  Valinnanvaraa siis riittää erilaisten rakentajien erilaisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin, ja positiivista on kaikki missä paikallisuus pääsee esiin tavalla tai toisella pitäen yllä ympäröivän maiseman omaleimaisuutta ja kulttuurista jatkumoa.  

Paikallisuudesta puheen ollen: pohjalaistalon voi rakentaa moneen paikkaan. Sen voi tehdä vaikkapa Ruotsiin tai sen voi pykätä vaikka Iisalmeen. Onhan Pohjanmaallakin sveitsiläismallisia alppitaloja ja espanjalaistyyppisiä valkeita tiilitaloja. Makuja on monia, ja niin pitää ollakin. Minä maistan alppitalon lakian reunalla aika mauttomana, eikä espanjalaistalokaan Kyrönjokivarressa ihan vastaa kokemuksia hyvästä mausta. Saan olla tätä mieltä henkilökohtaisesti - eihän pohjalaistalokaan ole kaikkien mieleen! Mutta jos pohjalaistalo miellyttää, pitää nähdä se omassa kulttuurisessa yhteydessään, vähän laajemmin kuin vain pelkkänä rakennuksena. Pohjalaistalo ja pohjalaismaisema ovat parivaljakko, joka on kasvanut kiinni toisiinsa historian aikana. Samoin esimerkiksi hämäläistalo ja hämäläinen kulttuurimaisema. Ja näitä parivaljakkoja löytyy Suomen jokaisesta maakunnasta niin, että jos perinnetalon rakentaminen houkuttaa, on mahdollista rakentaa kauniisti omaan ympäristöön sopivalla tavalla, joka kunnioittaa paikallisuutta ja oman asuinympäristön kulttuuria. 

Lisää pohjalaistaloja!

On hieno ilmiö, että Pohjanmaalla kunnostetaan tai siirretään pohjalaistaloja oman kulttuurialueen sisällä ja rakennetaan perinteistä paikallista rakentamistapaa jatkaen myös uusia. Kunnostajat, siirtäjät ja rakentajat perustelevat valintaansa monin tavoin - käyttökelpoista kannattaa kunnostaa, perinnerakentaminen on luonnonmukaista ja kestävää rakentamista, valinnassa vaikuttaa halu asua terveellisesti, ja pohjalaistalo miellyttää sekä silmää että sielua. Vanhan siirtämisessä ja kunnostamisessa vaikuttaa muun muassa mieltymys vanhan talon tuntuun, pintoihin ja rakennustapaan - hyviksi havaittuja ja arvostettuja ominaisuuksia kaiken kaikkiaan. Rakennuksen historia antaa oman kiinnostavan lisänsä kokonaisuudelle. Toisilla on kyse sukutalosta, toisille yleensä perinteen jatkamisesta ja omien sivujen lisäämisestä jatkoksi talon historiankirjoihin. Uudisrakentajat ovat tärkeä lisä perinnerakentajien joukossa - he osoittavat muille, ettei mikään estä jatkamasta vanhaa rakentamistapaa, jos sellainen kiinnostaa!  Se on täysin mahdollista, vaikka rautakaupassa tai paikallisessa rakennusvalvonnassa taivuteltaisiinkin tekemään tavanomaiset ratkaisut, että rakentaminen olisi "helpompaa ja nopeampaa". Helposti ja nopeasti on tehty moni moderni talo, jossa on tarvittu remonttia jo viiden vuoden sisällä valmistumisesta ; ) 

Kitinojan perinnekylän rakennustapaohje on vapaasti käytettävissä. Se on tarkoitettu erityisesti uudisrakentajille, mutta siitä löytyy myös yleistä tietoa ratkaisuista, joilla pääsee hyvään lopputulokseen. Vanhan talon siirtäjä siirtää talon sellaisena kuin se on. Huom: ohjeistuksen mallit ovat esimerkkejä pohjalaistalosta. Toisin sanoen Kitinojan rakennustapaohje ei suinkaan määritä versiota ainoasta oikeasta pohjalaistalon mallista, vaan esikuvan voi löytää esimerkiksi oman asuinpaikkansa ympäristössä olevista vanhoista, alkuperäisistä pohjalaistaloista. Niitä on kovin monenlaisia, persoonallisia, kauniita, toisistaan paljonkin poikkeavia - suorakaiteen muotoisia, ällänmallisia, isoja, pieniä, vaatimattomia, prameita, kuistillisia, kuistittomia, vaikka mitä. Yhteistä niille on esimerkiksi hirsirakentamisessa ominainen muoto, mittasuhteiden ja aukotusten säännöllisyys, rakentamisen tapa ja esimerkiksi perinteiset pintakäsittelyt, joilla estetään monia nykyrakentamiseen liittyviä ongelmia.    

Minulta saa edelleen hankkeen päättymisestä riippumatta apua yksityiskohtaisiin kysymyksiin - olen päivittänyt yhteystietoni blogin reunapalkkiin!  

              

  

44. Maisemantarkkailijan huolipuhe

Katoavaa kauneutta

Vuosien varrella olen ajellut Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan kyläteitä ristiin rastiin satoihin  tuhansiin nousevin kilometrimäärin tähän ikään mennessä, ja seurannut maiseman muutosta. Missä oli se kaunis talo empiremallisine räystäineen, siellä on nyt pajupuska ja paikalleen kaatunut vanha navetta... missä oli ennen seitsenklasinen tuparati joen pintaan peilaten, siellä on nyt jo remontti meneillään uudessa talossa. Ottaa ihan kipeää, kun tietää hyväkuntoisen vanhan hirsitalon menneen palolaitoksen harjoituskohteeksi. Tulee suru, kun taas osuu paikalle jossa siivoillaan tontilta viimeisiä purkujätteitä ja kuulee, että hakkeeksi meni sekin tupa. Vetää voimattomaksi, kun huomaa sateen piiskaavan kasalle nostettuja vanhoja peiliovia, samaan läjään heitettyjä kiinteitä tuvan penkkejä ja rikkonaisia vanhoja ikkunalaseja. Enpä ehtinyt hätiin, kun viime viikolla meni polttopuiksi vanha aitta. Kuulin siitäkin vasta tänään. 

Onhan sitä tullut ajeltua muuallakin Suomessa, ja Ruotsissa. Kun silmä on harjaantunut katsomaan pohjalaistaloja, niin ojaanhan sitä meinaa ajaa kun näkee sellaisen muualla. Etelä-Pohjanmaalta, Pohjanmaan rannikkomaakunnasta ja Keski-Pohjanmaalta on vuosikymmenten aikana siirretty pois uskomattoman suuri määrä vanhoja taloja - lähinnä Ruotsiin ja Etelä-Suomeen. Niitä siirretään koko ajan. Myös pohjoiseen, mm. eräpirteiksi. Ei ehkä saisi, mutta sekin vetää mielen omalla tavallaan haikeaksi. Pohjalainen talo on kaunis, ihailtu, ja haluttu -  Pohjanmaan ulkopuolella. Joskus olen pysäyttänyt auton tien reunaan ja jäänyt puhuttelemaan taloa: "Ooppas sä kaukana kotua! Kuinka soot tänne joutunu?" Useamman kerran olen jatkanut matkaa vasta sitten, kun joku ohi ajava pyöräilijä on kääntynyt katsomaan ja ihmettelemään, mitä oikein jupisen yksinäni autossa. 

Ylpeyttä, tunnetta ja... turhaa ylpeyttä

Etelä-Pohjanmaata ja Pohjanmaata on pidetty seutuna, jossa ollaan ylpeitä omasta kulttuurista, murteesta ja historiasta. Ylpeys kyllä ulottuu myös pohjalaiseen rakennusperinteeseen, mutta ei välttämättä niin pitkälle, että vanhoihin rakennuksiin haluttaisiin sijoittaa mahdollista myöhempää käyttötarvetta varten. Jos tarvetta rakennukselle ei nyt ole, se puretaan pois tai sen annetaan lahota paikalleen.  Vesikattoja ei uusita, eikä kivijalkaa korjata, vaikka jo näillä toimenpiteillä tyhjäkin talo säilyisi paikallaan vielä tulevienkin vuosikymmenten ajan. Pohjalaisen talon arvostus Pohjanmaalla on vieläkin melko paljon lähinnä menneiden muistelemista, juhlavia puheita kotiseutuyhdistysten vuosikokouksissa, vanhojen talokuvien keräämistä arkistoihin - ja museotoimintaa. Pohjanmaa on museoiden luvattu maa. 

Moni vanha pohjalaistalo on tyhjillään uuden talon vieressä, eikä niihin haluta uusia asukkaita, koska ne ovat aivan samassa pihapiirissä oman asumuksen kanssa. Moni vanha pohjalaistalo on varsin hyvässä kunnossa, mutta jäänyt syrjään keskuksista joissa työpaikat ja koulut sijaitsevat - ne eivät käy kaupaksi paikallaan, mutta niitä ei myöskään tarjota siirrettäviksi. Paljon on taloja, jotka kuuluvat perikunnille, joissa aina vähintään se yksi kieltäytyy myymästä. On tyhjiä ja täysin käyttämättä olevia taloja, joilla on omistajalleen kyseenalainen tunnearvo - sitä ei voi missään tapauksessa myydä koska se on lapsuudenkoti tai sukutalo, mutta sitä ei myöskään ole varaa pitää kunnossa. Se saa mieluummin rapistua ja kadota vähitellen kokonaan kuin tulla jonkun toisen omaksi - koska se on niin rakas?  Joku ajattelee "Naapurit pian luuloo jotta mullon rahan tarvesta, jos rupian myymähän". Ja joskus käy niinkin, että jonkun lähestyessä ostotarjouksella, pohojalaasen reaktio on "Soon MUN taloo. Mä teen sillä mitä mä taharon! Siitä saa hyvää polttopuuta!" Ja vaikka siihen saakka talo ei ole käynyt omistajalla edes mielessä, seuraavana päivänä koneet käyvät ja klapeja syntyy!    

Valoilmiö pohjalaistalojen taivaalla

Vähitellen on tultu tilanteeseen, jossa vanhan rakennuskannan arvostus on konkretisoitumassa uudella tavalla myös Pohjanmaan maakunnissa. Televisiossa on näytetty Perinnemestaria, alan kirjallisuus on lisääntynyt, ja aikakauslehdet tekevät nykyään paljon haastatteluja vanhojen talojen kunnostajista ja kuvaavat heidän kotejaan. Niissä on "sitä jotain", ja ne huomataan. Tieto on lisääntynyt, puheet ovat saaneet uuden luonteen, ja yhä useampi näkee vanhan rakennuksen kunnostuskohteena, jossa piilee aivan toisenlaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia kuin on totuttu ajattelemaan. Moni vanhan talon omistaja harmittelee tekemättä jääneitä kunnossapitotoimia, kun lehdessä lukee: "Halutaan ostaa hyväkuntoinen pohjalaistalon hirsikehikko".  Entistä useampi päättää vastata ilmoitukseen ja tarjota itselleen tarpeetonta toisen käyttöön. Ja pohjalaisittain ajateltuna erityisen tärkeä huomio on, että yhä enemmän ostotarjouksia pohjalaistaloista tulee omasta maakunnasta! 

Unohtaa ei pidä, että pohjalaismaakunnissa on aina ollut paljon myös niitä, jotka ovat koko ajan osanneet arvostaa vanhoja rakennuksiaan ja pitäneet ne asuinkäytössä läpi vuosikymmenten. Vielä parikymmentä vuotta sitten joku varmaan sanoi heille, että "Eikö ny hyvänen aika teiränkin olsi jo aika rakentaa uus!". Nyt kommentti saattaa olla "Voi kun meilläkin olis tälläänen!". 

Vetoomus

Muutos on silti hidas. Maisemantarkkailijan huoli ei ole liioiteltu - pohjalaiselle kulttuurille, elämäntavalle ja identiteetille tärkeän vanhan rakennuskannan katoamisen tahti kiihtyy. Nyt eletään viimeisiä hetkiä, jolloin vielä ehtii vaikuttaa. 

Jos rakennuksen kivijalka on kallellaan tai katto alkanut vuotaa, niin korjatkaa - jos omasta joukosta kenelläkään ei ole rakennukselle tarvetta, ottakaa kustannus takaisin rakennuksen hinnassa kun myytte sen. Jos rakennuksen katto on jo vuotanut pitempään ja hirret ovat vaurioituneet, talo voi silti olla vielä täysin korjauskelpoinen hirsiä vaihtamalla - jos ei kenellekään omasta joukosta, niin ostajalle. Jos kosteusvaurioita on syntynyt paljon, voi olla myöhäistä sekä talon kunnostamisen että siirtämisen kannalta. Mutta silloinkin voi rakennuksessa olla jäljellä vielä osia, joita perinnerakentaja jossain parhaillaan etsii - korvaushirsiä, ikkunoita, ovia, listoja, kattotiiliä, kaakeliuuneja, valurautahelloja, vanhoja valokatkaisimia, jne.  Toisen jäte voi olla toisen aarre. 

Vanhojen pohjalaisrakennusten ja perinnerakentamiseen liittyvän kierrätystavaran tarjonnan ja kysynnän kohtauttamiseksi on internetin facebookissa ryhmä "Pohjanmaan rakennusapteekki". Se on ilmainen ilmoituskanava kaikille, jotka haluavat laittaa vanhoja rakennuksia ja rakennusosia kiertoon, ja kaikille jotka sellaisia etsivät.  Niitä voi ilmoittaa myös suoraan minulle. Lisäksi Jalasjärvellä on tänä syksynä avattu Perinneverstas Justeeri, joka palvelee asiakasta tulemalla purkamaan vanhat, tarpeettomat rakennukset - ja ottaa vastineeksi vain purkutavaran talteen. Siivoaa vielä tontinkin kaupan päälle. Siitä seuraava blogiteksti!

  

       

41. Pohjanmaan fb-rakennusapteekki

Facebookissa on avattu "Pohjanmaan rakennusapteekki", jonka tarkoitus on toimia vanhoista pohjalaistaloista ja pihapiirin rakennuksista kiinnostuneiden, ja niistä luopuvien kohtauspaikkana, sekä pohjalaiseen perinnerakentamiseen liittyvän kierrätystavaran ja perinnerakentamista koskevien muiden materiaalien ja palveluiden tarjoajien sekä näitä hakevien kohtauspaikkana.   

Sivustolla voi ilmoittaa ilmaiseksi, ja kauppaa käydään ilmoittajan ja kysyjän välillä ilman kolmatta osapuolta. 

Fb-rakennusapteekin ilmoittelun sisältö on rajattu seuraavasti: 

A. Vuotta 1910 vanhemmat rakennukset tontteineen

B. Vuotta 1910 vanhemmat rakennukset purettavaksi ja siirrettäväksi

C. Vuosien 1911-1945 välillä rakennetut rakennukset tontteineen

D. Vuosien 1911-1945 välillä rakennetut rakennukset purettavaksi ja siirrettäväksi

E. Vanhat puiset ikkunat

F. Vanhat puiset sisä- ja ulko-ovet

G. Perinnerakentamisen kierrätystavara (varaosahirret, lohkokivet, purkutiilet, lattialankut, listat, paneelit ja muut)

H. Sisustusrakentamisen kierrätystavara (puuhellat, vanhat kaakeli- ja peltiuunit, kytkimet, pistorasiat, saranat ja helat yms.)

I. Perinnerakentamisen palvelut (esim. hirrenveisto ja -piiluaminen, purkamiset ja siirtämiset jms.)

J. Perinnerakentamista palvelevat materiaalitoimitukset

HUOM:  sivustoon on liitetty asiakirjoja, jotka kannattaa lukea. Tärkein asiakirjoista on nimeltään "Pohjanmaan fb-rakennusapteekki" ja se sisältää tietoa vanhan rakennuksen purkamisen, siirtämisen ja uudelleen pystyttämisen etiikasta.  Sama teksti löytyy myös tästä blogista otsikkonumerolla 27.   

Kaupankäyntisivustolle pääsee Facebookin kautta kirjoittamalla hakukenttään "Pohjanmaan rakennusapteekki" ja pyytämällä jäsenyyttä ryhmässä. Ilmoitusohjeet löytyvät asiakirjoista, ja ylläpitoon voi tarvittaessa olla yhteydessä sivuston kautta. 

Toivon, että myös tämä kanava ajan myötä ja tunnetuksi tullessaan omalta osaltaan edistäisi vanhan rakennuskannan kauppaa ja korjaamista sekä nykyisillä paikoillaan että siirrettyinä silloin, kun se on varteenotettava vaihtoehto hienojen vanhojen rakennusten asuttuina pitämiselle ja säilymiselle.     

35. Mitä jäi Hälsinglandista käteen?

Onnistuneen kehittämisen edellytys on yhteistyö!

Matkalla oli mukana kymmenen henkilöä Etelä-Pohjanmaalta ja Pohjanmaan rannikkomaakunnasta. Matkalaisia yhdisti kiinnostus pohjalaiseen rakennusperinteeseen ja kulttuurihistoriaan. Kullakin oli omanlaisensa näkemys ja asiantuntijuus, ja jokaisella taustallaan laaja verkosto aihepiirin muita osaajia ja toimijoita. Kun tällainen ryhmä saa viettää neljä vuorokautta yhdessä, sen jäsenet ehtivät tutustua toisiinsa paremmin, näkevät ja kokevat yhdessä, ja voivat keskustella riittävän pitkään kaikesta mitä kunkin omaan työhön liittyy ja millaisia havaintoja kukin on matkalla tehnyt. Silloin pulppuaa ideoita, toiset tarttuvat niihin ja ideoita jalostetaan pidemmälle kunnes huomataan, että meillä on tässä kehittämisen avaimet yhteen ja toiseenkin jatkotavoitteeseen.

Oleellista oli olla yhtä mieltä siitä, että pohjalaisen rakennusperinteen alue ei rajaudu vain yhteen maakuntaan, vaan ulottuu laajemmalle. Oleellista oli, että haluttiin ylittää rajoja - kuntarajoja, maakuntarajoja, ja kielirajoja, jotka niin usein ovat hyvän kehittämistyön esteitä. Keskusteluissa toistui vahvasti halu pitää yllä nyt luotuja yhteyksiä sekä suomen- ja ruotsinkielisten pohjalaisten että hälsinglandilaisten kanssa. Se edellyttää avoimuutta ja säännöllistä keskinäistä tiedonvaihtoa, sekä hyvää ulkoista tiedotusta - vierailuja, osallistumisia, palavereita, ja päätöksiä erilaisista yhteisistä toimenpiteistä. 

Matkaraporteissa, joita ryhmäläisiltä olen jälkikäteen saanut, korostuu yhteistyön merkitys entisestään. Jarl Nystrand Björköbystä: "Det som jag mest uppskattade var det stora samarbetsintresse som fanns både från svenska och finska Österbotten och från Sverige. Vi från svenska Österbotten och ni från finska Sydösterbotten kunde gärna ha mera kontakt för att utbyta erfarenheter, jag deltar gärna i fortsättningen."   Matti Mäkelä Lapualta: "Matkamme hienointa antia oli erityisesti samanhenkisten ihmisten löytyminen kieli-, maakunta- ja seutukuntarajoista välittämättä. On tärkeää, että vaikka kaikki toimimme omilla tahoillamme, emme ole asian kanssa yksin. Kontaktit esim. Vaasan seudulla ovat tämän jälkeen aivan toisella tasolla." Riitta Jaakkola Nurmosta: "Työssäni Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaan rannikolla näen selvästi näkymättömän muurin. Tunnemme toisiamme ja toistemme komeaa rakennuskantaa aivan liian vähän, ja meillä on aivan liian vähän yhteyksiä ja hankeyhteistyötä keskenämme. Pohjalaistalo ei tunne kielirajaa, eikä maakuntarajaa. Opintomatka Hälsinglandiin oli yhteyksien kannalta merkittävä, verkostot tiivistyivät ja laajenivat. Nyt on tärkeää, että aito yhteistyö rakennetun ympäristön osalta käynnistyy toden teolla. Meidän pohjalaismaakuntien välillä ja mieluusti yhteistyössä naapurimaan kanssa." 

Anita Storm, kuljettajamme Pertti Räty, Jarl Nystrand, Matti Mäkelä, Anette Hästbacka, oppaamme Åsemi Byström, Elof Granholm, Keijo Kitinoja, Terhi Pirilä-Porvali, Airi Kentala ja Taina Hautamäki - kuvan otti Riitta Jaakkola.  

Yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia

Löysimme paljon yhtäläisyyksiä Hälsinglandin ja pohjalaismaakuntien väliltä. "Perinteemme edustavat hyvin samankaltaisia alakulttuureja joita on mielenkiintoista peilata toisiinsa. On hyvä huomata myös samankaltaiset ongelmat rakennusperinteen sektorilla. Ennen kaikkea on hyvä huomata oman perinteemme vastaavuus ja hienous, josta meillä kaikilla kumpuaa halu edistää pohjalaistalojen säilymistä kotimaakunnissamme", sanoo Matti Mäkelä. 

Mielenkiintoista oli tehdä vertailua myös eroista. "Det jag lagt märke till när det gäller våra allmogesnickare och dekorationsmålare, speciellt när det gäller Björköskåpen, är att snickerierna i våra skåp är betydligt mer utsirade än hälsingeskåpen där man saknade svarvningar helt. Våra dekorationer är också mer omfattande och detaljerade, däremot har vi aldrig haft väggmålningar i sådant omfång som där. Hos oss har allt arbete lagts ner på möbeldekorationer och bruksföremål som t.ex. fästmansgåvor", huomioi Jarl Nystrand. Kun hälsingeläistaloissa "se juttu" oli sisäinteriöörien koristemaalaus, meillä vastaava hienous löytyy pohjalaisesta talonpoikaisesta esineistöstä, joka on vuosikymmenten ajan ollut antiikkimarkkinoilla hyvin arvostettua ja halutuimman tavaran joukossa. 

Hälsinglandissa tiedetään olevan tuhat vanhaa, tyypillisesti hälsingeläismallista taloa. Meillä ei kukaan tiedä, paljonko vanhoja pohjalaistaloja on jäljellä Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueella. Yhteiskunnallinen muutos vie koko ajan tilannetta siihen suuntaan, että vanhat talot katoavat maisemasta kiihtyvään tahtiin. Perusteellinen inventointi olisi tehtävä nyt, kun niitä vielä on. "Pitkäjänteinen työ maailmanperintöluetteloon pyrkimiseksi on nostanut omankin alueen tietoisuutta ja arvostusta Hälsinglandin rakennusperintöä kohtaan", toteaa Terhi Pirilä-Porvali.  "Inventointi nostaisi meidänkin rakennustemme arvostusta niin omistajien kuin suuren yleisön keskuudessa." 

Paitsi asumisen vaihtoehtona, arvostettu ja kunnostettu historiallinen rakennuskanta toimii myös elinkeinollisesti luovuuden kannustimena ja matkailullisena vetovoimatekijänä. Matti Mäkelä on poiminut asian ytimen palautteeseensa näin: "Hälsinglandissa ulkomaalaisten kävijöiden määrä on viime vuodesta kasvanut 30% ja toimijat pelkäävät, että heillä on positiivinen ongelma: heidän infrastruktuurinsa ei ehkä pysty vastaamaan tulevaan kysyntään, kun maailmanperintökohteeksi pääseminen on nyt todellisuutta".  

Kohteisiin oli vaikea löytää, koska gps-laitteesta ei ollut hyötyä katuosoitteiden puuttuessa maaseudulta. Kartat jäivät puutteellisiksi, kun pienet tiet haarautuivat moneen suuntaan ja etenkin, kun matkaa tehtiin yön hämärissä ja kohde sijaitsi viimeisenä sivutien päässä.  Suomessa jokaisella talolla on osoite ja koordinaatit. Hälsingland ei ole Ruotsissa tunnettu matkailumaakuntana, ja Suomessakin matkailu houkuttaa eniten pääkaupunkiseudulla ja Lapissa. Kuitenkin pohjalaiset matkailuyritykset ovat pitkälle kehitettyjä ja laatuluokitettuja, ja esimerkiksi niiden internet-näkyvyys on hyvää luokkaa. "Mielestäni maatilamajoitus Suomessa on edellä verrattuna Ruotsiin, sillä erilaiset laatukriteerit helpottavat matkailijaa jo etukäteen tietämään minkätasoisesta paikasta on kysymys", sanoo Terhi Pirilä-Porvali. 

Terhi jatkaa: "Ruotsissa ollaan meitä edellä oman rakennusperinnön arvostamisessa, mutta heilläkin on ongelmia tietyissä kohteissa ja julkinen tuki rakennusperinnön ylläpitoon on pienentynyt. Tuloja on hankittava monipuolisesti eikä pelkkä perinteinen museotoiminta enää riitä tuomaan matkailijoita tarpeeksi kulujen kattamiseen. Toisaalta ihmiset tuntuvat niin meillä kuin naapurimaassakin arvostavan aitoja elämyksiä ja alueen alkuperäisiä nähtävyyksiä. Näitä kannattaa tarjota kauempaakin tuleville, jotka ovat jo ehkä moneen kertaan kiertäneet toinen toistaan muistuttavat huvipuistot ja kylpylät:"  

Matti Mäkelä: "Meillä Suomessa, tilanteessa jossa valtio ja kunnat ovat luopumassa tai vähentämässä museoiden rahoitusta, ainut keino pohjalaistalojen säilymiselle on niiden käyttö. Valitettavasti pohjalaistalojen alkuperäinen tai nykyinen ympäristö on muuttunut usein sellaiseksi, että talojen säilyttäminen paikallaan on rakennusten säilymisen kannalta mahdotonta. On tehty uusia asuintaloja ja konehalleja vanhan talon seinään kiinni, jolloin siihen ei voi tulla uusia asukkaita. Yksityisillä ei ole varaa sijoittaa suuria summia rakennuksen kunnossapitoon, jollei hänellä itsellään ole sille käyttöä. Tämän vuoksi on ajateltava myös pohjalaistalojen siirtoja uudella tavalla, positiivisena asiana, jolla talot saadaan säilymään. Rakennusten siirrot kuuluvat pohjoisen havumetsävyöhykkeen hirsirakennusten ikiaikaiseen perinteeseen. Siirtoja voidaan tehdä tätä perinnettä jatkaen myös 2000-luvulla säilyttämällä ja käyttämällä materiaali uudelleen." 

Ryhmä keräsi runsaasti esitemateriaalia ja kirjallisuutta, josta riittää tutkittavaa ja pohdittavaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Maailmanperintöprosessin eteenpäin viemiseksi toteutetut hankkeet ovat tuottaneet merkittävää näkyvyyttä jo ennen UNESCO:n statuksen saamista. Hälsingeläistalojen tuotteistaminen ja markkinointi ovat mallikelpoista toimintaa. Jarl Nystrandin sanoin: "Ytterligare det som vi saknar här var den marknadsföring som görs av dessa gårdar, någonting att ta efter här hos oss".   

Tutkimuksen tarve

Keskusteluissa nousi useaan otteeseen esiin erityisiä seikkoja, joilla on merkitystä pohjalaisen rakentamistavan syntyhistoriassa. Sellaisia ovat esim.  pohjalaiset kirvesmiehet,  joiden maine tunnettiin sekä Suomessa että Ruotsissa ja jotka olivat haluttuja paitsi Ruotsin kruunun laivaveistämöillä, myös muilla rakennustyömailla. Kuulut pohjalaiset kirkonrakentajat rakensivat paitsi kirkkoja, myös taloja. Kiintoisaa oli miettiä, miten osaaminen ja vaikutteet kulkivat suuntiinsa aikana, jolloin historiallinen Pohjanmaa oli hyvien meriyhteyksien päässä Ruotsista - kun taas Suomi oli hankalien matkojen takana toisella suunnalla. Lahden yli solmittiin molempiin suuntiin paitsi työ- ja kauppasuhteita,  myös avioliittoja ja sukulaisuussuhteita. 

Hallinnollisesti koko historiallinen Pohjanmaa oli pitkään samaa aluetta Västerbottenin kanssa. Mitä kauemmaksi historiassa mennään, sitä tiiviimpiä ovat suhteet olleet aina Hälsinglandiin saakka - keskiajalla Korsholman linnalääni käsitti koko silloisen Pohjan maan, eli Pohjanlahden molemmin puolin sijaitsevat alueet sekä Hälsinglandin. Suuren Pohjan sodan loppupuolella vuosina 1713-1721 Suomesta ja Pohjanmaalta oli Ruotsissa suuri määrä pakolaisia. Sodan jälkeen kuvaavaa 1700-luvulle oli ammattimiesten, seppien, salpietarinkeittäjien ja käsityöläisten jatkuva virta Merenkurkun yli molempiin suuntiin. Nykyinen valtakunnan raja syntyi vasta Suomen sodan jälkeen vuonna 1809, eikä sekään katkaissut yhteyksiä. Sen jälkeen Pohjanmaa kuitenkin alkoi varsinaisesti yhdistyä muuhun Suomeen. Kielirajatkaan eivät ole aina olleet samanlaisia kuin tänään - Ruotsin puolella oli runsaasti suomenkielisiä, ja Pohjanmaan suomenkielisissä sisäosissakin tarvittiin usein ruotsin kieltä.  Tutkimuksellisesti olisi mielenkiintoista jäljittää mm. käsityöläisten liikkumista ja koko laajan Pohjan alueen rakennusperinteen synty- ja kehityshistoriaa. 

Mitä tulee hälsingeläisen rakentamistavan historiaan, talojen rakenteellinen kehitys tuli esiin lähinnä sivulauseissa. 

   

Hälsinglandin ja Pohjanmaan kesken on tehty yhteisiä projekteja aikaisemminkin - nyt ruotsalaisten mielenkiinto ulottuu myös Etelä-Pohjanmaan puolelle, ja se on itse asian vuoksi  hyvin tärkeää. Paras pohja kehittämissuunnitelmille voisi olla se, että ne perustetaan yhteiselle tutkimukselle. 

24. Kitinojan perinnekylän suunnitelma

Suunnitelmaan sisältyvää tyypillistä pihapiiriä

Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy:n Kitinojan perinneasuinalueen mallikuvat ja rakentamistapaohjeet siirretään kokonaisena tiedostona internetiin lähiaikoina, minkä jälkeen ne ovat kaikkien kiinnostuneiden tutkittavissa ja tulostettavissa. Linkki tulee mm. tänne blogiin! 

Arkkitehdin sanoin Kitinojan rakennustapaohjeiden pyrkimyksenä on kertoa, mitkä osatekijät tekevät pohjalaistalosta pohjalaistalon. Mitkä ovat ne erityispiirteet, jotka tekevät pohjalaistalosta aidon? Tavoitteena on antaa kysymykselle vastaus ja näin jatkaa vuosisataista hirsirakennusperinnettä vanhaa rakennustapaa kunnioittaen. 

Pohjalaisen rakentamiskulttuurin maantieteellinen alue

Pohjanmaa, johon kuuluuvat Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan, osittain myös Pohjois-Pohjanmaan maakunnat, on kansatieteellisesti tyypillisesti länsisuomalainen. Paikallisia eroja esiintyy rakennusten yksityiskohdissa, mutta pääosin talonpoikainen rakennuskulttuuri Pohjanmaalla on melko yhtenäinen.

Suomen maakunnilla on oma rakennushistoriansa, josta eri alueilla voidaan ammentaa omaa paikallisuutta rakentamiseen. Juuri siihen sisältyy idean mielekkyys. Pohjalaistalo kuuluu Pohjanmaalle, hämäläistalon paikka on Hämeessä ja karjalaistalo voisi kokea uuden tulemisen itäisimmässä Suomessa. Paikallisuus vahvistaa alueiden muista erottuvaa ja omaleimaista luonnetta sekä vetovoimaa. Paikallisella perinteisellä rakentamistavalla on mahdollista "kapinoida" tasapäistyvää maisemakehitystä ja kylien lähiöitymistä vastaan, säilyttää ympäristöjen kulttuurinen tunnistettavuus ja identiteetti, sekä tuoda asumisessa ja rakentamisessa vallalla olevaan yhtenäiskulttuuriin perusteltu vaihtoehto. 

Rakennustapaohjeista

Pohjalaiseen taloon kuuluu pihapiiri useine rakennuksineen. Niinpä Kitinojalla tonttien minimikoko on 4000 m2, ja päärakennuksen lisäksi tontilla on oltava vähintään kaksi muuta rakennusta. Rakennusten sijoittaminen ei ole summittaista, vaan sillä tavoitellaan suojaisien umpipihojen syntymistä. Ulkorakennusten tulee olla perinteisiä, mutta niiden käyttötarkoitus voi olla moderni. Aittoihin, luhteihin, ja piharateihin voidaan kätkeä esim. varasto, verstas, askartelutilat, autotalli, lämpökeskus, sauna jne. Sauna voi olla myös omana rakennuksenaan tontin reunalla. Porttiaukko voi toimia autokatoksena. Renkitupa tai paapantupa voi olla vierasmajoitustilana, työtiloina, pihapuotina tai vaikka päärakennuksena, mikäli asukkailla ei ole isomman asuintilan tarvetta.

Siirrettävissä rakennuksissa pitäydytään niiden omien detaljien säilyttämisessä. Uudisrakennusten mittasuhteet, aukotukset, materiaalit ja väritys noudattavat alkuperäisiä esikuviaan.  Periaatteena voi pitää, että vanhan ja uuden rakennuksen välillä ei ole mainittavaa eroa muussa, kuin rakennusosien iässä.  Kun puut ja pensaat saavat mittaa, puutarhat,  kryytimaat, niityt ja haat kasvavat, ja taloissa on eletty jonkin aikaa, niiden voisi uskoa kuuluvan seudun vanhimpiin. Mikäli Kitinojalla kaikki suunnitelmaan luonnostellut tontit rakennetaan, syntyy uutta tien varteen sijoittuvaa ryhmäkylää.    

Rakennusten materiaalina on päistään kapeneva massiivinen hirsi. Pitkänurkat ja varaukset tehdään perinteisellä tavalla. Hirret liitetään yhteen tapeilla ja varaus täytetään pellavariveellä tai -nauhalla. Lämpöeristykset tehdään luonnonmukaisin materiaalein. Ikkunat ja ovet ovat puurakenteisia. Sokkelissa tulee näkyvin osin olla porakivi tai luonnonkivi. Katteena hyväksytään esim. saumapelti tai aito savitiili. Savupiippu tehdään vanhan mallin mukaan niin, että se kapenee keskiosaltaan ja levenee porrastetusti yläosaltaan. Värit ovat perinteiset - esim. punamultaa seinissä, taitettua valkoista, keltaokraa ja kimröökiä yksityiskohdissa. Lämmitysmuodoksi suositellaan uusiutuvia energiamuotoja. Yksityiskohtiin yleensä kiinnitetään suurta huomiota. Tekniikka integroidaan siten, ettei se näy julkisivuissa, esim. IV-ulospuhallus johdetaan muurattuun savupiipun kanavaan ja sähkökaappi sijoitetaan ulkorakennukseen tai kuistin sisälle.

Lähtökohtana tulee siis aina olla pohjalaistalon alkuperäisen tyylin tyypilliset yksityiskohdat ja materiaalit. Uusia ns. huoltovapaita julkisivumateriaaleja ei tule kälyttää. Huoltovapaita ns. ikuisia materiaaleja ei ole olemassakaan. Sen sijaan on materiaaleja, joita ei voi korjata. Niinpä esim. profiilipelti tai muovipaneeli eivät kuulu perinnerakentamiseen. 

-->

 

17. Sipoon Talman Varpula

Samalla reissulla, kun kävimme Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, vierailimme myös Jari Vesasen ja Riitta Rantasen luona Sipoossa. Sillä tuli kruunatuksi muutenkin hyvä matka! Oli kovin kotoonen olo siinä pohjalaistuvassa istuskellessa, etenkin kun emäntä tarjosi meille oikiaa kropsua ja itse viljellystä luomumansikasta tehtyä hilloa. Niitä pistelimme poskeemme hyvällä halulla eli "kura suupiälistä roiskuen" kaffin kanssa. Samalla kerroimme kuulumisia Kitinojalta ja viimeisimpiä tietoja perinnerakentamiselle varatun asuinalueen suunnittelusta - isäntä kun on ollut jo useaan otteeseen Kitinojalla käymässä ja tukee prosessia täysin sydämin. 

Kyllä voi taloo olla komia! Täydellisen sopusuhtainen ulkomuoto. Pohjalaiset korkeat ja isot huoneet, tilan tuntu, kuusiruutuisista lankeava valo, korkoossänky etehittineen, kaapit ja penkit ja isoo pöytä ja kaikki. Riuska emäntä olisi kertonut talosta tarinaa vaikka kuinka paljon, mutta isäntä lyhensi sen ytimekkääksi ja asialliseksi - huomaa, että hänellä on pohjalaiset sukujuuret. Kokemusta ja asiantuntemusta heille on kertynyt talonsiirtoprosessissa runsain mitoin, ja se on arvokasta tietoa meille muille. Runtisti sanottuna esimerkiksi talon riisumiseen ja hirsien numerointiin Kauhavalla kului 700 tuntia, kaksi tukkirekkaa purki hirsiä yhteensä 24 konetuntia, ja rikkinäisen kehikon kokoonpanoon meni 500 tuntia. Hyvin monipuolisesti siirtoprosessin vaiheita on selvitetty Varpulan omilla sivuilla, joten tässä en niitä enempää selosta - käykää katsomassa!

Mitä hintoihin tulee, Jari Vesanen alleviivaa, ettei vanhan talon korjaaminen tai siirtäminen ole niin kallista kuin kuvitellaan. Varpulassa on teetetty suuri osa työstä ulkopuolisilla ja rakennettu täysimittainen kellari, jonka yksittäiset kustannukset olivat urakassa suurimmasta päästä. Silti talon kustannukset kaikkineen tulevat olemaan täysin kilpailukykyiset alueen tavanomaisiin neliöhintoihin nähden. Kellaria isäntä ei enää tekisi talon alle, vaan sijoittaisi toiminnot pihapiirin ulkorakennuksiin. 

Vielä riittää tekemistä, ennen kuin talo on valmis - nyt aika on kulunut mm. luomumansikoiden viljelyssä, lampolan rakentamisessa ja lampaiden hoitamisessa. Emännällä on riittänyt kiirettä erilaisten kurssien järjestämisessä. Tämän syksyn ohjelmistoon kuuluvat ainakin ruisleipäkurssit, värttinällä kehräämisen kurssi, olkipukkikurssi sekä joulupaja!

Henkilökohtaisesti käynti tässä talossa antoi myös ihan extraa - kun talon hirret alunperin veistettiin Lapuan kirkon seiniksi, kirkkoherrana oli esi-isäni suoraan takenevassa polvessa. Johannes Asproth näki aikamoisen vaivan kirkon rahoittamisen eteen, ehti nähdä sen valmiina ja vielä toimittaa virkaansa sen seinien suojassa ennen kuolemaansa. Hänen tyttärensä Christina vihittiin kappalaisen, Anders Wargelinin kanssa. Antti puolestaan teki työtään pappina näiden seinien sisällä peräti 65 vuotta. Ja heidän poikansa Iisak vihittiin Lapuan kirkkoherra Gummeruksen tyttären, Elisabetin kanssa. Pitkä liuta monen eteläpohjalaisen esi-isiä ja -äitejä on harjoittanut kristillistä oppia enemmän tai vähemmän hurskaasti näiden hirsien sitä todistaessa. Veisannut virsiä ja tuntenut väkevästi pyhän läsnäolon - taikka sitten haukotellut ja nuokkunut pitkien saarnojen aikana ja miettinyt kolottavaa polvea ja käyntiä parantajalla. Sen tiedostaminen toi Varpulan talon hirsien silmäilyyn aivan oman ulottuvuutensa. Samoja hirsiä katselivat hekin. Osaisipa lukea hirsiä. Ollapa hirsien muistina ja vierittää aikaa taaksepäin. Saisipa edes käsiinsä Lapuan ensimmäisen historian, jonka Antti Wargelin kirjoitti!

...ja olisinpa kirjoittanut Varpulan vieraskirjaan jotain muuta, kuin tylsän "kävimme vierailulla".

14. Kitinojan pohjalaiskylän suunnittelija on valittu

Suunnittelualue

Kitinojan perinteiselle pohjalaiselle rakentamiselle varattu asuinalue suunnitellaan Miilunmäen luoteis-, länsi- ja lounaspuolille peltoon molemmin puolin väliin jäävää Hirvilammintietä. Hirvilammintien pohjoispuolella tulvarajan yläpuolella sijaitsevan suunnittelualueen pinta-ala on 4,5-5 ha ja eteläpuolella hehteerin verran lisää - yhteensä 5,5-6 hehtaaria. 

Lähtökohtana alueen etsimisessä on ollut realismi kunnallistekniikan sijainnin suhteen, kylän palvelujen läheisyys, sekä mahdollisimman hyvä maisemallinen sijoittuminen niin, että alueen tuntumassa olisi ennestään perinteistä rakennuskantaa ja niin, että asuinalue voisi muodostua perinteisellä tavalla ryhmä- tai nauhakyläksi yhtenäiselle alueelle, näkyisi kauniisti alkaessaan rakentua, ja omaisi tarvittaessa myös laajenemisen mahdollisuudet. Suunnittelualue on peltoa, mutta sijainti on silti perusteltu. Se on paitsi kunnallistekniikan, myös valokaistan vieressä, kylän palvelut ovat kävelymatkan päässä, alueella on entisestään perinteisiä pohjalaisia rakennuksia, alue sijoittuu molemmin puolin kulkuväylää, alue tulee näkymään kauniisti eri suuntiin, ja sillä on laajentamisen mahdollisuuksia tarvittaessa. Suunnittelualue viettää molemmilta reunoiltaan jonkin verran alueen keskikohtaan, mikä voidaan huomioida esim. tien sijoittamisena matalimpaan kohtaan.

Perinteinen pohjalainen rakentaminen ei sijoitu metsään. Se sijoittuu metsien reunoille ja kumpareille - tai sitten jokivarsiin tai tienvarsiin molemmin puolin kulkuväylää peltojen keskelle. Pohjalaistalojen kukoistuskaudella metsät olivat vähissä, kun ne käytettiin tervanpolttoon, valtakunnan laivanrakennukseen, tai kotitarpeiksi - vielä vanhoissa valokuvissa voi nähdä, että talot ja kylät ovat usein melkoisen aukeassa ympäristössä. Pihapuita uudelle asuinalueelle toki istutetaan, ja ne kasvavat omaan tahtiinsa kuten aina ennenkin.

Gunilla Lång-Kivilinnan kirjallisuutta

Suunnittelijaksi Gunilla Lång-Kivilinna

"Koto eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan" -hanke sai määräaikaan mennessä kolme tarjousta em. alueen maankäytön suunnittelusta ja rakennustapaohjeistuksen tekemisestä. Kitinojan kyläseura ry:n kokouksessa todettiin, että parhaiten tarjouspyynnön kriteerit täytti Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy:n antama tarjous. Gunilla Lång-Kivilinnalla on erityisen hyvä asiantuntemus pohjalaisesta rakennusperinteestä sekä aikaisempaa kokemusta saman tyyppisten asuinalueiden suunnittelusta. Lisäksi hän asuu siirtoprojektina toteutetussa pohjalaistalossa Stundarsissa, joka on esikuva Kitinojan projektille - joten hänen tuntumansa aiheeseen voi sanoa olevan sataprosenttinen. 

Gunilla Lång-Kivilinna aloittaa työt juhannuksen jälkeen. Juuri nyt on oikea aika ottaa yhteyttä, jos oma koto Kitinojan pohjalaiskylässä kiinnostaa - nyt on mahdollisuus sisällyttää oma uudistalo tai oma hirsiensiirtoprojekti suoraan alkuperäiseen suunnitelmaan niin, että pääsee vaikuttamaan tulevan asuinympäristönsä luonteeseen ja omien rakennustensa sijoittumiseen alueella. Tonttien koko tulee vaihtelemaan, mutta kovin pieniä niistä ei tehdä - päärakennukselle sekä pihapiirin muille rakennuksille ynnä kryytimaalle ja muille toiminnoille jätetään tilaa tarpeiden mukaan.


Toki on koko ajan muistettava, että maankäyttösuunnitelman valmistuttua prosessin jatko siirtyy Seinäjoen kaupungille asemakaavoitusta varten - ja vasta sen valmistuessa itse rakentaminen tulee mahdolliseksi. Mitä enemmän hankkeessa on vakavasti suhtautuvia rakentajia jo tässä vaiheessa, sitä nopeammin prosessin voi odottaa etenevän maankäyttösuunnitelman valmistumisen jälkeen myös kaupungin taholla. 

12. Eteläpohjalainen talo facebookissa

 
Eteläpohjalainen talo

Mainosta myös omaa sivuasi

Facebook on varsin hyvä kanava keskustelulle ja mielipiteiden vaihtamiselle. Tällä sivulla voi helposti osallistua jutusteluun ja esimerkiksi ottaa kantaa siihen, millainen perinteinen pohjalaistalo ylipäätään on. Mikä erottaa perinteisen pohjalaistalon muista taloista? Miten sellainen on rakennettu, ja mistä materiaaleista? Mitä siinä on ehdottomasti oltava? Mikä siihen ei kuulu  missään tapauksessa? Näkökulmia on monesta eri vinkkelistä, ja ne kaikki kiinnostavat.

Kaikkien fb-sivulla oman kommenttinsa 1.6.2011 mennessä esittäneiden kesken arvotaan Hannu Rinteen "Perinnemestarin Remonttikirja", joka perustuu TV:stä tuttuun Perinnemestari-sarjaan.

Keskustelusta ja kommentoinnista toivotaan löytyvän aineksia siihen rakennustapaohjeistukseen, joka Koto-projektissa luodaan Kitinojan perinteistä paikallista rakentamistapaa varten varatun asuinalueen taloille ja ulkorakennuksille.

9. Tutustumismatkan jälkipuintia

Malkakoskea

Matka Sulvan Stundarsista Vaasaan on suunnilleen sama kuin Malkamäeltä ja Kitinojalta Seinäjoelle - n. 20 minuuttia. Kitinojalta on lisäksi yhtä lyhyt matka myös Lapualle, joka on toinen Etelä-Pohjanmaan kasvukeskuksista. Sulvan omat palvelut ovat hyvät, on mm. ravintola, pankki, koulu, päiväkoti, kauppa - ja kirkko. Kitinojalla on mm. oma koulu, kirkko sekä päivittäistavarakauppa jonka palveluihin kuuluvat myös myymäläauto, lääkevarasto, asiamiesposti, polttoainemyynti sekä kotiinkuljetuspalvelut. Kitinojan viereisessä Halkosaaren kylässä on mm. äskettäin laajennettu koulu ja samassa tilassa toimiva päiväkoti, kaksi ryhmistä, neuvola, nuorisotilat, grilli sekä pankki. Tätä sopii miettiä, jos epäilee että Kitinoja olisi jollain tavalla "syrjässä". 

Talkoohenki kukoistaa sekä Stundarsissa että Kitinojalla. Kitinojan kyläseura toimii kyläläisten omaehtoisen ja aktiivisen kehittämisen organisaationa. Hankkeina on toteutettu esim. kylätalo urheilusaleineen ja kerhotiloineen, jääkiekkokaukalo, jalkapallo- ja pesäpallokenttä, Hietasaaren valaistu pulkkamäki ja uimaranta laitureineen, sekä veneluiska Kyrönjokeen. Käytössä on myös monikymmenkilometrinen valokuituverkko, joka mahdollistaa toimivat tietoliikenneyhteydet sekä kyläyhteisön toimintojen organisoinnin ja kattavan paikallistiedotuksen. Harrastusmahdollisuuksien ja vapaa-ajan vieton suhteen Malkamäki ja Kitinoja ovat lähietäisyydellä kaikesta, mitä kukin omakseen tuntee. 

Alajokilakeutta

Pohjanmaan rannikolla Stundars rajautuu Söderfjärdeniin, joka on yksi maailman parhaiten säilyneistä meteoriittikraatereista. Söderfjärdeniä on kuivatettu jo 1700-luvulla, mutta 1900-luvun alussa aloitettiin valtava kuivatushanke, joka valmistui vuonna 1927. Ympäröivät kylät saivat suuria lisäalueita, maata äestettiin ja Söderfjärdenistä tuli latojen valtakunta. Vastaavasti Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoella pantiin alulle jo v. 1786 Ruotsin valtakunnan suurisuuntaisin suonraivaushanke, joka jatkui 1900-luvulle asti. Se Ilmajoen alajokimaisema, joka nykyään tunnetaan eteläpohjalaisena lakeutena, kuokittiin miesten ja naisten käsivoimilla - ja rajaa Kitinojan kylää lakeuden länsilaidalla. Latomerestä on kummallakin alueella jäljellä enää rippeitä. Söderfjärdenin alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi, samoin Ilmajoen Alajoki. Kitinojan ja Malkamäen kylät sijaitsevat lisäksi valtakunnallisesti arvokkaaksi luokitellussa Kyrönjokilaakson kulttuurimaisemassa.  

Tutustumismatkan jälkipuinnissa keskusteltiin Koto-projektin tavoitteista myös Seinäjoen kaupungin näkökulmasta. Kaupungilla on projektin myötä mahdollisuus nostaa imagoaan eteläpohjalaisen kulttuuriperinnön kohottajana, tiiviin ja matalan ekologisen puurakentamisen tukijana, sekä mallikelpoisen vaihtoehtoasumisen mahdollistajana. Projektin kohderyhmä ei halua asua kaupunkikeskustassa joten projekti ei vaikuta keskustan asukkaiden lukumäärään - mutta voi vaikuttaa siihen, että kaupungilla on esittää kohderyhmän toivomia vaihtoehtoja omien rajojensa sisällä. Edetessään projektin saama huomio saattaa lisääntyä, ja jos kaupunki osaa olla ovela, se osaa hyödyntää myös tämän huomion. Asukaslähtöinen kyläsuunnittelu on maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua osallistumista ja käytännön demokratiaa. Parhaat tulokset saavutetaan, kun vapaamuotoinen ja virallinen suunnittelu tukevat toisiaan. 


Seinäjoen kaupunki on hakemassa valtakunnalliseen kansalliseen kaupunkipuistoverkostoon vyöhykkeellä, joka ulottuu Törnävältä Kitinojalle ja Malkakoskelle. Kansallinen kaupunkipuisto velvoittaa kaupunkia vaalimaan alueen kulttuurihistoriallisia ja luonnonmaisemallisia arvoja. Ympäristöministeriön ylitarkastajan Jukka-Pekka Flanderin mukaan Seinäjoenkin täytyy vielä täydentää hakemustaan kaavasuunnitelmilla, jotka kertovat arvojen säilyttämistahdosta. 

Koto-projektin ohjausryhmässä olevan arkkitehdin Airi Kentalan sanoin "vaikka ymmärsinkin jo aikaisemmin, mitä projektilla tavoitellaan, nyt ymmärrän sen vielä paremmin". Tämä pätee varmasti koko Stundarsissa vierailleeseen ryhmään. Stundars toimii silmien avaajana. Vahinko, ettei mukana ollut yhtäkään Seinäjoen kaupungin kaavapuolen edustajaa - onni, että heitä on projektin ohjausryhmässä! 

8. Tontit ja rakentamismääräykset Stundarsissa

Tähän saakka Stundarsin perinnetaloalue on kehittynyt asukkaidensa tahdonvoimalla. Kaava ja siihen sidottu rakennusjärjestys on saatu vasta hiljattain, ja turvaa nyt merkittävällä tavalla alueen erityisyyden säilymisen. Vielä äsken sinne ehti nousta myös muulla kuin perinteisellä rakentamistavalla toteutettuja rakennuksia. Näimme esimerkin - se oli varsin mukavan näköinen, tavallinen uudistalo, mutta selvästi väärässä ympäristössä. Lupaa sen rakentamiselle oli perusteltu sillä, että "perinnetalona" se sopii ympäröivään maisemaan. Oli kuitenkin kaikkien nähtävissä, etteivät erkkerit, ulokkeet, alumiini-ikkunat, mittasuhteet, materiaalit jms. olleet laisinkaan sitä, mitä ympäristön muissa taloissa. Pelkkä punainen väri ja valkoiset vuorilaudat, tai talofirman markkinoinnissaan käyttämä termi "perinnetalo", eivät tee talosta perinteiseen pohjalaiseen miljööseen sopivaa.

Kaavassa oleville tonteille saa Stundarsissa ainoastaan siirtää vanhoja, hirsirakenteisiä pohjalaisrakennuksia. Täysin uusista materiaaleista tehtyjä rakennuksia ei hyväksytä. Tontilla on oltava vähintään kolme rakennusta ja pihapiireistä pyritään  muodostamaan suljettuja. Rakennusten ulkoväreiksi hyväksytään ainoastaan perinteisiä maaleja, keittomaaleja - punamultaa sekä okraa ynnä valkoista. Tontit ovat 2000-3000 -neliöisiä eli riittävän suuria kaikille pihapiiriin kuuluville rakennuksille sekä puutarhoille ja muille toiminnoille. 

 Alue on savipohjaista entistä peltoa, jossa peruskallio on metrien syvyydessä. Jokainen talo on perustettu huolellisesti. Matalat rakennuspaikat on korotettu notkosta muuta maastoa ylemmäksi. Pohjia on täytetty soralla ja siirtomaalla. Alkuperäinen kivijalka tuodaan rakennuksen mukana ja käytetään uudelleen. Perustuksessa alimpana voi olla harkkoja, mutta vanhat perustuskivet asetetaan paikoilleen harkkojen päälle niin, että päälle näkyy vain vanha kivijalka. Numeroitu hirsikehikko kootaan kivijalan päälle. Vanhat ikkunat ja ovet on säilytetty aina, kun se on ollut mahdollista. Jos on tarvittu uusia, ne on teetetty samanlaisiksi kuin alkuperäiset. 

Siirretyt hirsitalot ovat uudessa paikassa uudistalon rakentamista, ja niitä koskevat samat määräykset kuin uudisrakentamista yleensä. Riippuen paikallsista viranomaisista joitain oikkeuksia voi olla mahdollista neuvotella. Stundarsissa siirtoprojekteja ei lueta uudisrakentamiseksi vaan peruskorjaukseksi. Asukkaiden mielestä taloja voi verrata museorakennuksiin, joita ei voi, eikä saa pilata moderniin rakentamiseen tarkoitetuilla rakennusmääräyksillä. Mustasaaren kunta arvostaa Stundarsia eikä tyrkytä sinne uusimpia rakennusmääräyksiä. Stundarsissa pätevät omat määräykset. 


Mitä tulee matalanergia- ja nollaenergiarakentamiseen, pitäisi tukea Panu Kailan näkemyksiä terveellisestä rakentamisesta ja käyttää järkeä. Poikkeuksellisia taloja ei saa pilata yleispätevillä määräyksillä. 1970-luvulla oli sama tilanne: energiakriisin vuoksi tuli lisäeristämisvaatimuksia, joiden ongelmat tulivat esiin vasta myöhemmin. Yleensäkään seinien paksu lisäeristäminen ei ole hyödyllistä, koska seinien läpi ei vuoda niin paljon lämpöä. Metrin vahvuinen seinä ei paranna lämmönpitävyyttä. Lisäeristys kannattaa paremmin yläpohjassa. Tuuletus toimii, kun poltetaan puuta takassa tai avataan ikkunaa kesällä. Täydellistä ilmastointilaitteistoa ei ole missään Stundarsin taloista.

Stundarsissa siis käytetään perinnerakentamiseen soveltuvia menetelmiä ja materiaaleja. Seinät eristetään ulkopuolelta hengittävin materiaalein, ulkovuoraus tehdään laudoittamalla alkuperäsien mallin mukaan, muovia ja pinnat sulkevia materiaaleja ei käytetä edes sisämaalaus- tai tapetointivaiheessa. Ikkunat ovat ulkolaudoituksen kanssa linjassa, eivätkä jää syvänteeseen. Sisäpuolella sen sijaan on ikkunalautasyvennys, jolle voi sijoittaa vaikka ruukkukasveja. 

Landgärdsien kuistilla

Kuisteja oli monessa paikassa suurennettu ja komistettu alkuperäisestä, mutta tyyliin täysin sopivalla mallilla. Carl-Erik Forth puolusti myös avokuistia perinteisenä ratkaisuna, joka tulee maksamaan paljon vähemmän kuin iso, runsasikkunainen suljettu kuisti. 

Lämmitysmuodot vaihtelevat. Eteiskaappeihin tai esim. uuninpankkokaappeihin on mahdollista piilottaa tekniikkaa, jos sitä on. Esim. Bergströmeillä on maalämmitys, jonka tekniikka on sijoitettu kuistille seinäkaappiin. Sieltä lämpö johdetaan lattialämmityksenä taloon. Esim. Johan Smedsillä oli aikaisemmin öljylämmitys ja pannuhuone ulkorakennuksessa - nyt sinnekin on asennettu maalämpö ja länsipäätyyn on ilmestynyt ilmalämpöpumppu. Ilmalämpöpumput ovat rumia, pitävät ääntä ja niitä on huollettava säännöllisesti, mutta niitäkin siis on tällä hetkellä. Aurinkopaneeleista keskustellaan. Niitä ei haluta katoille eikä seinille, mutta esim. puutarhassa maan tuntumassa ne eivät näkyisi häiritsevästi.

Varsinaisen lämpöjärjestelmän lisäksi kaikissa nähdyissä taloissa oli perinteinen pohjalainen avotakka. Ehkä enemmän tunnelman kuin lämmittävyyden vuoksi, vaikka niiden sisällä on osittain myös varaavia rakenteita. Kaikkien takkojen kyljessä oli myös uuni ja rautahella. Jos sähkö jostain syystä lakkaa toimimasta, ruoanlaitto ei tyssää ainakaan siihen. Jotkut käyttävät niitä säännöllisesti, toisille ne ovat asiaankuuluva yksityiskohta ja vaihtoehto tarvittaessa. 

Tommy ja Sara Bergströmin uutuuttaan hohtava pohjalaistakka

Kaikissa taloissa on liesituulettimet ja koneellinen ilmanvaihto märkätiloissa. Muissa paitsi näissä tiloissa on mahdollista toteuttaa painovoimainen ilmanvaihto. Paras vaihtoehto olisi sijoittaa märkätilat erillisiin ulkorakennuksiin. Suihkukaapin käyttäminen mahdollistaa hengittävät materiaalit myös pesutiloissa niin, että turhaa laatoitusta voi vähentää.

Useissa pihapiireissä on enemmän kuin vaaditut kolme rakennusta. Missä rakennukset eivät kokonaan sulje pihapiiriä, siellä on saatettu rajata pihaa puuaidoin. Eräässäkin pihassa koko pihapiiri oli suljettu sekä rakennuksin että puuaidoin niin, että koirat saivat olla vapaasti tontilla pääsemättä portista karkuteille. Yksi pihapiirin muista rakennuksista saa olla esim. "syytinkitupa", jolloin samassa pihapiirissä voi asua kaksi taloutta. Syytinkitupaa voidaan käyttää myös vieraiden majoitustilana tai muussa tarkoituksessa. Erään pitkän aittarakennuksen koko yläkerta oli lämmintä asuinhuonetilaa. Alaosassa oli portti ja varastotiloja. 

Tämän perheen koirat pysyvät tallessa umpipihassa

Autoja ei ajeta porraspäähän tai pihoihin, vaan ne jätetään laidalle, ulkorakennuksiin sijoitettuihin autotalleihin tai portteihin. Tiet eivät ole asvaltoituja eivätkä korotettuja, vaan sorapintaisia ja matalalla rakennuksiin nähden. Ulkovalaistusta kartettiin aluksi, mutta myöhemmin päädyttiin valopylväisiin, joiden malli soveltuu alueen henkeen mahdollisimman hyvin. Postilaatikot, roskakatokset jms. on suunniteltu samalla tavoin.

Stundarsin perinnealueelle kaikkineen - siis myös museoalue mukaanluettuna - on siirretty yli sata rakennusta. Lähes jokainen niistä on purettaessa osoittautunut ennenkin siirretyksi. Osa on nyt jopa neljättä kertaa uudessa paikassa. Perinteisellä tavalla rakennettu hirsitalo on niin ekologinen, että se on mahdollista ottaa mukaan, kun muuttaa! Kuitenkin, kun joku on muuttanut Stundarsista ja myynyt talonsa, hän on saanut siitä huippuhinnan. Myyntivaiheessa asuntojen neliöhinnat ovatkin samaa luokkaa kuin Vaasassa, mikä on poikkeuksellista näinkin etäällä kaupungista olevalla maaseutualueella.