Maaseutuasuminen ja kylien bisneskeissit
Sanoilla on merkityksensä vallankäytössä. "Haja-asutus" viittaa hajalla tai rikki olemiseen, tehottomuuteen ja lievään perifeerisyyteen. Sana "maaseutu" mielletään usein pelkiksi luonnonvaroiksi ilman ihmisiä, kehityksen nollatasoksi, maataloudeksi tai romanttiseksi maisemaksi. "Kylä" on tullut ruotsinvallan jälkeen lakitekstiin käsitteenä ensimmäisen kerran vasta kolme vuotta sitten (MRL 44§, 2009-). Sana "erämaa" on tulossa paikkatietoterminä Etelä-Suomeenkin. Sillä tarkoitetaan alueita, joilla ei ole asutusta - siinä tapauksessa erämaa on saapumassa myös Inkooseen?
Asuminen on tapa, jolla ihminen ilmaisee arvojaan. Suunnittelussa, lämmitysratkaisujen tekemisessä, rakentamisessa ilmaistaan niitä arvoja, joita pidetään tärkeinä. Asumisen tavan valinta on puolison ja ammatin valinnan jälkeen ihmisen kolmas iso valinta elämässä. Ilmaisuilla ja sanoilla kuten "to be" = olla, "bo" = asua, "bauen" = rakentaa, viljellä, on suora yhteys talonpoikaisuuteen. Se joka viljelee maata ja kasvattaa eläviä, rakentaa pystyjä rakennuksia ja elää maan päällä, on boor, bonde, tai bauer. On osattava asua, jotta osaa rakentaa (ja kaavoittaa). Perustuslaissa todetaan asumisen ja liikkumisen vapaus.
Entä paikka? Jokainen paikka on filosofisesti yhtä arvokas. Jokainen paikka on maailman keskipiste. Jokainen paikka on erilainen. Asuminen ja rakentaminen perustuvat paikkoihin; arkkitehtuuri on paikkojen luomista. Ihmisen biologiassa paikka on reviiri ja luonnonsuoja, josta voi nähdä tulematta nähdyksi. Kylä on paikasto. Hyvä asuinpaikka on etelärinteellä tai kumpareella, pellon ja metsän rajalla tai veden äärellä, lähellä kaivoa, lähdettä tai vesijohtoa. Se on pinta-alaltaan riittävän iso, ja sisältää puustoa ja puutarhaa. Siinä on tieyhteys, ja se sijaitsee siten että naapurin valo näkyy. Pellolle ei pitäisi rakentaa. Talonpojan silmä tunnistaa maisemasta hyvät asuinpaikat - usein myös ladonpohjat ovat sopivia.
Mikä on kylä? Se ei ole "maarekisterikylä", vaan ihmisten yhteisen toiminnan pienin yksikkö. Kylän rajat ovat ne, miksi ihmiset ne kokevat. Kylässä toteutuu vastavuoroisuus, esim. naapuriapu ja talkoot. Alueyksikkönä kylä itseorganisoituu kyläyhdistykseksi. Kyliä ei pidä kaavoituksessa luokitella "kehitettäviin" - viranomaisille ei ole annettu valtaa määrätä asuinpaikkoja ja kehittämisen kohteita. Valta on annettava ihmisille.
Isojako hajotti ryhmäkylät. Maareformit torpparivapautuksesta asutustiloihin sijoittivat talot biomassan ääreen. Nykyisin suomalainen kylä on hajakylä. Väki on vähentynyt maa- ja metsätalousteknologian ja kaupan rakenteen muutoksen takia.
MAL-verkosto on ideologinen keskittäjä: http://www.mal-verkosto.fi/
Seppo Junnila ja Jukka Heinonen ovat tutkimuksessaan osoittaneet, että maaseudulla asuvien hiilijalanjälki on pienin kaikista suomalaisista:
Kimmo Koski on vuonna 2008 esittänyt saman asian toisin, luoden propagandistisella tavalla päinvastaisen tuloksen, jonka perusteella maallemuutto tuottaa kunnalle tappioita. Väite perustuu vain tähän yhteen tutkimukseen:
Tutkimuksen sivulla 29 esitetyissä menojen ja tulojen suuruusluokissa on maanmyyntituotoilla pelaten käännetty kustannukset plussan puolelle unohtaen maanhankintakulut jms.
Kyläkaavoitus on liiketoimintaa. Jos kymmenen vuoden aikana rakennetaan 45 uutta taloa, niin investointi on 45 x 300 000 € = 15 miljoonaa euroa yhteen kylään. Lisäksi verotulot max 90 henkilöä x 30 000 € x kunnan veroprosentti 20 = verotuloa 540 000 €. Kyläkoulu säilyy, ja kylätalo pysyy kunnossa ja käytössä.
Kylien liiketoiminnan muodot
Kylätalot tuotteistettuna, kylien vesihuolto-osuuskunnat, kesäteatterit, tanssipaikat, hoivapalveluyritykset, kotiapu + osuuskuntaratkaisu, yrittäjän pyörittämä siivousrinki, yksityinen päivähoito, matkailukohde + matkailuverkosto, kylä- tai mökkitalkkari, kylän palvelupäivä (Lusin malli), markkinat, kesätori, rompetori, rallin pikataivalpalvelut, luontoliikuntapaikkojen hoito, brändi (Teijo, Kukko, Lännen, Alpua...), lehti, joululehti, tuulimylly, siirtolapuutarha, omakotitalojen rakentaminen, teiden hoito työyhtymänä, lämpöyrittäjyys (hake ja biokaasu), musiikkileirit, tanssikurssit, taidekurssit, monipalvelupisteet, laajakaistaosuuskunta, kylän kehitysyhtiö (esim. Vuolenkoski Oy), huutokauppakamari kylätalolla...
Johtopäätös: kylätoiminnan seuraava askel on neuvotella niin, että kylän liiketoiminnalle avautuu tilaa. Tarkoitus ei ole, että kyläyhdistys ryhtyy itse yrittäjäksi, koska talkoilla ei voi yrittää. Kun jotakin asiaa toteuttaa toiminimi, yritys, osakeyhtiö tai osuuskunta, se asia on pysyvästi ratkaistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti