22. Bruno Eratin luento Seinäjoella

(seminaarissa tehtyjen muistiinpanojen sekä Bruno Eratin toimittaman artikkelikopion pohjalta *)

Kestävää arkkitehtuuria paikan hengessä

Eero Paloheimo on usein tuonut esille, että ekologian kannalta jokainen talo on aina harmi, koska se vie osia elävästä luonnosta - ekologisin talo on talo, jota ei tarvitse rakentaa! Toisin sanoen, pitäisi ensisijaisesti hyödyntää olemassaolevaa rakennuskantaa, ennen kuin lähdetään suunnittelemaan uutta.

Kun aikoinaan mietittiin, millainen modernin, energiatehokkaan talon tulisi olla, Bruno Erat tuli siihen tulokseen, että sen ydin pitäisi olla vanhan mallin mukaan, esimerkiksi kuten kota tai jurtta, jossa tulipesä sijaitsi keskellä ja ihmiset asuivat sen ympärillä. Tai kuten vanha talo, jossa oli keskellä iso muuri ja tupa ja kamari muurin kummallakin puolella. Vanhoissa taloissa näkyi myös se viisaus, että kaikkia tiloja ei ollut tarpeen lämmittää, vaan osa huoneista oli talvisin kylmänä ja niitä lämmitettiin vain tarpeen tullen.

Erat loi puutalon, jossa ison sydänmuurin toisella puolella on keittiö ja toisella puolella olohuone.  Se on lämmin alue talon sisällä. Sisätilojen ulkokehä puolestaan toimii suojavyöhykkeenä ulkotiloja vastaan pohjois-, länsi- ja osittain itäpuolella.  Eteläseinissä on aurinkokeräimiä, ja talo on istutettu rinteeseen mahdollisiman pehmeästi ja luontoa säästäen.  Seiniä kiertävät köynnökset, ja katolle on luotu edellytykset ketokasvillisuudelle, eli on tarjottu luonnolle tilaisuus ottaa osa rakennuspinta-alasta takaisin haltuunsa. isäksi talon tulisi itse tuottaa energiaa asukkaidensa tarpeisiin.

Uusiutuvan energian käytössä puuhella on todella hieno laite.  Hyvin eristetyssä talossa sen antama lämpö voi riittää sekä keittämiseen että tilan lämmittämiseen. Talon yhteyteen rakennettu viherhuone on toinen asumisen laatua parantava ja samalla energiaa säästävä ulottuvuus. Se toimii suojavyöhykkeenä, oleskelu- ja viljelyalueena sekä aurinkoenergian passiivisena hyödyntäjänä. Se tarjoaa olosuhteet, "kuin asuisi Välimeren rannalla". lämpötilojen osalta, mutta luonnonvalo on tietysti Suomen ilmaston mukainen.

Inkoossa sijaitseva vanha puutalo, joka sai uuden, ekologisin periaattein rakennetun siiven, osoittaa miten uusi ja vanha voivat elää hyvässä sovussa, ja luoda uusia sekä tilallisia että pienilmastollisia olosuhteita, jotka ovat lähtökohtaa tuntuvasti parempia. Se, miten taloa lähestytään ja miten talo lähestyy tulijaa, alkaa jo kaukaa pääovesta ja on paikan henkeä luova tekijä. Kun rakennettu ympäristö ja luonto ovat sovussa keskenään, ne tukevat toisiaan.  

Bromarv, pieni ekokylä keskellä kylää

Monet ekokylät on rakennettu kauaksi infrastruktuurista ja palveluista, mikä tuo riippuvuutta henkilöautoista. Tässä tapauksessa se sijaitsee keskellä kylää, jossa ovat myös mm. satama, kirkko, pankki, koulu, tori, pienet kaupat ja kahvilat.  Bromarv on pieni kylä, jossa asuu  nykyisin n. 600 ihmistä, mutta jonka väkiluku kasvaa kesäisin n. 5000:een. Bromarv kärsii monen maalaiskylän tapaan väestönkadosta.

Ekokylän suunnittelussa oli pyrkimyksenä hyödyntää rakentamattomaksi jäänyt peltoaukeama tavalla, joka liittyy mahdollisimman luontevasti kyläraitin varrella olevaan rakennuskantaan.  Tärkeinä tekijöinä olivat rakennusten mittakaava, muodot ja rytmitys, sekä ikkunat, materiaalit ja värit. Tavoitteena oli liittää uudet rakennukset olemassa olevaan kyläkokonaisuuteen ja luontoon niin kuin se olisi ollut paikallaan jo kauan. Ekokylän tavoite oli luodan nuorille ja ikääntyneille asukkaille edullisia asuntoja sekä houkutella myös ulkopuolisia asukkaita, ja näin luoda uusia toimintamahdollisuuksia ja taata koulu sekä muuta palvelut - toisin sanoen tuoda uutta elinvoimaa ja toivoa kylään. 

Ekokylässä on paikalla rakennettuja, kaksikerroksisia puutaloja, -minikerrostaloja ja paritaloja apurakennuksineen. Ekokylällä on hakkeella toimiva lämpölaitos, jonka katto muodostaa yhtenäisen aurinkokerälinkentän. Haketta hankitaan jätepuuna lähiympäristössä olevista metsistä. Kylässä on myös biologinen vedenpuhdistamo ja pieni lampi, johon puhdistettu vesi ohjataan, sekä viljelyalueita kaikille halukkaille. Viljelmien kasteluvetenä käytetään kierrätettyä vettä. 

Onko hirsitalo menneiden aikojen rakennus? 

Voidaanko rakennus edelleen tehdä hirrestä? Tämä on energiatehokkuuskysymys., jonka taustalla ovat Suomen rakentamismääräysten vaatimukset. On selvä, että perinteisen hirsirakennuksen seinän vahvuus ei sinänsä täytä uusia energiatehokkuusvaatimuksia. On todettu myös, että hirsirakennuksessa on parempi sisäilma, ja tähän on useita syitä. Yksi on psykologinen - puu koetaan tuttuna, miellyttävänä, luontevana ja perinteisenä. Se liittyy meidän kulttuuriimme. Sitten hirrellä ja puulla on tutkitusti hyviä ominaisuuksia kosteuden tasaajana kosteuden vaihdellessa, se pystyy sitomaan ja luovuttamaan kosteutta ilmasta tai siirtämään sitä pinnalta toiselle. Jos lähdetään siitä, että puupintaa ei ole käsitelty väärin (tuhottu sen ominaisuuksia väärällä käsittelyllä), se toimii erinomaisesti. Rakennuksen hengittävyys ei tarkoita sitä, että rakennus vuotaisi. 

Hirsirakentaminen sopii terveydellisistä syistä, sekä kulttuuriperinteeseen liittyvistä syistä. Ratkaisevan tärkeää on, että rakennuksen tarvitsema energia tuotetaan ympäristöystävällisellä tavalla, jolloin hirsirakentaminen on edelleen järkevää ja mahdollinen rakentaa. Kesäkuussa päivittyvien uusien energiatehokkuusvaatimusten myötä tullaan kysymään energian kulutuksen lisäksi myös sitä, millä kulutettava energia tuotetaan - tämä on terve suunta. Primäärienergia huomioitaessa eristepaksuus ei enää ole niin ratkaiseva, ratkaisevaa on kälytetyn energian todellinen ympäristövaikutus.

Esimerkki hylätyn hirsitalon elinkaaren pitenemisestä

Degerbyn kylässä, lähellä Inkoota, sijaitsi komea hirsitalo. Viimeiset asukkaat olivat lähteneet talosta 1950-luvun puolivälissä. Nuoriso oli majaillut talossa, mutta ei ollut  pahasti hajottanut paikkoja. Vesikatto ja ulkoverhous olivat ehjät, jopa koristeelliset ikkunat olivat säilyneet. Sisäpuoliset palkit,kattotuolit ja lattialankut olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Graniittisokkelin päällä makaavat puuosat olivat osin kärsineet kosteudesta. Seinähirret olivat paksuudeltaan 150 mm ja puulankut 50 mm. Talon pinta-ala oli n. 15 x 10 m ja huonekorkeus 3,30 m. Vanhimmat puussa löydetyt merkinnät viittasivat 1700-lukuun asti. 

Talo haluttiin siirtää uudelle paikalle, asiakkaan tontille meren rantaan. Rakennuslupahakemuksen valmistelun yhteydessä eteen tuli ongelma, miten osoittaa uudelle paikalle pystytettävän hirsitalon energiatehokkuus. Tarkoituksena kun oli uusiokäyttää myös vanhat hyväkuntoiset ikkunat koristelautoineen. Uudelleen pystytettyyn taloon haluttiin rakentaa vanhan mallin mukaan kaksi hormiryhmää, joissa olisi kanavat kaikkien huoneiden kaakeliuuneja, keittiön puuhellaa ja luonnonmukaista (painovoimaista) ilmanvaihtoa varten. Märkätilojen ilmanvaihtoa haluttiin tehostaa tarpeen mukaan avosiipipuhaltimilla. 

Ulkoseinien rakennetta pohdittiin yhdessä paljon hirsitaloja siirtäneen kirvesmiehen kanssa. Hänen hyväksi todettu ratkaisunsa oli parantaa pellavatilkityn hirsiseinän tuulensuojaa 25 mm:n puukuitulevyllä ja asentaa samanlainen levy myös sisäpuolelle, molemmat suoraan hirsiseinään kiinnitettyinä. Joustavat puukuitulevyt pystyvät mukautumaan hirsitalon painumiseen ja kosteusvaihteluihin, vanhat hirret saavat jatkossakin elää lähes samoissa olosuhteissa kuin ennen vanhaan, ja ulkoseinän hyvät perusominaisuudet säilyvät. 

Ulkoseinien kautta pakenevaa lämpömäärää ei näillä lähtökohdilla ja ratkaisuilla voisi lisäeristeillä ja ilmanvaihdolla kompensoida. Sen sijaan ala- ja yläpohjarakenteet pystyttäisiin eristämään paremmin kuin mitä määräykset edellyttivät. Tämä ei kuitenkaan riittäisi, vaan tarvittaisiin vielä muita keinoja, jotta rakennus sataisiin hyväksytylle energiatehokkuustasolle.  Ratkaisu löytyi lämmön tuoton puolelta. Kohennettujen energiatehokkuusvaatimusten perimmäisenä tarkoituksenahan on säästää energiaa, jotta pienennettäisiin ympäristön rasitusta - pääasiallisesti vähentämällä CO2-päästöjä. Tähän päämäärään päästään myös käyttämällä sellaisia polttoaineita, kuten puu ja olki, jotka eivät aiheuta ylimääräisiä päästöjä, hyödyntämällä aurinko- tai tuulienergiaa tai asentamalla energiaa säästäviä lämmityslaitteita, kuten lämpöpumpun, joka käyttää esim. yhden osan sähköä ja kaksi osaa maahan tai vesistöön varastoitunutta aurinkolämpöä. 

Esimerkkitapauksessa lämmitetään tehokkailla kaakeliuuneilla ja lämpöpumpulla, joka ottaa lämpöä meren pohjasta. Näistä lähtökohdista laadittiin laskelma, jossa verrataan keskenään hirsitaloa ja samankokoista, kaikki määräykset täyttävää suoralla sähkölämmöllä toimivaa taloa. Lopputulos osoitti hirsitalon olevan hyvin edullinen kasvihuonepäästöjen suhteen. Rakennuslupaviranomaiset yhtyivät tähän perusteluun ja ehdottivat luvan myöntämistä.

Talo siirrettiin. Lähistöllä olleen puretun navetan kiilakivet siirrettiin talon sokkeliksi. Vanhat hirret pystytettiin niiden päälle. Vesikatto uusittiin, mutta itse vesikattorakenteet siirrettiin myös vanhasta rakennuksesta. Ikkunat omistaja kunnosti itse. Rännit jms. tehtiin vanhan mallin mukaan. Sisällä käytettiin vanhoja, kunnostettuja osia. Muuraukset toteutettiin perinteisellä tavalla. Puukuitulevyn päälle tuli vanhan tyylinen tapetti, malliltaan tyypillinen ko. aikakauden rakennuksissa. Valmis rakennus oli täyskierrätyksen tulos. 

Talon ominaislämmöntehosta tuli 28% suurempi kuin normin mukaisessa referenssitalossa. Mutta koska lämpö tuotetaan lämpöpumpulla ja tehokkailla puu-uuneilla, on talon ympäristövaikutus tuntuvasti pienempi kuin normin mukaisen referenssitalon.  Puun polttamisen osalta CO2-päästöt ovat neutraalit, ts. olemattomat, koska kasvava metsä sitoo puun polttamisen kautta vapautuneet hiilidioksidikaasut. Lämpöpumppu puolestaan hyödyntää veteen varastoitunutta aurinkoenergiaa. Ainoastaan lämpöpumpun käyttöenergia täytyy tuottaa sähköllä. Tällöin saadaan 3,5 kertaa enemmän energiaa talon käyttöön kuin mitä lämpöpumppu tarvitsee. Jos oletetaan, että talon peruslämpö, n. 2/3 lämmöntarpeesta, tuotetaan lämpöpumpulla, ja lisälämpö, n. 1/3 lämmöntarpeesta, tuotetaan puulämmityksellä, tarvitaan sähkötehoa n. 50 W/K. Vastaava luku sähkölämmitteisessä vertailutalossa on 209 W/K. Yhdistetyllä lämpöpumppu/puulämmitysjärjestelmällä varustettuna ko. vanha hirsitalo rasittaa ympäristöä vain noin neljänneksen siitä kuin vastaavankokoinen, sähkölämmityksellä varustettu rakennusmääräysten mukainen talo. 

Vanhan rakennuksen uusiokäyttö on kestävää rakentamista, kun se tehdään alkuperäistä henkeä kunnioittaen. Entä voidaanko nyt rakentaa jäljentäen esim. 1900-luvun alussa olleita taloja, voi olla keskustelun aihe. Bruno Eratin mielestä se on mahdollista, jos ne tehdään pieteetillä ja hyvin. Jos vain pinnallisesti - silloin ei. 

* ko. artikkeli "Onko hirsitalo menneiden aikojen rakennus?" julkaistu Rakennettu Ympäristö -lehdessä sekä Rakennusperinteen Ystävät ry:n Tuuma -lehdessä nro 1/2007