Onnistuneen kehittämisen edellytys on yhteistyö!
Matkalla oli mukana kymmenen henkilöä Etelä-Pohjanmaalta ja Pohjanmaan rannikkomaakunnasta. Matkalaisia yhdisti kiinnostus pohjalaiseen rakennusperinteeseen ja kulttuurihistoriaan. Kullakin oli omanlaisensa näkemys ja asiantuntijuus, ja jokaisella taustallaan laaja verkosto aihepiirin muita osaajia ja toimijoita. Kun tällainen ryhmä saa viettää neljä vuorokautta yhdessä, sen jäsenet ehtivät tutustua toisiinsa paremmin, näkevät ja kokevat yhdessä, ja voivat keskustella riittävän pitkään kaikesta mitä kunkin omaan työhön liittyy ja millaisia havaintoja kukin on matkalla tehnyt. Silloin pulppuaa ideoita, toiset tarttuvat niihin ja ideoita jalostetaan pidemmälle kunnes huomataan, että meillä on tässä kehittämisen avaimet yhteen ja toiseenkin jatkotavoitteeseen.
Oleellista oli olla yhtä mieltä siitä, että pohjalaisen rakennusperinteen alue ei rajaudu vain yhteen maakuntaan, vaan ulottuu laajemmalle. Oleellista oli, että haluttiin ylittää rajoja - kuntarajoja, maakuntarajoja, ja kielirajoja, jotka niin usein ovat hyvän kehittämistyön esteitä. Keskusteluissa toistui vahvasti halu pitää yllä nyt luotuja yhteyksiä sekä suomen- ja ruotsinkielisten pohjalaisten että hälsinglandilaisten kanssa. Se edellyttää avoimuutta ja säännöllistä keskinäistä tiedonvaihtoa, sekä hyvää ulkoista tiedotusta - vierailuja, osallistumisia, palavereita, ja päätöksiä erilaisista yhteisistä toimenpiteistä.
Matkaraporteissa, joita ryhmäläisiltä olen jälkikäteen saanut, korostuu yhteistyön merkitys entisestään. Jarl Nystrand Björköbystä: "Det som jag mest uppskattade var det stora samarbetsintresse som fanns både från svenska och finska Österbotten och från Sverige. Vi från svenska Österbotten och ni från finska Sydösterbotten kunde gärna ha mera kontakt för att utbyta erfarenheter, jag deltar gärna i fortsättningen." Matti Mäkelä Lapualta: "Matkamme hienointa antia oli erityisesti samanhenkisten ihmisten löytyminen kieli-, maakunta- ja seutukuntarajoista välittämättä. On tärkeää, että vaikka kaikki toimimme omilla tahoillamme, emme ole asian kanssa yksin. Kontaktit esim. Vaasan seudulla ovat tämän jälkeen aivan toisella tasolla." Riitta Jaakkola Nurmosta: "Työssäni Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaan rannikolla näen selvästi näkymättömän muurin. Tunnemme toisiamme ja toistemme komeaa rakennuskantaa aivan liian vähän, ja meillä on aivan liian vähän yhteyksiä ja hankeyhteistyötä keskenämme. Pohjalaistalo ei tunne kielirajaa, eikä maakuntarajaa. Opintomatka Hälsinglandiin oli yhteyksien kannalta merkittävä, verkostot tiivistyivät ja laajenivat. Nyt on tärkeää, että aito yhteistyö rakennetun ympäristön osalta käynnistyy toden teolla. Meidän pohjalaismaakuntien välillä ja mieluusti yhteistyössä naapurimaan kanssa."
 |
| Anita Storm, kuljettajamme Pertti Räty, Jarl Nystrand, Matti Mäkelä, Anette Hästbacka, oppaamme Åsemi Byström, Elof Granholm, Keijo Kitinoja, Terhi Pirilä-Porvali, Airi Kentala ja Taina Hautamäki - kuvan otti Riitta Jaakkola. |
Yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia
Löysimme paljon yhtäläisyyksiä Hälsinglandin ja pohjalaismaakuntien väliltä. "Perinteemme edustavat hyvin samankaltaisia alakulttuureja joita on mielenkiintoista peilata toisiinsa. On hyvä huomata myös samankaltaiset ongelmat rakennusperinteen sektorilla. Ennen kaikkea on hyvä huomata oman perinteemme vastaavuus ja hienous, josta meillä kaikilla kumpuaa halu edistää pohjalaistalojen säilymistä kotimaakunnissamme", sanoo Matti Mäkelä.
Mielenkiintoista oli tehdä vertailua myös eroista. "Det jag lagt märke till när det gäller våra allmogesnickare och dekorationsmålare, speciellt när det gäller Björköskåpen, är att snickerierna i våra skåp är betydligt mer utsirade än hälsingeskåpen där man saknade svarvningar helt. Våra dekorationer är också mer omfattande och detaljerade, däremot har vi aldrig haft väggmålningar i sådant omfång som där. Hos oss har allt arbete lagts ner på möbeldekorationer och bruksföremål som t.ex. fästmansgåvor", huomioi Jarl Nystrand. Kun hälsingeläistaloissa "se juttu" oli sisäinteriöörien koristemaalaus, meillä vastaava hienous löytyy pohjalaisesta talonpoikaisesta esineistöstä, joka on vuosikymmenten ajan ollut antiikkimarkkinoilla hyvin arvostettua ja halutuimman tavaran joukossa.
Hälsinglandissa tiedetään olevan tuhat vanhaa, tyypillisesti hälsingeläismallista taloa. Meillä ei kukaan tiedä, paljonko vanhoja pohjalaistaloja on jäljellä Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueella. Yhteiskunnallinen muutos vie koko ajan tilannetta siihen suuntaan, että vanhat talot katoavat maisemasta kiihtyvään tahtiin. Perusteellinen inventointi olisi tehtävä nyt, kun niitä vielä on. "Pitkäjänteinen työ maailmanperintöluetteloon pyrkimiseksi on nostanut omankin alueen tietoisuutta ja arvostusta Hälsinglandin rakennusperintöä kohtaan", toteaa Terhi Pirilä-Porvali. "Inventointi nostaisi meidänkin rakennustemme arvostusta niin omistajien kuin suuren yleisön keskuudessa."
Paitsi asumisen vaihtoehtona, arvostettu ja kunnostettu historiallinen rakennuskanta toimii myös elinkeinollisesti luovuuden kannustimena ja matkailullisena vetovoimatekijänä. Matti Mäkelä on poiminut asian ytimen palautteeseensa näin: "Hälsinglandissa ulkomaalaisten kävijöiden määrä on viime vuodesta kasvanut 30% ja toimijat pelkäävät, että heillä on positiivinen ongelma: heidän infrastruktuurinsa ei ehkä pysty vastaamaan tulevaan kysyntään, kun maailmanperintökohteeksi pääseminen on nyt todellisuutta".
Kohteisiin oli vaikea löytää, koska gps-laitteesta ei ollut hyötyä katuosoitteiden puuttuessa maaseudulta. Kartat jäivät puutteellisiksi, kun pienet tiet haarautuivat moneen suuntaan ja etenkin, kun matkaa tehtiin yön hämärissä ja kohde sijaitsi viimeisenä sivutien päässä. Suomessa jokaisella talolla on osoite ja koordinaatit. Hälsingland ei ole Ruotsissa tunnettu matkailumaakuntana, ja Suomessakin matkailu houkuttaa eniten pääkaupunkiseudulla ja Lapissa. Kuitenkin pohjalaiset matkailuyritykset ovat pitkälle kehitettyjä ja laatuluokitettuja, ja esimerkiksi niiden internet-näkyvyys on hyvää luokkaa. "Mielestäni maatilamajoitus Suomessa on edellä verrattuna Ruotsiin, sillä erilaiset laatukriteerit helpottavat matkailijaa jo etukäteen tietämään minkätasoisesta paikasta on kysymys", sanoo Terhi Pirilä-Porvali.
Terhi jatkaa: "Ruotsissa ollaan meitä edellä oman rakennusperinnön arvostamisessa, mutta heilläkin on ongelmia tietyissä kohteissa ja julkinen tuki rakennusperinnön ylläpitoon on pienentynyt. Tuloja on hankittava monipuolisesti eikä pelkkä perinteinen museotoiminta enää riitä tuomaan matkailijoita tarpeeksi kulujen kattamiseen. Toisaalta ihmiset tuntuvat niin meillä kuin naapurimaassakin arvostavan aitoja elämyksiä ja alueen alkuperäisiä nähtävyyksiä. Näitä kannattaa tarjota kauempaakin tuleville, jotka ovat jo ehkä moneen kertaan kiertäneet toinen toistaan muistuttavat huvipuistot ja kylpylät:"
Matti Mäkelä: "Meillä Suomessa, tilanteessa jossa valtio ja kunnat ovat luopumassa tai vähentämässä museoiden rahoitusta, ainut keino pohjalaistalojen säilymiselle on niiden käyttö. Valitettavasti pohjalaistalojen alkuperäinen tai nykyinen ympäristö on muuttunut usein sellaiseksi, että talojen säilyttäminen paikallaan on rakennusten säilymisen kannalta mahdotonta. On tehty uusia asuintaloja ja konehalleja vanhan talon seinään kiinni, jolloin siihen ei voi tulla uusia asukkaita. Yksityisillä ei ole varaa sijoittaa suuria summia rakennuksen kunnossapitoon, jollei hänellä itsellään ole sille käyttöä. Tämän vuoksi on ajateltava myös pohjalaistalojen siirtoja uudella tavalla, positiivisena asiana, jolla talot saadaan säilymään. Rakennusten siirrot kuuluvat pohjoisen havumetsävyöhykkeen hirsirakennusten ikiaikaiseen perinteeseen. Siirtoja voidaan tehdä tätä perinnettä jatkaen myös 2000-luvulla säilyttämällä ja käyttämällä materiaali uudelleen."
Ryhmä keräsi runsaasti esitemateriaalia ja kirjallisuutta, josta riittää tutkittavaa ja pohdittavaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Maailmanperintöprosessin eteenpäin viemiseksi toteutetut hankkeet ovat tuottaneet merkittävää näkyvyyttä jo ennen UNESCO:n statuksen saamista. Hälsingeläistalojen tuotteistaminen ja markkinointi ovat mallikelpoista toimintaa. Jarl Nystrandin sanoin: "Ytterligare det som vi saknar här var den marknadsföring som görs av dessa gårdar, någonting att ta efter här hos oss".
Tutkimuksen tarve
Keskusteluissa nousi useaan otteeseen esiin erityisiä seikkoja, joilla on merkitystä pohjalaisen rakentamistavan syntyhistoriassa. Sellaisia ovat esim. pohjalaiset kirvesmiehet, joiden maine tunnettiin sekä Suomessa että Ruotsissa ja jotka olivat haluttuja paitsi Ruotsin kruunun laivaveistämöillä, myös muilla rakennustyömailla. Kuulut pohjalaiset kirkonrakentajat rakensivat paitsi kirkkoja, myös taloja. Kiintoisaa oli miettiä, miten osaaminen ja vaikutteet kulkivat suuntiinsa aikana, jolloin historiallinen Pohjanmaa oli hyvien meriyhteyksien päässä Ruotsista - kun taas Suomi oli hankalien matkojen takana toisella suunnalla. Lahden yli solmittiin molempiin suuntiin paitsi työ- ja kauppasuhteita, myös avioliittoja ja sukulaisuussuhteita.
Hallinnollisesti koko historiallinen Pohjanmaa oli pitkään samaa aluetta Västerbottenin kanssa. Mitä kauemmaksi historiassa mennään, sitä tiiviimpiä ovat suhteet olleet aina Hälsinglandiin saakka - keskiajalla Korsholman linnalääni käsitti koko silloisen Pohjan maan, eli Pohjanlahden molemmin puolin sijaitsevat alueet sekä Hälsinglandin. Suuren Pohjan sodan loppupuolella vuosina 1713-1721 Suomesta ja Pohjanmaalta oli Ruotsissa suuri määrä pakolaisia. Sodan jälkeen kuvaavaa 1700-luvulle oli ammattimiesten, seppien, salpietarinkeittäjien ja käsityöläisten jatkuva virta Merenkurkun yli molempiin suuntiin. Nykyinen valtakunnan raja syntyi vasta Suomen sodan jälkeen vuonna 1809, eikä sekään katkaissut yhteyksiä. Sen jälkeen Pohjanmaa kuitenkin alkoi varsinaisesti yhdistyä muuhun Suomeen. Kielirajatkaan eivät ole aina olleet samanlaisia kuin tänään - Ruotsin puolella oli runsaasti suomenkielisiä, ja Pohjanmaan suomenkielisissä sisäosissakin tarvittiin usein ruotsin kieltä. Tutkimuksellisesti olisi mielenkiintoista jäljittää mm. käsityöläisten liikkumista ja koko laajan Pohjan alueen rakennusperinteen synty- ja kehityshistoriaa.
Mitä tulee hälsingeläisen rakentamistavan historiaan, talojen rakenteellinen kehitys tuli esiin lähinnä sivulauseissa.
Hälsinglandin ja Pohjanmaan kesken on tehty yhteisiä projekteja aikaisemminkin - nyt ruotsalaisten mielenkiinto ulottuu myös Etelä-Pohjanmaan puolelle, ja se on itse asian vuoksi hyvin tärkeää. Paras pohja kehittämissuunnitelmille voisi olla se, että ne perustetaan yhteiselle tutkimukselle.
