Samalla reissulla, kun kävimme Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, vierailimme myös Jari Vesasen ja Riitta Rantasen luona Sipoossa. Sillä tuli kruunatuksi muutenkin hyvä matka! Oli kovin kotoonen olo siinä pohjalaistuvassa istuskellessa, etenkin kun emäntä tarjosi meille oikiaa kropsua ja itse viljellystä luomumansikasta tehtyä hilloa. Niitä pistelimme poskeemme hyvällä halulla eli "kura suupiälistä roiskuen" kaffin kanssa. Samalla kerroimme kuulumisia Kitinojalta ja viimeisimpiä tietoja perinnerakentamiselle varatun asuinalueen suunnittelusta - isäntä kun on ollut jo useaan otteeseen Kitinojalla käymässä ja tukee prosessia täysin sydämin.
Kyllä voi taloo olla komia! Täydellisen sopusuhtainen ulkomuoto. Pohjalaiset korkeat ja isot huoneet, tilan tuntu, kuusiruutuisista lankeava valo, korkoossänky etehittineen, kaapit ja penkit ja isoo pöytä ja kaikki. Riuska emäntä olisi kertonut talosta tarinaa vaikka kuinka paljon, mutta isäntä lyhensi sen ytimekkääksi ja asialliseksi - huomaa, että hänellä on pohjalaiset sukujuuret. Kokemusta ja asiantuntemusta heille on kertynyt talonsiirtoprosessissa runsain mitoin, ja se on arvokasta tietoa meille muille. Runtisti sanottuna esimerkiksi talon riisumiseen ja hirsien numerointiin Kauhavalla kului 700 tuntia, kaksi tukkirekkaa purki hirsiä yhteensä 24 konetuntia, ja rikkinäisen kehikon kokoonpanoon meni 500 tuntia. Hyvin monipuolisesti siirtoprosessin vaiheita on selvitetty Varpulan omilla sivuilla, joten tässä en niitä enempää selosta - käykää katsomassa!
Mitä hintoihin tulee, Jari Vesanen alleviivaa, ettei vanhan talon korjaaminen tai siirtäminen ole niin kallista kuin kuvitellaan. Varpulassa on teetetty suuri osa työstä ulkopuolisilla ja rakennettu täysimittainen kellari, jonka yksittäiset kustannukset olivat urakassa suurimmasta päästä. Silti talon kustannukset kaikkineen tulevat olemaan täysin kilpailukykyiset alueen tavanomaisiin neliöhintoihin nähden. Kellaria isäntä ei enää tekisi talon alle, vaan sijoittaisi toiminnot pihapiirin ulkorakennuksiin.
Henkilökohtaisesti käynti tässä talossa antoi myös ihan extraa - kun talon hirret alunperin veistettiin Lapuan kirkon seiniksi, kirkkoherrana oli esi-isäni suoraan takenevassa polvessa. Johannes Asproth näki aikamoisen vaivan kirkon rahoittamisen eteen, ehti nähdä sen valmiina ja vielä toimittaa virkaansa sen seinien suojassa ennen kuolemaansa. Hänen tyttärensä Christina vihittiin kappalaisen, Anders Wargelinin kanssa. Antti puolestaan teki työtään pappina näiden seinien sisällä peräti 65 vuotta. Ja heidän poikansa Iisak vihittiin Lapuan kirkkoherra Gummeruksen tyttären, Elisabetin kanssa. Pitkä liuta monen eteläpohjalaisen esi-isiä ja -äitejä on harjoittanut kristillistä oppia enemmän tai vähemmän hurskaasti näiden hirsien sitä todistaessa. Veisannut virsiä ja tuntenut väkevästi pyhän läsnäolon - taikka sitten haukotellut ja nuokkunut pitkien saarnojen aikana ja miettinyt kolottavaa polvea ja käyntiä parantajalla. Sen tiedostaminen toi Varpulan talon hirsien silmäilyyn aivan oman ulottuvuutensa. Samoja hirsiä katselivat hekin. Osaisipa lukea hirsiä. Ollapa hirsien muistina ja vierittää aikaa taaksepäin. Saisipa edes käsiinsä Lapuan ensimmäisen historian, jonka Antti Wargelin kirjoitti!
...ja olisinpa kirjoittanut Varpulan vieraskirjaan jotain muuta, kuin tylsän "kävimme vierailulla".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti