Ruotsi nostaa rakennusperinnettä UNESCO:n maailmanperintöarvoksi

Kristofersin talot Järvsössä Hälsinglandissa

Ruotsin Hälsinglandissa on jäljellä vanhaa talonpoikaista, paikallisesti omaleimaista rakennuskantaa, jota kutsutaan nimellä "Hälsingegårdar". Siitä nimityksestä kaikki ruotsalaiset tietävät heti, että kyseessä ovat tutut, säännöllisen muotoiset, suuret ja vauraudesta kertovat, nimenomaan Hälsinglandin alueelle tyypilliset maalaistalot pihoineen. Aivan kuten meilläkin kaikki tietävät, millaisesta talosta on kyse kun joku sanoo "pohjalaistalo". Mieleen nousee kuva punaisesta, harmonisesti maisemaansa istuvasta, kookkaasta ja komeasta maalaistalosta, joka sijaitsee nimenomaan Pohjanmaalla. 

Hälsingeläistalojen ja pohjalaistalojen kuvien katseleminen on hämmentävää. Niin paljon ne muistuttavat toisiaan. Voisivat aivan hyvin sijaita samassa maakunnassa, toiset idässä ja toiset lännessä. Eroja löytyykin lähinnä tavassa, jolla taloja ja pihapiirejä näissä kahdessa naapurimaassa arvostetaan ja hyödynnetään. Ruotsin valtio hakee Hälsingeläistaloille UNESCO:n maailmanperintöarvoa ja luultavasti sen tulevana vuonna 2011 myös saa. Sen saamiseksi on pitkään pyöritetty projektia toisensa perään, kunnostettu pieteetillä, luotu kulttuuri- ja matkailuyrittäjyyttä sekä ennen kaikkea verkostoiduttu ja tehty rakennusperinteestä brändi, jolla kokonaisuutta kaupallistetaan ja rahoitetaan. Tämä osoittaa, miten paikallisen rakennusperinteen ja kulttuurimaiseman arvostus saa konkretiaa läntisessä naapurissamme. 

Noin tuhannesta hälsingeläistalosta viiteenkymmeneen pääsee tutustumaan sisälle saakka. Niissä on käsityöläismyymälöitä, kahviloita, maaseutumajoitusta, kokoustiloja ja vaikka mitä muuta. Maisemiin saa opastettuja kierroksia, ja esitemateriaalia jossa kerrotaan rakentamistavan ja talojen historiasta ja nykyisyydestä, löytyy useina kieliversioina. Hälsingeläistaloja asutaan, ja asumisen tapaa pidetään kahdehdittavana. Siinä saa juurevan kontaktin menneiden sukupolvien elämäntyyliin ja -rytmiin sekä tunteen elävästä jatkumosta eilisen ja tämän päivän välillä. Ympäristö huokuu rauhaa ja kauneutta. Koti antaa vastapainon hektiselle työnteolle ja kiireelle, mutta myös inspiraatiota luovuuteen. 

Ruotsissa vanhojen talojen kunnostamisesta on tullut buumi, jonka myötä rakennusapteekkien kierrätystavara ei kauan hyllyissä lepää. Tarvikkeiden kysynnän kasvaessa on alettu tuottaa uudelleen sellaisia välineitä ja materiaaleja, joiden valmistus oli lopetettu ajat sitten. Restauroinnin ammattilaisilla riittää työtä, ja kustantajat kehittävät yhä uusia "country living" -teemalehtiä, jotka ovat täynnä kuvia viehättävästi sisustetuista, modernissa asuinkäytössä olevista vanhoista maalaistaloista. 

Kun Hälsinglandissa näyttää valokuvaa pohjalaistalosta, reaktio on lähes tyrmistynyt. Siellä harva tuntuu tietävän, että samantyyppistä rakennuskantaa löytyy myös Suomen puolelta Pohjanmaalta. Tukholman seudulla pohjalaistalot kyllä tunnetaan. Niitä on viimeisten vuosikymmenten aikana siirretty sinne vähintäänkin kymmenittäin. Alan väeltä olen useaan otteeseen kuullut väitteen, että sadoittain. En millään haluaisi uskoa sellaista mahdolliseksi.  Hävettää. Ja surettaa.