Kulttuuriympäristötietoisuus vahvistuu

Nikkolan ja Pirilän jokivarsiasutus, Ilmajoki. Pirilän rakennusryhmä Kyrönjokivarressa Ilmajoella. Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Kuva: MV/RHO Hannu Vallas 2003 

Kulttuuriympäristöön sisältyviä osa-alueita ovat rakennusperintö, rakennettu kulttuuriympäristö, rakennettu ympäristö, rakennukset, muinaisjäännökset, maisema, kulttuurimaisema, perinnemaisema, kansallismaisema sekä tarinat. Stakes käyttää pohjoismaisessa yhteistyössä tehtyä luonnehdintaa kulttuuriympäristöstä: se on ihmisten jokapäiväinen elinympäristö, jossa on esillä historiallisia piirteitä. Kulttuuriympäristö-käsitteen lähtökohtana on, että fyysisessä ympäristössä olevat historialliset piirteet ymmärretään asiayhteydessään ja osana laajempaa kokonaisuutta. Kulttuuriperintö on kyseessä vasta sitten, kun ko. ympäristö on ymmärretty ja hyväksytty yhteisön kollektiiviseksi perinteeksi. 

Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan kulttuuriympäristöjä voidaan tällä hetkellä pitää edelleen monimuotoisina. Vanha talonpoikainen rakennuskanta alueella on muuta maata vanhempaa ja kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokasta. Paikallisuutta henkivät ypäristöt tukevat asukkaiden viihtymistä ja hyvinvointia, vahvistavat asukkaiden identiteettiä ja yhteishenkeä, sekä antavat juuria ja aineksia henkiselle ja taloudelliselle luovuudelle. Matkailuelinkeinossa sekä kulttuuri- ja hyvinvointiyrittäjyydessä paikallisuuden ja kulttuuriympäristön arvo on kiistaton. Kilpailutilanne edellyttää kulttuuriperinnön monipuolista hyödyntämistä sekä ympäristön tuntemista, arvostamista ja kestävää tuotteistamista. 

Globalisaation myötä paikallisuuden arvo kasvaa. Lukuisat asiakastutkimukset osoittavat, että potentiaaliset maallemuuttajat haluaisivat persoonallisia vanhoja taloja valmiissa pihapiireissä. Silti vanha rakennuskanta vähenee, ja nykyinen rakentamistapa jatkaa maiseman tasapäistämistä. Talotehtaiden kaikkiin Suomen maakuntiin myymät "perinnetalomallit" eivät ole sitä, milla arvokkaita kulttuuriympäristöjä voisi säilyttää. 

Kulttuuriympäristön taloudellinen arvo tunnistetaan, mutta päätöksenteossa se ei vielä sanottavasti näy. Suomen kuntaliitto on päivittänyt ohjeitaan kuntien rakennusjärjestyksen laatimiseen paikallista rakentamistapaa suosien vuonna 2005, mutta vain ani harva kunta on tarttunut mahdollisuuksiinsa vaikuttaa. Myös kuntakohtaista suunnittelua, kaavoitusta ja päätöksentekoa tukevat kulttuuriympäristöohjelmat ovat harvassa. Kattavat rakennusinventoinnit puuttuvat. Suunnitelmallinen rakennusperinnön hoito on tietojen vähäisyyden takia ongelmallista. Lisäksi rakennusperinnön tutkimus keskittyy usein "suurimpien" tai "hienoimpien" kohteiden etsimiseen, vaikka paikallinen arkkitehtuuri saattaa olla ominaisimmillaan hyvinkin vaatimatonta.

Merkittäviä edistysaskeleita on kuitenkin otettu! Kun Pohjanmaan museossa on toiminut rakennustutkija vuodesta 2001, Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo on viimeinkin saanut omansa lokakuussa 2009. Etelä-Pohjanmaalla ensimmäinen kuntakohtainen kulttuuriympäristöohjelma valmistui Ähtärissä syyskuussa 2009. Pohjanmaalla ensimmäistä hallinnon nykyvaatimukset täyttävää kulttuuriympäristöstrategiaa tehdään parhaillaan Närpiöön. Samoin vuonna 2009 perustettiin Hyypän kyläseura ry:n ja Kauhajoen kaupungin aloitteesta ympäristöministeriön päätöksellä Kauhajoen Hyypänjokilaaksoon maan toinen valtakunnallisesti merkittävä maisema-alue.


Suomen perustuslaissa sanotaan, että vastuu kulttuuriympäristöstä kuuluu meille kaikille. Jokaisella on oikeus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Oikeus kulttuuriperintöön antaa oikeuden osallistua keskusteluun. Alueiden käytön nykysuunnittelu ottaa huomioon tavallisen ihmisen mielipiteen, mutta vain, mikäli itse ilmaisemme sen. Valtion ja kuntien voimavarat kulttuuriympäristötyöhön niukkenevat - kansalaisten oman työn ja asiantuntemuksen merkitys kasvaa.  

Ympäristön ja sille annettujen merkitysten arvostaminen on kestävän elämäntavan omaksumista, joka tunnistaa ympäristön näkyvät ja näkymättömät kulttuuriset piirteet, hyväksyy ne ja on valmis antamaan ne tuleville sukupolville. Kyky havaita ympäristössä tapahtuvia positiivisia ja negatiivisia muutoksia, omaksua ja käsitellä ympäristöstä saatavaa tietoa sekä halu toimia vastuullisesti ympäristön puolesta ovat perusta kulttuuriympäristöjen kestävälle käytölle ja säilymiselle. Jotta kulttuuriympäristö voisi olla perintöä, sen tulee säilyä yli sukupolvien.