Blogi muuttaa muotoaan!

Kosken Rannalta -blogi on palvellut pohjalaisissa rakennusperintöasioissa ja siinä on tiedotettu erityisesti Kitinojan Perinnekylän syntymisestä Koto-projektin aikana 2010-2013. Sittemmin tänne on ilmaantunut vain harvakseltaan satunnaisia päivityksiä. Asiat ovat siirtyneet uusiin osoitteisiin!

Mistä voi jatkossa lukea Kitinojan perinnekylän kuulumisia?

Kitinojan perinnekylä oli Seinäjoen asuntomessujen oheiskohteena viime kesänä 2016 ja tavoitti asuntomessujen historian oheiskohteiden suurimman kävijämäärän, mistä me toteuttajat olemme hyvin iloisia!  Monet bloggarit auttoivat tavoittamaan oikeaa kohdeyleisöä ja sosiaalinen media osoitti tehonsa - kiitos kaikille osallistuneille! Varsinaisena kohdetalona perinnekylässä oli Elina ja Mika Widgrenin talo, vaan kovasti kysymyksiä esitettiin myös naapurissa olevasta Maria ja Juha Paalijärven talosta. Widgrenin talosta ja elämänmenosta kertova blogi löytyy tästä: http://italianpunainenparitupa.blogspot.fi/  ja Paalijärven talosta ja elämänmenosta kertova blogi löytyy tästä:  http://taloahonlaidalla.blogspot.fi/ 

Nämä kaksi taloa ovat perinnekylän ensimmäiset valmistuneet talot - toinen on siirretty vanha talo, toinen uudesta hirrestä perinteiseen pohjalaismalliin rakennettu uudistalo. Kolmas tontti on myyty, ja siihen haetaan parhaillaan sopivaa siirtokohdetta sellaisesta paikasta, josta talo on syystä tai toisesta pakko hävittää. Neljänteen tonttiin on alustava varaus. Rakentaminen etenee sitä mukaa, kun perinnerakentajat ottavat tontteja haltuunsa eli hissukseen omaan tahtiinsa ilman kiirettä, koska rakentajat ovat yksityisiä eivätkä julkisia. Toivotaan, että lama kukistuu ja ihmiset voivat taas tehdä pidemmän aikavälin suunnitelmia! 

Kitinojan perinnekylällä on nyt myös oma Facebook-sivu, jonne laitetaan jatkossa blogilinkkejä sekä uutisia sitä mukaa, kun jotain uutta tapahtuu! 

Mistä voi jatkossa lukea perinnerakentamiseen ja rakennusperintöön liittyvistä asioista? 

Omat aiheeseen liittyvät blogipäivitykseni kirjoitan nyt Pohjalaistaloverkoston blogiin osoitteeseen https://pohjalaistaloverkosto.blogspot.fi    Pohjalaistaloverkosto on eteläpohjalaisten alan erityisosaajien ja yrittäjien yhteenliittymä, johon edelleen toivotetaan tervetulleeksi uusia kriteerit täyttäviä jäseniä. Verkoston laajentumista Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan puolelle on toivottu, ja varmaan jossain vaiheessa näin tapahtuukin. 

Myös Pohjalaistaloverkosto löytyy Facebookista. 

Internetiin on avattu www.pohjalaistalo.fi -portaali, joka on vielä keskeneräinen, mutta johon jatkossa ja vuosien mittaan kootaan uutta materiaalia ja ajankohtaistietoa pohjalaisesta rakennusperinnöstä ja perinnerakentamisesta. 

Edelleen, Pohjalaistaloverkosto toimii jatkossa Pohjalainen Rakennusperintö ry:n jaostona. Myös Pohjalainen Rakennusperintö ry löytyy Facebookista ja sen blogi päivittyy osoitteessa http://pohjalainenrakennusperinto.blogspot.fi/    Yhdistyksen tiedotustiimiin etsitään yhteyshenkilöitä eri puolilta vanhaa Vaasan lääniä! Toiveena on, että saisimme mahdollisimman monelta suunnalta sellaisia kontakteja tai vaikkapa "vieraskyniä", jotka voisivat kirjoittaa yhdistyksen blogiin rakennusperintöaiheisia uutisia ja kertomuksia omalta alueeltaan meidän kaikkien yhteiseksi iloksi!  Aluehan on maantieteellisesti varsin suuri ja välimatkat pitkiä, joten mitä mielenkiintoisimpia tarinoita varmasti riittää, kunhan vain löytyy kumppaneita tekstien ja kuvien tuottamiseen. Ties vaikka materiaalia kertyisi ajan mittaan aina kirjaksi saakka? 

Edelleen toiminnassa on myös Eteläpohjalaisen talon Facebook-sivu sekä Facebook-ryhmä "Pohjanmaan Rakennusapteekki", jossa vanhojen rakennusten ja kierrätettävän rakennustavaran ym. etsijät ja myyjät voivat osuttaa kysyntää ja tarjontaa toisiinsa. 

...Kyllä, kovin monta sivustoa on päässyt syntymään samojen aihepiirien ympärille!!  Pohjalaistalo.fi -portaalin kehittyessä tavoitteena on luoda siitä nämä kaikki yhteen kokoava sivusto, jonka kautta kaikki tieto löytyy samoilta sivuilta. 

Mitä tapahtuu Kosken Rannalta -blogille jatkossa? 

Meno kosken rannalla saattaa pian olla yhtä villiä kuin koskessakin ;)

Olen hieman miettinyt, että voisin tyhjentää tätä blogia ja ottaa sen "uudelleen" käyttöön ihan omana bloginani, kun kerran kaikki em. asiat löytyvät nyt muualta. Jos tähän löytyy kevään ja tulevan kesän kuluessa aikaa ja energiaa, sisältö muuttuu ihan kokonaan. Siihen saattaa tulla kourallinen kädentaitoja, sipauksellinen sisustusta, hatullinen historiaa, mitallinen maaseutua - ja muitakin mietteitä kulloisenkin harrastuksen ja tunnelman mukaan?  

Suosittelen siis lukijoita hakeutumaan mainitsemilleni uusille sivustoille - ja varautumaan tällä sivustolla myllerrykseen, joka ei kenties jätä jäljelle mitään vanhaa.   Jos myllerryksen jälkeen tuntuu siltä, että blogi yhä kiinnostaa, tervetuloa uuden Kosken Rannalta -blogin lukijoiksi myös jatkossa :D

Kiitän ja kumarran yhteisestä matkasta tähän saakka!  

   

Kuka korjaisi tai rakentaisi pohjalaistalon? - yritysverkosto vahvaksi uudella hankkeella

Vaasan yliopisto
Viestintä
31.3.2016

Ensi kesän asuntomessujen oheiskohteeksi tuleva Widgrenin pohjalaistalo Kitinojan perinnekylässä Seinäjoella.
Kuva: Elina Widgren

Pohjalaistaloverkostoon kuuluvien yritysten yhteistyötä kehitetään uudella hankkeella. Vaasan yliopiston Levón-instituutti on saanut POVER Pohjalaistaloverkoston yhteisvoima -hankkeelle rahoituksen Etelä-Pohjanmaan Ely-keskukselta. Hankkeen EU-rahoitus tulee Euroopan maaseuturahastosta kohdistuen Etelä-Pohjanmaan maakuntaan.

– Pohjalaistaloverkosto on ryhmä, johon kuuluu pohjalaistalokulttuurin kehittämisestä kiinnostuneita yrityksiä sekä valittu joukko vanhoja pohjalaistaloja omistajineen. Mukana on myös pohjalaista rakennusperintöä tutkiva Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, kertoo hankkeesta vastaava projektipäällikkö Taina Hautamäki Vaasan yliopistosta.

Hautamäen mukaan vanhojen rakennusten omistajat ovat yhä tietoisempia kulttuuriarvoista ja kiinnostuneita oikeiden korjausmenetelmien ja -materiaalien käyttämisestä. Heidän on kuitenkin varsin vaikea löytää asiantuntevaa korjausrakentamisen neuvontaa ja yrityksiä, jotka vastaavat heidän erityistarpeisiinsa.

– Ongelma on, että alan yritykset ovat pieniä ja niiden on vaikea panostaa tunnettuuteen, saatavuuteen, tuotekehitykseen ja uusiin avauksiin yksinään, sanoo Hautamäki.

Yhteismarkkinointia ja yhteistyötä

POVER-hankkeessa autetaankin mukaan tulevia yrityksiä luomaan olemassa olevista tuotteistaan ja palveluistaan pohjalaistalokulttuurin säilyttämistä ja kehittämistä tukeva kokonaisuus markkinoitavaksi yhdessä.

Hankkeessa kehitetään verkoston yritysten keskinäistä yhteistyötä, verkoston tunnettuutta, saatavuutta, kilpailukykyä ja tehokasta resurssien käyttöä markkinoinnissa.

Tunnettuus ja yhteistyö vahvistuvat muun muassa internet-portaalilla, johon kootaan pohjalaistalokulttuuriin liittyvää tietoa sekä tietoa alan yrityksistä ja osaajista Etelä-Pohjanmaalla niin, että tiedot löytyvät jatkossa yhdestä paikasta.

Luvassa on myös yhteinen esite, lehti-ilmoituksia, radiokampanjaa, messunäkyvyyttä Seinäjoen asuntomessuilla ja etenkin messujen oheiskohteessa Kitinojan perinnekylässä.

– Hankkeen loppupuolella tavoitteena on kehittää Pohjalaistaloverkostolle laadun takeena oleva tavaramerkki, jonka käyttämisen ehdoista sovitaan erikseen, Hautamäki kertoo.

Kysyntää auttaa, että kuluttamisen kulttuuri on muuttumassa. Myös rakennushankkeilta halutaan ekologisia, energiaa ja luontoa säästäviä sekä entistä puhtaampia, turvallisempia ja terveellisempiä ratkaisuja.

Tilaa perinteen säilyttäjille ja sen kehittäjille

Hautamäen mukaan Pohjalaistaloverkoston nykyisten jäsenten lisäksi hankkeeseen voivat osallistua myös muut sellaiset yritykset, joiden tuotanto ja osaaminen palvelevat vanhojen rakennusten asiantuntevaa korjaamista, perinteistä rakentamisen kulttuuria kunnioittavaa uudisrakentamista sekä pohjalaistaloon suunniteltua kalustamista ja sisustamista.

Eikä hanke ole tarkoitettu vain vanhan säilyttäjille, vaan myös pohjalaistalokulttuurin kehittäjille.

– Osallistujat voivat jakautua sekä vanhalle perinteelle jatkumoa hakeviin, että alkuperäisen pohjalta tuotantoa modernisoiviin eteläpohjalaisiin yrityksiin, Hautamäki lupaa.

Hautamäen mukaan verkoston täydentämiseksi tarvitaan lisää yrityksiä ja ammattilaisia. Lista on varsin pitkä.

– Esimerkiksi hirsirakentamiseen erikoistuneet yritykset, luonnonmukaisia eristeitä valmistavat yritykset, erikoistarpeita ymmärtävät LVIS-suunnittelijat, saumapelti-, tiili- ja huopakatteiden asentajat, sekä vuorilautoja ja listoja ynnä muita erityisiä puutuotteita valmistavat sahat ja höyläämöt ovat tarpeen täydentämään verkostokokonaisuutta. Vastaaville mestareille on kysyntää, perinteisen muurauksen taitajia kaivataan, ja hyviä kirvesmiehiä tarvitaan aina. Mukaan tarvitaan myös muotoilijoita, jotka voivat suunnitella pohjalaistaloon sopivia keittiökaapistoja ja muita kalusteita sekä puuseppiä, jotka osaavat toteuttaa suunnitelmat, Hautamäki sanoo.

Lisää tarjontaa halutaan myös pohjalaistalon sisustuksen suunnitteluun. Koristemaalausten tekijät ja käsityöläiset, jotka valmistavat käyttöesineitä kuten lamppuja, mattoja ja huonetekstiilejä, ovat Hautamäen mukaan tärkeä osa pohjalaistalokulttuurin kehittämistä. Myös pohjalaistalon piharakentaminen kaipaa osaavia ammattilaisia.

– Oleellista on, että hankkeeseen osallistuvilla on eteläpohjalaisen rakennusperinteen ja asumisen kulttuurin tuntemusta tai halu perehtyä niihin siten, että niitä voidaan verkostoyhteistyöllä vahvistaa ja kehittää, Hautamäki kuvailee.

Lisätiedot:

Projektipäällikkö Taina Hautamäki, Vaasan yliopiston Seinäjoen toimipiste, puh. 029 449 8256, taina.hautamaki(at)uva.fi

51. Ministereiden kirje Suomen kuntiin lainsäädännön tarjoamista joustomahdollisuuksista ja tapauskohtaisesta harkinnasta / asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä sekä laki rakennuksen energiatodistuksesta

Kitinojan KOTO-projektin päättymisen jälkeen Koskenrannalta-blogi on elänyt hiljaiseloa. Asiat ovat kuitenkin menneet eteenpäin monella tasolla. 

Yhtenä asioiden edistäjänä on toiminut Pohjalainen Rakennusperintö ry / Österbottens Byggnadsvård rf, joka viime keväänä 2015 kävi neuvotteluja kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitasen sekä liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikon kanssa. Mukana neuvotteluissa oli myös Ympäristöministeriön virkamies Tuija Mikkonen. Aiheena neuvotteluissa olivat mm. Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä sekä laki rakennuksen energiatodistuksesta. Näiden tulkinnoissa on suurta vaihtelua Suomen kunnissa. Väärät tulkinnat uhkaavat rakennettua kulttuuriperintöä. 

Ympäristöministeriöstä lähti Suomen jokaiseen kuntaan seuraava kirje: 

Kunnanhallitukset
Kuntien tekninen toimi
Kuntien rakennusvalvontaviranomainen

Hyvä vastaanottaja!

Valtioneuvosto hyväksyi 20.3.2014 periaatepäätöksellään Suomen ensimmäisen, vuoteen 2020 tähtäävän valtakunnallisen ympäristöstrategian ja sitä konkretisoiva toimeenpanosuunnitelma valmistui tammikuussa 2015. Strategia kattaa kulttuurimaiseman, rakennetun kulttuuriympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön. 

Strategian mukaan kulttuuriympäristö on huomattava voimavara ja sillä on keskeinen merkitys hyvän elinympäristön luomisessa sekä paikkakuntien ja ihmisten identiteetin vahvistamisessa. Elinkeinoelämälle kulttuuriympäristön monimuotoisuus voi avata uusia menestymisen mahdollisuuksia. 

Kunnat ovat keskeisessä asemassa strategian tavoitteiden toteuttamisessa esimerkiksi maankäytön suunnittelun, rakentamisen ohjauksen, koulutuksen ja kulttuuripalvelujen kautta sekä matkailun ja elinkeinoelämän toiminnan mahdollistajina ja edistäjinä. 

Kunnat voivat kaavoituksen ja rakentamisen ohjauksen keinoin edistää kulttuuriympäristöjen säilymistä. Kuntien toiminnan suunnittelussa voidaan hyödyntää alueen ja paikkakunnan kulttuuriympäristön vahvuuksia hyvinvointia ja näkyvyyttä lisäävinä tekijöinä. Paikkakuntien brändäämisessä voitaisiin kulttuuriympäristöä hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Kuntien merkitys kulttuuriympäristötietoisuuden vahvistamisessa varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, toisen asteen koulutuksessa ja vapaassa sivistystyössä sekä museoissa on keskeinen. Kunnat voivat toimillaan myös edistää julkisen hallinnon, kansalaisten ja elinkeinoelämän toimijoiden välistä vuoropuhelua.

Otimme maaliskuussa vastaan Pohjalainen rakennusperintö ry:n edustajia, jotka esittivät huolestuneisuutensa rakennusperinnön säilymisestä. He kiinnittivät huomiota useisiin, eri puolilla Suomea esille tulleisiin keskeisiin kysymyksiin.

Rakennetun kulttuuriympäristön vaalimisessa on ilmennyt mm. seuraavanlaisia ongelmia: kuntien käytännöt vaihtelevat maankäytön suunnittelussa ja rakentamisen ohjauksessa. Asemakaava-alueiden ulkopuolella rakennussuojelussa sovellettavan rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain käyttö kulöttuurihistoriallisten arvojen turvaamiseksi on toistaiseksi suhteellisen vähäistä. Säädösten tulkinta ns. energiaremonteissa ja muussa korjausrakentamisessa saattaa johtaa rakennusten kulttuurihistoriallisten arvojen häviämiseen, jos lainsäädännön tarjoamia joustomahdollisuuksia ja tapauskohtaista harkintaa ei hyödynnetä. Varovaisella ja arkkitehtonisia arvoja kunnioittavalla korjaamisella ja kunnossapidolla voidaan säilyttää tuleville sukupolville kulttuurihistoriallisesti korvaamattomia rakennuksia ja kulttuuriympäristöjä. 

Haluammekin tällä kirjeellä kiinnittää eri hallintokuntien huomiota kulttuuriympäristöstrategian tavoitteisiin ja kannustaa kuntia strategian toteuttamiseen yhteisen kulttuuriympäristömme hyväksi sekä huolehtimaan ympäristömme tasapainoisesta kehittämisestä. 

Ystävällisin terveisin

Pia Viitanen                                                Paula Risikko
Kulttuuri- ja asuntoministeri                        Liikenne- ja kuntaministeri

Lisätietoja kulttuuriympäristöstrategiasta ja sen toimeenpanosta on luettavissa verkkosivulta: www.ym.fi/kulttuuriymparistostrategia





  

50. Mitä Kitinojan perinnekylälle kuuluu toukokuussa 2014?

Mediatiedote 22.5.2014                                                                      julkaisuvapaa

Keskipohjolan temaattinen kulttuuripalkinto Seinäjoen Kitinojan Kyläseuralle

JAETULLA ENSIMMÄISELLÄ SIJALLA

Keskipohjola-komitea jakaa vuosittain kaksi kulttuuripalkintoa; toisen lasten ja nuorten kulttuurille ja toisen temaattisesti. Tänä vuonna temaattisen palkinnon aiheena on maailmanperintö ja kulttuuriperintö. Tuomaristona toimiva Keskipohjolan kulttuurityöryhmä sai tänä vuonna seitsemän ehdotusta temaattisen palkinnon saajaksi.  Etelä-Pohjanmaalta ehdokkaana oli Kitinojan kyläseura. Ensimmäinen sija jaetaan puoliksi Kitinojan kyläseura ry:n (Seinäjoki, Etelä-Pohjanmaa) sekä ruotsalaisen Döda Fallet Världsarv AB:n (Ragunda, Jämtlanti) kesken.

Palkinnot jaetaan Keskipohjolan kulttuuripäivillä Satakunnassa 24.-27. syyskuuta 2014.

POHJALAISTALON PALUU KITINOJAN KYLÄSSÄ

Suomessa vanha rakennuskanta vähenee koko ajan, ja asuinalueet yhdenmukaistuvat kautta maan. Myös pohjalaiseen asumiseen liittyvä elämäntapa ja paikallinen identiteetti ovat vanhojen talojen mukana katoavia kulttuurisia arvoja. Tämän vuoksi Kitinojalla on otettu käyttöön perinteisen paikallisen rakentamistavan jatkaminen: Kitinojan perinnekylässä aidosti pohjalaismalliset uudisrakennukset palaavat maisemaan 70 vuoden tauon jälkeen. Kylään on luotu 12 tonttia perinnerakentajille, jotka voivat paitsi siirtää sinne vanhoja rakennuksia muualta, myös rakentaa uusia vanhan esikuvan mukaan. Uudisrakentamista varten on luotu erityinen, 48-sivuinen rakennustapaohje.

Kitinojan perinnetontit on tarkoitettu maaseutuasumisesta kiinnostuneille edelläkävijöille, jotka etsivät aitoutta, kauneutta ja kestävyyttä, kierrätettävyyttä, hengittäviä ja terveellisiä materiaaleja, pitkäikäisiä ja luonnonmukaisia ratkaisuja, mahdollisuutta kotitarveviljelyyn, paikallisuutta, juuria ja sukupolvien jatkumoa ym. sellaisia arvoja, joita on vaikea löytää nykypäivän rakentamisen valtakulttuurista. Perinteinen talo voi olla kaikki nykyajan mukavuusvaatimukset täyttävä, viihtyisä koti. Perinteisten ulkorakennusten käyttötarkoitus voi olla moderni.

Kitinojalla luodaan valtakunnan mittakaavassa ainutlaatuista vaihtoehtoisen asumisen mallialuetta. Tähän mennessä vain Mustasaaren Stundarsin asuntoalueella on noudatettu samoja periaatteita. Esteettis-ekologisen kulttuurirakentamisen malli on kuitenkin toteutettavissa paikallisesti eri puolilla maata. Paikallisuutta henkivät ympäristöt tukevat asukkaiden viihtymistä ja hyvinvointia, vahvistavat yhteishenkeä sekä antavat juuria ja aineksia henkiselle ja taloudelliselle luovuudelle.

PALKINTO ON TUNNUSTUS POHJALAISTALOLLE JA SEN UUDELLE TULEMISELLE

Pohjalaistalo sekä perinteinen pohjalaisen asumisen tapa kiehtoo ja houkuttaa paitsi edelläkäyviä uusia rakentajia ja asukkaita, myös suurta yleisöä. Kitinojan pohjalaistaloperintöön perustuva prosessi on tuonut paljon myönteistä huomiota pohjalaiselle talolle sekä synnyttänyt uusia toimenpiteitä, joiden kautta pohjalainen rakennusperintö on noussut juhlapuheiden aiheesta uusien konkreettisten toimenpiteiden kohteeksi. Vanhan Vaasan läänin alueella on perustettu kaksikielinen Pohjalainen Rakennusperintö ry, joka kokoaa yhteen rakennusperinteen toimijoita alueella. Seinäjoen asuntomessuilla vuonna 2016 yhtenä teemana tulee olemaan pohjalainen talo. Talonpoikaiskulttuurisäätiön ”Kylä 2020” –hanke tutkii mahdollisuuksia hyödyntää perinteiseen rakentamistapaan liittyviä ratkaisuja muualla Suomessa. Tutustumiskäynnistä Ruotsin Hälsinglandiin – jossa paikalliset talonpoikaistalot olivat juuri saaneet UNESCO:n maailmanperintöstatuksen - syntyi paitsi kontakteja Ruotsiin, myös Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Seinäjoen Ammattikorkeakoulun ”Potra Pohjalaistaloverkosto” –hanke, joka tähtää sekä tutkimukseen että uusiin kehittämistoimenpiteisiin pohjalaistaloihin liittyen. Tässä verkostossa on mukana parikymmentä yritystä ja toistakymmentä yksityistä pohjalaistalon omistajaa. 

Keskipohjolan temaattinen kulttuuripalkinto on tunnustus paitsi Kitinojan kyläseuran ja ensimmäisten rakentajien tekemälle työlle perinnekylän luomisessa, myös mukana oleville arvokkaille yhteistyökumppaneille ja uusille verkostoille, jotka näkevät pohjalaistalon potentiaalin – vaikka maailmanperintökohteeksi saakka. Tunnustus on selvä osoitus siitä, että suunta on oikea. Kyse on pohjalaistaloihin liittyvän osaamisen uudesta kertymisestä, sen säilymisestä ja jakamisesta myös jatkossa. 

Lisätietoja:

Kitinojan kyläseura ry, Alpo Kitinoja, puh. 045 864 3933

Kitinojan perinnekyläprojekti, Taina Hautamäki, puh. 0400 317 138

48. Miksi rakentaa perinnetontille Kitinojan kylässä?

Knuuttilan kylänraittia Härmässä juhannusyönä 2012

Paikallisuuden, estetiikan ja ekologisuuden vuoksi

Pohjanmaalla asutettiin ensiksi jokivarret ja ne rakennettiin tiiviiksi nauhakyliksi. Joet toimivat kulkuväylinä ja rakennukset olivat rykelminä vierekkäin kulkuväylän varrella. Kun asutus levisi edemmäksi, taloja rakennettiin tien varteen samalla tavalla. Sitten isojako hajotti vanhat pohjalaiset ryhmäkylät 1800-luvun alkupuolella. Syynä oli pyrkimys tehostaa maataloutta mm. lohkomalla tiloja sekä kokoamalla tilojen maita suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Sen myötä taloja siirrettiin lähemmäksi kunkin tilan saamia tiluksia ja alkoi syntyä haja-asutusta. Nykyisin Pohjanmaalla on vain harvoja paikkoja, joissa voi vielä nähdä tyypillistä pohjalaista nauha-asutusta. Tällaisia ovat esimerkiksi Knuuttilanraitti Alahärmän Voltin kylässä. Myös esimerkiksi Ylihärmän Kankaankylässä on säilynyt pätkä nauha-asutusta, jossa vanhimmat talot ovat 1800-luvun alusta. Kokonainen ryhmä pohjalaistaloja on siis harvinainen, mutta sitäkin vaikuttavampi näky. Tarvitseeko tällaisten näkymien olla harvinaisia ja sitten lopulta kadota kokonaan?

Nykyään ympäristöministeriö sekä kuntien kaavoittajat ja rakennusviranomaiset suosivat tiivistä, pienimittakaavaista  puurakentamista osana ekologisen rakentamisen toimenpideohjelmaa.  Kaikkien suomalaisten pakettitalolähiöiden rinnalle Kitinojan perinnetonttialue tuo ajatuksen siitä, että pienimittakaavainen, tiivis puurakentaminen tarjoaa modernin mahdollisuuden panostaa paikallisuuteen ja tuoda perinteinen raittikylä takaisin maisemaan. Koska Kitinoja on keskellä eteläpohjalaista kulttuurimaisemaa, siellä kyseinen tonttialue on luonnollisesti varattu perinteisiä pohjalaistaloja ja niihin kuuluvia pihapiirejä varten. 

Perhe, joka haluaa perinteisen pohjalaistalon, arvostaa varmasti myös sitä että talo sijaitsee perinteisessä ympäristössä. Kitinojan perinnetonttien etu moneen muuhun ympäristöön nähden on siinä, että niiden näkymät avautuvat vastedeskin eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan - metsänreunaan, viljeltyihin peltoihin, toisiin perinteisiin taloihin ja kylätielle. Sitä riskiä ei ole, että naapuriin voisi tulla teollisuushalli, rivitalo tai totaalisesti toista arkkitehtuuria edustava moderni asumus. Se summa joka rakentamiseen investoidaan maiseman ja ympäristön vuoksi, säilyttää arvonsa jatkossakin.   

Perinteistä ryhmäkylää Teerijärvellä toukokuussa 2013

Aitouden, luonnonmukaisuuden ja kestävyyden vuoksi

Kitinojan perinnetonteilla rakennetaan perinteistä paikallista rakentamistapaa jatkaen, tuomalla takaisin sellaista joka on jo maisemasta hävinnyt. Koska perinteinen paikallinen rakentamistapa poikkeaa merkittävästi nykyrakentamisesta, sille on oltava määritelmä. Kitinojan perinnetonttien rakentamistapaohjeessa esikuvaksi on otettu 1800-luvun loppuun mennessä huippunsa saavuttanut eteläpohjalainen rakentamisen tapa, ja määritelty ne seikat joilla uudisrakennuksesta on mahdollista tehdä eteläpohjalaisten esikuviensa kaltainen. 

Perinnerakentamisessa kaikki rakennusmateriaali on luonnonmukaista. Rakennusosia voidaan kierrättää aina kokonaisesta hirsirungosta lähtien, mikä on ekologisinta mahdollista rakentamista. Perinnerakentaminen on hyviksi miellettyjä arvoja sisältävän hyvän asuinympäristön rakentamista, ja ympäristön sekä sille annettujen merkitysten arvostaminen ovat kestävän elämäntavan omaksumista. 

Rakennustapaohje voi vaikuttaa alkuun ankaralta - mutta viimeistään rakennusten valmistuessa käy kaikille muillekin selväksi, miksi tietyissä asioissa ei kannata tinkiä. Jos tavoitteena on hakea aitoutta, yksityiskohtiin kannattaa kiinnittää huomiota. Perehtymiseen käytetty aika ja aitouteen panostaminen maksavat itsensä takaisin monin tavoin. Rakennustapaohjeen noudattaminen sisältyy kauppaehtoihin, mikä takaa samat säännöt kaikille rakentajille. Sisätiloihin niissä ei puututa. 

Ennen Kitinojan ensimmäisten talojen valmistumista voi olla vaikea kuvitella, miltä kylä tulee näyttämään tulevaisuudessa. Käykääpä siis katsomassa TÄMÄ LINKKI, jossa kuvat Mustasaaren Sulvan vastaavasta asuinalueesta antavat kelpo viitteen!  Kylä näyttää siltä kuin olisi ollut siinä aina, vaikka alue onkin vasta kolmikymmenvuotias. Tonttimaaksi otettu pelto on jo pitkään ollut  kukkivina puutarhoina. Kitinojalla tontit ovat hieman suurempia ja niillä mahtuu hyvin pitämään perunamaata, hyötypuutarhaa ja vaikka hevosia. Lisää laidunmaata löytyy tarvittaessa. 

Pohjalaistalot näyttävästi rinnakkain Ilmajoella 2012

Sijainnin sekä perinnerakentamisen osaajaverkoston vuoksi

Kitinojan perinnetontit ovat tarkoituksenmukaisia - riittävän suuria ja edullisia sekä sijainniltaan erinomaisella etäisyydellä maakunnan kasvupisteistä ja työpaikoista. 

Kitinojan kylän väki tukee vahvasti perinnetonttien rakentajia. Kyläseura on valmistanut tontteja rakentamiskuntoon pitkin kevättä, ja kökkäpäivä tarjotaan rakentajan haluamaan työvaiheeseen tarvittaessa koneineen päivineen. 

Siirrettävää vanhaa pohjalaistaloa etsiviä autetaan löytämään sopiva kohde, uudisrakennuksen suunnitteluun saa ohjeita, ja piirustuksiin saa arviointeja.  Yhteistyökumppaneina on alan vahvoja asiantuntijoita, joilta löytyy tarkempaa tietoa ja neuvoja rakennustapaohjeesta herääviin kysymyksiin sekä suunnittelussa ja käytännön rakentamisessa eteen tuleviin ongelmiin. Kyläseuralla on luettelo maakunnan ja lähiympäristön perinnerakentamisen osaajista, joilta on saatavissa kaikki tarvittava apu käytännön rakentamiseen (julkaistaan liitteenä lähiaikoina). Rakentajien omien kokemusten kautta ratkaisumallit lisääntyvät ja naapurille karttunut tietotaito auttaa myös uusia rakentajia.

       

47. Projekti päättyi, mutta itse prosessi on nyt alkamassa!

Kitinojan Koto-projektia oli hieno tehdä! Määräaika tuli täyteen huhtikuussa, joten taustarahoitus on nyt käytetty, loppuraportit laadittu ja byrokratiat pyöritelty. Nyt onkin sitten alkamassa varsinainen prosessi!

Kitinojalla tapahtuu

Ensimmäisellä tontilla on tehty perustuksia, ja ensimmäisen pohjalaistalon hirsiä veistetään parhaillaan. Tontille ne tuodaan juhannuksen jälkeen, ja sitten alkaa pystytys. Tätä prosessia pääsette seuraamaan "Vaniljan valkoista" -blogista, johon löytyy linkki tästä Koskenrannalta-blogin sivureunasta. Toiselle tontille on mahdollisesti tulossa siirrettävä vanha pohjalaistalo, mutta aikataulusta ei vielä ole tarkempaa tietoa. 

Kitinojan ensimmäisen uudis-pohjalaistalon veistäjä on alajärveläinen Rakennus Luoma Oy, joka on perehtynyt Koto-projektilla tuotettuihin pohjalaistalon rakennustapaohjeisiin ja ilmoitti pari vuotta sitten, että aikoo ottaa haasteen vastaan. Totisesti minä sanon teille - hyvin tuntuu olevan homma hanskassa. Käykääpä katsomassa toinenkin linkkinä löytyvä blogi "Pohjalaista unelmaa", jossa näette saman firman tekemän toisen pohjalaistalon pystytettynä. Kolmannenkin tiedän jo nousseen samoin periaattein, ja tarjouspyyntöjä kuuluu tulevan : )

Pohjalaistalon rakentamisesta

Pohjalaistalon voi tehdä monella tapaa. Sen voi tehdä myös modernina tyylitelmänä jossa on vain vaikutteita pohjalaisuudesta - mutta silloin en enää puhuisi pohjalaistalosta vaan modernista talosta, jossa on pohjalaisia vaikutteita. Hyvä niinkin, koska vaikutelmat ovat tärkeitä. Sitten pohjalaistalon voi tehdä miksaamalla esimerkiksi siten, että sen ulkoasu selkeästi viestii pohjalaisuudesta ja määrittää talon luonnetta, mutta siihen on lisätty epätyypillisiä piirteitä kuten vaikka erkkereitä, parvekkeita, terasseja tai muita nykyajan asumisessa suosittuja ulokkeita ja lisäkkeitä. Kivasti voi onnistua näinkin, mutta en minä ihan vieläkään puhuisi silloin pohjalaistalosta, vaan modernisoidusta pohjalaistalosta. Hyvä esimerkki voisi löytyä jonkin talopakettifirman kuvastosta, joissa kaupataan pohjalaistalomallia mahdollisesti ihan perinnetalo-nimikkeellä - on siinä sitä jotain, mutta perinnettä siinä on vain markkinointijipon verran. Sitten tietysti on se kolmas rakentamisen tapa, jolla päästään aitouteen asti: perinnerakentaminen ja tiettyjen sääntöjen noudattaminen. Eron edellisiin huomaa.  Valinnanvaraa siis riittää erilaisten rakentajien erilaisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin, ja positiivista on kaikki missä paikallisuus pääsee esiin tavalla tai toisella pitäen yllä ympäröivän maiseman omaleimaisuutta ja kulttuurista jatkumoa.  

Paikallisuudesta puheen ollen: pohjalaistalon voi rakentaa moneen paikkaan. Sen voi tehdä vaikkapa Ruotsiin tai sen voi pykätä vaikka Iisalmeen. Onhan Pohjanmaallakin sveitsiläismallisia alppitaloja ja espanjalaistyyppisiä valkeita tiilitaloja. Makuja on monia, ja niin pitää ollakin. Minä maistan alppitalon lakian reunalla aika mauttomana, eikä espanjalaistalokaan Kyrönjokivarressa ihan vastaa kokemuksia hyvästä mausta. Saan olla tätä mieltä henkilökohtaisesti - eihän pohjalaistalokaan ole kaikkien mieleen! Mutta jos pohjalaistalo miellyttää, pitää nähdä se omassa kulttuurisessa yhteydessään, vähän laajemmin kuin vain pelkkänä rakennuksena. Pohjalaistalo ja pohjalaismaisema ovat parivaljakko, joka on kasvanut kiinni toisiinsa historian aikana. Samoin esimerkiksi hämäläistalo ja hämäläinen kulttuurimaisema. Ja näitä parivaljakkoja löytyy Suomen jokaisesta maakunnasta niin, että jos perinnetalon rakentaminen houkuttaa, on mahdollista rakentaa kauniisti omaan ympäristöön sopivalla tavalla, joka kunnioittaa paikallisuutta ja oman asuinympäristön kulttuuria. 

Lisää pohjalaistaloja!

On hieno ilmiö, että Pohjanmaalla kunnostetaan tai siirretään pohjalaistaloja oman kulttuurialueen sisällä ja rakennetaan perinteistä paikallista rakentamistapaa jatkaen myös uusia. Kunnostajat, siirtäjät ja rakentajat perustelevat valintaansa monin tavoin - käyttökelpoista kannattaa kunnostaa, perinnerakentaminen on luonnonmukaista ja kestävää rakentamista, valinnassa vaikuttaa halu asua terveellisesti, ja pohjalaistalo miellyttää sekä silmää että sielua. Vanhan siirtämisessä ja kunnostamisessa vaikuttaa muun muassa mieltymys vanhan talon tuntuun, pintoihin ja rakennustapaan - hyviksi havaittuja ja arvostettuja ominaisuuksia kaiken kaikkiaan. Rakennuksen historia antaa oman kiinnostavan lisänsä kokonaisuudelle. Toisilla on kyse sukutalosta, toisille yleensä perinteen jatkamisesta ja omien sivujen lisäämisestä jatkoksi talon historiankirjoihin. Uudisrakentajat ovat tärkeä lisä perinnerakentajien joukossa - he osoittavat muille, ettei mikään estä jatkamasta vanhaa rakentamistapaa, jos sellainen kiinnostaa!  Se on täysin mahdollista, vaikka rautakaupassa tai paikallisessa rakennusvalvonnassa taivuteltaisiinkin tekemään tavanomaiset ratkaisut, että rakentaminen olisi "helpompaa ja nopeampaa". Helposti ja nopeasti on tehty moni moderni talo, jossa on tarvittu remonttia jo viiden vuoden sisällä valmistumisesta ; ) 

Kitinojan perinnekylän rakennustapaohje on vapaasti käytettävissä. Se on tarkoitettu erityisesti uudisrakentajille, mutta siitä löytyy myös yleistä tietoa ratkaisuista, joilla pääsee hyvään lopputulokseen. Vanhan talon siirtäjä siirtää talon sellaisena kuin se on. Huom: ohjeistuksen mallit ovat esimerkkejä pohjalaistalosta. Toisin sanoen Kitinojan rakennustapaohje ei suinkaan määritä versiota ainoasta oikeasta pohjalaistalon mallista, vaan esikuvan voi löytää esimerkiksi oman asuinpaikkansa ympäristössä olevista vanhoista, alkuperäisistä pohjalaistaloista. Niitä on kovin monenlaisia, persoonallisia, kauniita, toisistaan paljonkin poikkeavia - suorakaiteen muotoisia, ällänmallisia, isoja, pieniä, vaatimattomia, prameita, kuistillisia, kuistittomia, vaikka mitä. Yhteistä niille on esimerkiksi hirsirakentamisessa ominainen muoto, mittasuhteiden ja aukotusten säännöllisyys, rakentamisen tapa ja esimerkiksi perinteiset pintakäsittelyt, joilla estetään monia nykyrakentamiseen liittyviä ongelmia.    

Minulta saa edelleen hankkeen päättymisestä riippumatta apua yksityiskohtaisiin kysymyksiin - olen päivittänyt yhteystietoni blogin reunapalkkiin!  

              

  

45. Perinneverstas Justeeri

Etelä-Pohjanmaalla perustettiin joitakin vuosia sitten rakennusperinteen keskus, mutta sen toiminta päättyi. Maakunnassa ei sittemmin ole ollut rakennusapteekin kaltaista, yleishyödyllistä keskusta, josta olisi saanut apua vanhojen rakennusten ja rakennusosien kierrätykseen. Nyt on kuitenkin Jalasjärvellä aloittanut toimintansa Perinneverstas Justeeri! Toiminta perustuu nuorten ja aikuisten pajatoiminnan yhdistämiseen, ja siinä keskitytään vanhan rakennusmateriaalin kierrätykseen ja kunnostamiseen. 

Perinneverstas Justeeri ottaa vastaan vähintään 1950-luvulta tai sitä aikaisemmalta ajalta peräisin olevia käyttökuntoisia rakennusmateriaaleja kuten hirsiä, ovia, ikkunoita, listoja, kattotiiliä, heloja yms. Purkutavaraa ja purkurakennusten vintteihin varastoitunutta roinaa vastaan perinneverstaan työporukka tulee tekemään vanhojen rakennusten purkutyöt, vie pois jätteet ja siivoaa tontin lähtiessään. 

Matalan kynnyksen purkuoperaatioille uskon olevan tilausta - palolaitos voi harjoitella vähän nuoremmilla purkukohteilla sen sijaan, että harjoittelisi kierrätyskelpoisilla ja vuosiensa puolesta kunnioitettavilla kulttuurihistoriallisilla kohteilla. Haketettavaakin metsäisessä maassa riittää ilman, että tarvitsisi nähdä suuri vaiva kokonaisten rakennusten purkamisella pelkäksi polttoaineeksi. On kannattavaa ja helppoa jättää vanha rakennus pois vietäväksi ilman kustannuksia. Vanhan talon purkamisen kustannukset kun voivat olla useita tuhansia euroja. Kaatopaikkajätteen sijoitukseen saa pulittaa vielä vähän lisää, koska kaikki ei pala vaikka kuinka polttaisi. 

On kulttuuriteko, kun ymmärtää että itselle arvottoman voi antaa pois ja tuntea hyvää mieltä siitä, että joku toinen on iloinen saadessaan liata itsensä, urakoida hullun lailla ja lopulta luoda arvottomalle uuden arvon kunnostettuna - ja että arvottomasta tulee arvokasta yleensä vasta siinä vaiheessa, kun kaikki se työ on tehty. Ellei itsellä ole siihen halua tai mahdollisuutta, on kulttuuriteko suoda se toiselle ennen kuin rakennus on ehtinyt lahota pilalle tai vaurioitunut vuosien mittaan niin pitkälle, ettei siinä ole enää kierrätettävää.  

Aina kannattaa muistaa, että vanhan talon arvo on suurin omalla paikallaan kunnostettuna.       

Sotilasvirkatalo Ilmajoen Koskenkorvalla. Kuva: Perinneverstas Justeeri

Rakentamisen kierrätystavaran etsijöitä Perinneverstas Justeeri palvelee Jalasjärvellä osoitteessa Kurssitie 2.   Alakertaan keskitetään työverstaan tilat, ja yläkertaan tulee myymälä. 

Ikkunoita ja ovia, seinää vasten mm. hienot pariovet. 

Vanhojen ikkunanpuitteiden kauneutta

Tavaraa on tarjolla myös sisustukseen

Perinneverstas Justeeri ilmoittaa rakentamisen kierrätystavarasta facebookissa "Pohjanmaan rakennusapteekki" -ryhmässä sekä omassa fb-profiilissaan - käykää tykkäämässä!