Kävin sunnuntaina Kokkolan asuntomessuilla.
Talot ovat isolla rahalla rakennettuja, oman kohderyhmänsä silmissä varmasti tyylikkään hienostuneita, moderneja ja toimivia. Niissä oli kokeiltu uusia, kiinnostavia ratkaisuja, ja energiatehokkuuden nimiin vannottiin kaikkialla. Kiersin taloja, kiipesin portaita, tutkin esitteitä ja odotin orgastista elämystä, mutta totesin että en taida kuulua näiden asuntomessujen otollisimpaan kohderyhmään.
Kuuluin siihen porukkaan, jonka silmissä talot olivat hengettömiä, kliinisiä, ja rakennettu siten että tekniset vempaimet ovat täysin pakollisia, että niissä voisi enää elää terveesti. Muovipintoja, laminaattia, terästä, alumiinia, lasia, asvalttia... ekologisia ratkaisuja? Pullossa elämistä, koneellistettua, automatisoitua, isosta rahasta huolimatta ahtaan oloista - ja kylmä merituuli suurimman osan vuodesta. Ehkä taloihin tulee vielä jonkinasteista kodikkuutta, kunhan asukkaat pääsevät muuttamaan niihin?
Messuilla jaettiin mm. Omakoti-sanomia (nro 3/2011), jossa Aarne Jussila kirjoittaa näin: "Kun uusia energiamääräyksiä on suunniteltu koko 2000-luvun ajan, siinä työssä oli tosi paljon insinöörejä ja tohtoreita, muttei lääkäreitä eikä omakotirakentajia. Taas kerran tehtiin määräyksiä kysymättä tärkeimmiltä osapuolilta mitään." "Tavoitteeksi otettiin pullotalo, jonka sisäilmaa on helppo hallita. Ilman todellista vaihtamista ja ilman puhtautta tarkastellaan teoriassa, mutta ei käytännössä. Määräysten tavoite ja sisältökin on pääsääntöisesti hyvä, mutta kyllä näitä säännöksiä pitäisi pystyä tekemään avoimemmassa foorumissa, jossa todelliset osapuolet ovat asiaa valmistelemassa." "Nyt rakennusvalvojia koulutetaan valvomaan toisaalla ja suunnittelijoita koulutetaan tekemään selvitystyötä ja laskelmia toisaalla - ja lopputuloksena on pelkkää teoriaa."
En ollenkaan lähde kiistelemään siitä, mikä rakentamisessa ja asumisessa on kaunista ja hyvää. Kauneus on katsojan silmissä ja silmiä on monenlaisia. Minkä uskotaan 2010-luvulla olevan paras mahdollinen ratkaisu, lienee 2020-luvulla taas jotain ihan muuta. Kun mietin rakentamisen valtakulttuuria ja asumisen vaihtoehtoja, tuntuu siltä että Kokkolan tarjonta pyrkii esittäytymään ainoana hyväksyttävänä tulevaisuuden suuntauksena. Kohderyhmiä - meitä rakentamisesta ja asumisesta kiinnostuneita ja omia valintojamme ja niiden ilmastovaikutuksia punnitsevia - on kuitenkin useampia kuin yksi.
Asuntomessujen sivukohde, Knapen talo
Kävin myös Kokkolan asuntomessujen sivukohteena olevassa Knapen talossa Neristanissa, vanhassa kaupungissa. Vaikka talon korjaus oli täysin kesken, lahonneet hirret paistoivat keittiön ikkuna-aukon laidassa, ja pressut peittivät osaa oviaukoista, fiilis oli täysin toisenlainen. Miten upeasti uusittu katto! Ajatella, että katon vanhat tuohikerrokset olivat pitäneet talon korjauskelpoisena lähes kahdensadan vuoden ajan! Kas - tuosta menee hirsiä vaihtoon. Voi miten kauniit ikkunanhelat! Miten levolliset huoneet! Keittiöstä tulee upea! Katsohan Rianna - tuo tonttu liikahti. Ne lähtevät liikkeelle sitten, kun täältä ovat kaikki ihmiset illalla lähteneet pois!
Minä en ole yksin näiden fiilisteni kanssa. Se kohderyhmä, johon minä ja moni muu kuulumme, etsii aitoutta, kierrätettävyyttä, hengittäviä materiaaleja, pitkäikäisiä ja luonnonmukaisia ratkaisuja, identiteettiä ja sukupolvien jatkumoa, ynnä monia muita sellaisia arvoja, joista ei näy jälkeäkään Kokkolan asuntomessujen päätarjonnassa.
Siksi lähdenkin seuraavaksi vähän toisenlaisille "asuntomessuille". Lähden Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan elokuun viimeisenä viikonloppuna katsomaan, mikä ihme on nostanut sen Itä-Uusimaan suurimmaksi yleisötapahtumaksi.
 |
| Knapen talon kuistilta |
 |
| Hienoa sadevesijärjestelmää |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti