tiistai 1. helmikuuta 2011

8. Tontit ja rakentamismääräykset Stundarsissa



Tähän saakka Stundarsin perinnetaloalue on kehittynyt asukkaidensa tahdonvoimalla. Kaava ja siihen sidottu rakennusjärjestys on saatu vasta hiljattain, ja turvaa nyt merkittävällä tavalla alueen erityisyyden säilymisen. Vielä äsken sinne ehti nousta myös muulla kuin perinteisellä rakentamistavalla toteutettuja rakennuksia. Näimme esimerkin - se oli varsin mukavan näköinen, tavallinen uudistalo, mutta selvästi väärässä ympäristössä. Lupaa sen rakentamiselle oli perusteltu sillä, että "perinnetalona" se sopii ympäröivään maisemaan. Oli kuitenkin kaikkien nähtävissä, etteivät erkkerit, ulokkeet, alumiini-ikkunat, mittasuhteet, materiaalit jms. olleet laisinkaan sitä, mitä ympäristön muissa taloissa. Pelkkä punainen väri ja valkoiset vuorilaudat, tai talofirman markkinoinnissaan käyttämä termi "perinnetalo", eivät tee talosta perinteiseen pohjalaiseen miljööseen sopivaa.

Kaavassa oleville tonteille saa Stundarsissa ainoastaan siirtää vanhoja, hirsirakenteisiä pohjalaisrakennuksia. Täysin uusista materiaaleista tehtyjä rakennuksia ei hyväksytä. Tontilla on oltava vähintään kolme rakennusta ja pihapiireistä pyritään  muodostamaan suljettuja. Rakennusten ulkoväreiksi hyväksytään ainoastaan perinteisiä maaleja, keittomaaleja - punamultaa sekä okraa ynnä valkoista. Tontit ovat 2000-3000 -neliöisiä eli riittävän suuria kaikille pihapiiriin kuuluville rakennuksille sekä puutarhoille ja muille toiminnoille. 

 Alue on savipohjaista entistä peltoa, jossa peruskallio on metrien syvyydessä. Jokainen talo on perustettu huolellisesti. Matalat rakennuspaikat on korotettu notkosta muuta maastoa ylemmäksi. Pohjia on täytetty soralla ja siirtomaalla. Alkuperäinen kivijalka tuodaan rakennuksen mukana ja käytetään uudelleen. Perustuksessa alimpana voi olla harkkoja, mutta vanhat perustuskivet asetetaan paikoilleen harkkojen päälle niin, että päälle näkyy vain vanha kivijalka. Numeroitu hirsikehikko kootaan kivijalan päälle. Vanhat ikkunat ja ovet on säilytetty aina, kun se on ollut mahdollista. Jos on tarvittu uusia, ne on teetetty samanlaisiksi kuin alkuperäiset. 

Siirretyt hirsitalot ovat uudessa paikassa uudistalon rakentamista, ja niitä koskevat samat määräykset kuin uudisrakentamista yleensä. Riippuen paikallsista viranomaisista joitain oikkeuksia voi olla mahdollista neuvotella. Stundarsissa siirtoprojekteja ei lueta uudisrakentamiseksi vaan peruskorjaukseksi. Asukkaiden mielestä taloja voi verrata museorakennuksiin, joita ei voi, eikä saa pilata moderniin rakentamiseen tarkoitetuilla rakennusmääräyksillä. Mustasaaren kunta arvostaa Stundarsia eikä tyrkytä sinne uusimpia rakennusmääräyksiä. Stundarsissa pätevät omat määräykset. 


Mitä tulee matalanergia- ja nollaenergiarakentamiseen, pitäisi tukea Panu Kailan näkemyksiä terveellisestä rakentamisesta ja käyttää järkeä. Poikkeuksellisia taloja ei saa pilata yleispätevillä määräyksillä. 1970-luvulla oli sama tilanne: energiakriisin vuoksi tuli lisäeristämisvaatimuksia, joiden ongelmat tulivat esiin vasta myöhemmin. Yleensäkään seinien paksu lisäeristäminen ei ole hyödyllistä, koska seinien läpi ei vuoda niin paljon lämpöä. Metrin vahvuinen seinä ei paranna lämmönpitävyyttä. Lisäeristys kannattaa paremmin yläpohjassa. Tuuletus toimii, kun poltetaan puuta takassa tai avataan ikkunaa kesällä. Täydellistä ilmastointilaitteistoa ei ole missään Stundarsin taloista.

Stundarsissa siis käytetään perinnerakentamiseen soveltuvia menetelmiä ja materiaaleja. Seinät eristetään ulkopuolelta hengittävin materiaalein, ulkovuoraus tehdään laudoittamalla alkuperäsien mallin mukaan, muovia ja pinnat sulkevia materiaaleja ei käytetä edes sisämaalaus- tai tapetointivaiheessa. Ikkunat ovat ulkolaudoituksen kanssa linjassa, eivätkä jää syvänteeseen. Sisäpuolella sen sijaan on ikkunalautasyvennys, jolle voi sijoittaa vaikka ruukkukasveja. 


Landgärdsien kuistilla















Kuisteja oli monessa paikassa suurennettu ja komistettu alkuperäisestä, mutta tyyliin täysin sopivalla mallilla. Carl-Erik Forth puolusti myös avokuistia perinteisenä ratkaisuna, joka tulee maksamaan paljon vähemmän kuin iso, runsasikkunainen suljettu kuisti. 

Lämmitysmuodot vaihtelevat. Eteiskaappeihin tai esim. uuninpankkokaappeihin on mahdollista piilottaa tekniikkaa, jos sitä on. Esim. Bergströmeillä on maalämmitys, jonka tekniikka on sijoitettu kuistille seinäkaappiin. Sieltä lämpö johdetaan lattialämmityksenä taloon. Esim. Johan Smedsillä oli aikaisemmin öljylämmitys ja pannuhuone ulkorakennuksessa - nyt sinnekin on asennettu maalämpö ja länsipäätyyn on ilmestynyt ilmalämpöpumppu. Ilmalämpöpumput ovat rumia, pitävät ääntä ja niitä on huollettava säännöllisesti, mutta niitäkin siis on tällä hetkellä. Aurinkopaneeleista keskustellaan. Niitä ei haluta katoille eikä seinille, mutta esim. puutarhassa maan tuntumassa ne eivät näkyisi häiritsevästi.

Varsinaisen lämpöjärjestelmän lisäksi kaikissa nähdyissä taloissa oli perinteinen pohjalainen avotakka. Ehkä enemmän tunnelman kuin lämmittävyyden vuoksi, vaikka niiden sisällä on osittain myös varaavia rakenteita. Kaikkien takkojen kyljessä oli myös uuni ja rautahella. Jos sähkö jostain syystä lakkaa toimimasta, ruoanlaitto ei tyssää ainakaan siihen. Jotkut käyttävät niitä säännöllisesti, toisille ne ovat asiaankuuluva yksityiskohta ja vaihtoehto tarvittaessa. 

Tommy ja Sara Bergströmin uutuuttaan hohtava pohjalaistakka


Kaikissa taloissa on liesituulettimet ja koneellinen ilmanvaihto märkätiloissa. Muissa paitsi näissä tiloissa on mahdollista toteuttaa painovoimainen ilmanvaihto. Paras vaihtoehto olisi sijoittaa märkätilat erillisiin ulkorakennuksiin. Suihkukaapin käyttäminen mahdollistaa hengittävät materiaalit myös pesutiloissa niin, että turhaa laatoitusta voi vähentää.

Useissa pihapiireissä on enemmän kuin vaaditut kolme rakennusta. Missä rakennukset eivät kokonaan sulje pihapiiriä, siellä on saatettu rajata pihaa puuaidoin. Eräässäkin pihassa koko pihapiiri oli suljettu sekä rakennuksin että puuaidoin niin, että koirat saivat olla vapaasti tontilla pääsemättä portista karkuteille. Yksi pihapiirin muista rakennuksista saa olla esim. "syytinkitupa", jolloin samassa pihapiirissä voi asua kaksi taloutta. Syytinkitupaa voidaan käyttää myös vieraiden majoitustilana tai muussa tarkoituksessa. Erään pitkän aittarakennuksen koko yläkerta oli lämmintä asuinhuonetilaa. Alaosassa oli portti ja varastotiloja. 

Tämän perheen koirat pysyvät tallessa umpipihassa


Autoja ei ajeta porraspäähän tai pihoihin, vaan ne jätetään laidalle, ulkorakennuksiin sijoitettuihin autotalleihin tai portteihin. Tiet eivät ole asvaltoituja eivätkä korotettuja, vaan sorapintaisia ja matalalla rakennuksiin nähden. Ulkovalaistusta kartettiin aluksi, mutta myöhemmin päädyttiin valopylväisiin, joiden malli soveltuu alueen henkeen mahdollisimman hyvin. Postilaatikot, roskakatokset jms. on suunniteltu samalla tavoin.

Stundarsin perinnealueelle kaikkineen - siis myös museoalue mukaanluettuna - on siirretty yli sata rakennusta. Lähes jokainen niistä on purettaessa osoittautunut ennenkin siirretyksi. Osa on nyt jopa neljättä kertaa uudessa paikassa. Perinteisellä tavalla rakennettu hirsitalo on niin ekologinen, että se on mahdollista ottaa mukaan, kun muuttaa! Kuitenkin, kun joku on muuttanut Stundarsista ja myynyt talonsa, hän on saanut siitä huippuhinnan. Myyntivaiheessa asuntojen neliöhinnat ovatkin samaa luokkaa kuin Vaasassa, mikä on poikkeuksellista näinkin etäällä kaupungista olevalla maaseutualueella. 

1 kommentti:

  1. Korjaus: Stundarsissa on rakennettu myös uudesta tavarasta eikä sitä varsinaisesti "kielletä". Päärakennukset ja suurin osa ulkorakennuksista ovat vanhoja, muualta siirrettyjä - mutta yksi luhti on käsin veistetty uudesta hirrestä, ja täydennysrakentamisessa, esim. porttien aikaansaamiseksi on käytetty uutta materiaalia. Se, että täydennysrakentaminen ei erotu vanhasta rakennuskannasta, on oivallinen esimerkki siiä, mitä myös Kitinojan perinnerakentamisessa on tarkoitus saavuttaa.

    VastaaPoista