KOTO-projekti. Kitinojan ja Malkamäen perinnekylähanke

Kitinojan kylämaisemia ilmasta käsin

Maaseudun vetovoima kasvaa

Aluerakenne keskittyy kaupunkiseuduille - mutta samaan aikaan on käynnissä toisensuuntainen muutosprosessi, jossa kasvavien kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne hajautuu. Yhä voimakkaampia rakentamispaineita kohdistuu kaupunkien ulkokehien hyvin saavutettaviin taajamiin, joista osa on vanhoja maalaiskyliä. Kylien tärkeimpiä vetovoimatekijöitä on kylämaisema. Kylämaisemat ovat kehittyneet perinteisesti hitaasti, joten kehityksen hallintaan ja kylän keskeisen resurssin säilyttämiseen tarvitaan maaseudulle sopivia ratkaisuja. Ei ole tavoiteltavaa, että esikaupunkielämä ja -maisema sellaisenaan tuodaan kylään, vaan on pyrittävä löytämään uusia asumis- ja rakennustypologioita sekä liikkumisen ympäristöjä maaseudun omista lähtökohdista. (Jukka Aaltonen, Ari Hynynen, Staffan Lodenius 2010 /Kylät kehällä -loppuraportti)

Malkamäen ja Kitinojan asutus sijoittuu Kyrönjoen molemmin puolin. Jokivarsineen ja peltolakeuksineen kylät ovat osa eteläpohjalaista kansallismaisemaa, joka on valtioneuvoston periaatepäätöksessä arvioitu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Leimaa-antavia asutukselle ovat vielä nykyäänkin 1800-luvun lopun pohjalaistyyliset talot. Erityisesti Malkamäen kylä on säilynyt perinteistä pohjalaismaisemaa muuttaneelta viime vuosikymmenien uudisrakentamiselta. Valtakunnallisesti merkittävän kulttuurihistoriallisen ympäristön status antaa kylän asukkaille vahvan perustan puolustaa maiseman säilymistä sekä maisemaa kunnioittavaa uudisrakentamista. 

Kitinojan ja Malkamäen kylissä asuu moderni yhteisö, joka arvostaa paikallisuutta ja pitää sitä vahvuutena. Siksi niissä halutaan myös maankäyttösuunnitelmissa hyödyntää olemassa olevaa eteläpohjalaista identiteettiä ja imagoa, säilyttää kulttuurimaiseman omaleimaisuus ja välttää rakennuskannan tasapäistyminen samannäköiseksi kuin missä tahansa muussa suomalaisessa kylätaajamassa. 

Asumisen megatrendejä

Arvomaailman muutokset, joissa asuminen ilmentää elämäntapaa ja identiteettiä, ovat tämän päivän asumisen megatrendejä. Ekologisuus, esteettiset ja kulttuuriset arvot sekä paikallisuus ja perinteet painottuvat. Muita traditionalistisen rakentamisen kohderyhmällä olevia arvoja voivat lisäksi olla mm. turvallisuus ja yhteisöllisyys.

Puu on sataprosenttisesti uusiutuva rakennusmateriaali. Ihmisen elinkaari voidaan huomioida eri kokoluokkien taloilla (vrt. eteläpohjalaiset "paapantuvat"), sekä  mahdollisuudella laajentaa taloa, kuten on tehty perinteisesti ennenkin. Traditionalistisella rakentamisella voidaan ekologisesti ja kulttuurisesti kestävällä tavalla vaikuttaa ympäristön maisema-arvoon, matkailijoiden kiinnostukseen, asukkaiden yleiseen viihtyvyyteen sekä uusien asukkaiden houkuttamiseen. 

Myös kuntaliitto kehottaa kuntia suosimaan paikallisen rakentamistavan jatkamista yhtenä keinona lisätä alueiden vetovoimaa ja kilpailukykyä sekä asumisviihtyvyyden, että kulttuuri- ja matkailuyrittäjyyden vuoksi. "Kunnat, jotka pystyvät puolustamaan paikallista omaleimaisuutta, ovat tärkein vastavoima suunnittelun yhdenmukaisuudelle ja keskittävälle kehitykselle" (Kuntaliiton rakennusvalvonta-asiantuntija Markku Axelsson). "Alueiden välisessä kilpailussa menestyvät ne, jotka tunnistavat imagon ja identiteetin merkityksen ja osaavat huomioida ne aluetta kehitettäessä" (Kaj Zimmerbauer väitöskirjassaan "Alueellinen imago ja identiteetti liikkeessä" 2008).

KOTO-projekti

"Koto eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan" on Kitinojan kyläseura ry:n pilottihanke, jolle on saatu rahoitus Seinäjoen seudun kehittämisyhdistys Liiveri ry:ltä Euroopan maaseuturahastosta. Hankkeella lähdetään tavoittelemaan kymmenen vuotta sitten virinneen perinnekyläajatuksen toteutumista. Käytännössä hankkeen aikana pyritään löytämään yhtenäinen maa-alue, jolle Seinäjoen kaupunki voi laatia asemakaavan ja jolle uusi, perinteisen paikallisen rakentamistavan jatkamiseen perustuva asuntoalue voi hiljakseen rakentua. Maankäyttösuunnitelman lisäksi laaditaan kaavaan sidottava rakentamistapaohjeistus, joka määrittää mitä perinteinen eteläpohjalainen rakentaminen tässä tapauksessa tarkoittaa ja millaisia rakennuksia tonteille tulee nousemaan. Mahdolliset rakentajat voivat hankkeen aikana itse vaikuttaa ohjeistuksen sisältöön! Myös vanhojen rakennusten siirtäminen on mahdollista, jos ne ilman siirtämistä olisivat tuhoon tuomittuja alkuperäisellä paikallaan. 

Vanhatkin talot olivat kerran uusia - uuden talon asukkaat luovat talolleen oman historian ja kirjovat sen seinät ja kynnykset omilla tarinoillaan, jotka sitten jäävät osaksi talon vaiheita tulevina vuosikymmeninä, ihan kuin aina ennenkin. Ulkoisesti perinteinen talo voi olla sisäpuoleltaan kaikki nykyajan mukavuusvaatimukset täyttävä, viihtyisä koti. Asuntoaluetta markkinoidaan ihmisille, jotka arvostavat perinteistä eteläpohjalaista kylämaisemaa ja haluavat rakentaa oman kotonsa vanhan, aikaa kestävän mallin mukaan. Sen ei siis ole tarkoitus kiinnostaa kaikkia, vaan sykähdyttää juuri niitä jotka kaipaavat tällaista vaihtoehtoa, mutta eivät löydä sitä muualta. Paikallisen rakentamistavan jatkamiseen perustuva asuntoalue on keino erottaa Kitinoja ja Malkamäki muista kyläympäristöistä ja osuttaa asukasmarkkinointi rajattuun kohderyhmään. 

Ideana on, että syntyy uusi eteläpohjalainen ryhmäkylä taikka kylänraitti vuosikymmenten tauon jälkeen. Talotehtaiden tyyppitalona tämä idea ei tule etenemään, koska paikallinen rakentamistapa sisältää myös moraaliset ja eettiset näkökulmat. Rahalla saa - mutta olisiko eteläpohjalaistalo oikeassa paikassa keskellä Vantaata tai vaikka Kuusamossa? Kullakin maakunnalla on oma rakennushistoriansa, josta eri alueilla voidaan ammentaa omaa paikallisuutta sikäläiseen rakentamiseen. Jos haluaa eteläpohjalaistalon, voi tulla Etelä-Pohjanmaalle ja hankkia sen täällä. Vaikkapa Kitinojalla tai Malkamäellä! 

maaseuturahasto